L'AGONIE DE JERUSALEM
Vaikka dvd- ja Blu-ray -elokuvien julkaiseminen on maailmalla edelleen varsin aktiivista, ovat monet merkittävät tahot keskittyneet viime aikoina tuomaan markkinoille pääasiassa katalogiensa päivitettyjä versioita. Onneksi joukkoon mahtuu myös poikkeuksia, hyvänä esimerkkinä amerikkalainen Flicker Alley, jonka mykkäelokuvavalikoima sisältää monia pitkään vaikeasti yhytettävissä olleita nimikkeitä. Tällainen on vaikkapa vastikään julkaistu Cinema of Discovery: Julien Duvivier in the 1920s -kokoelma, jonka ranskalaisversioon yhtiö lisäsi englanninkieliset käännökset ja teki siitä siten huomattavasti alkuperäisjulkaisua käyttäjäystävällisemmän. Yhdeksän elokuvaa sisältävä kokonaisuus valottaa Duvivierin varhaista uraa ennennäkemättömällä laajuudella.
Vuonna 1926 valmistuneella elokuvallaan Porkkanapää lähes napakymppiin osuneen Duvivierin seuraavan ohjaustyön tapahtumat linkittyvät kahteen kaupunkiin, Pariisiin ja Jerusalemiin, jossa ikääntyvä pariskunta odottaa sekä poikaansa (Edmond Van Daële) että ottotytärtään (Marguerite Madys) vuosien tauon jälkeen kotiin. Vanhemmat eivät tosin tiedä, että opinnoissaan epäonnistunut ja maailmalle katkeroitunut poika on ajautunut anarkistien riveihin ja suunnittelee julmaa terroritekoa heidän kotikaupungissaan.
Siinä missä Duvivier painotti Porkkanapäässä lähimmäisen rakkauden tarvetta ja anteeksiannon tärkeyttä, on tällä kertaa hänen tarkoituksenaan näyttää, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa. Kaikkeen vihamielisesti suhtautuva poika osallistuu visioissaan Jeesuksen kärsimysnäytelmään ja löytää sen myötä pelastuksen uskosta. Tapahtumissa on vahva omaelämäkerrallinen painotus, sillä Duvivierin uraa ja elämää tutkineet historioitsijat pitävät L’Agonie de Jerusalem -elokuvaa todisteena ohjaajan elämää lyhyen aikaa hallinneen uskonnollisen itsetutkiskelun peilinä. Ohjaajalle itselleen elokuvan kuvaukset olivat niin paha pettymys, että syvään moraaliseen kriisiin ajautunut Duvivier hylkäsi uskonnon pian tämän jälkeen.
L’Agonie de Jerusalem jäi samaan aikaan ensi-iltansa saaneen Abel Gancen mahtavan Napoleonin (1927) varjoon. Syy ei ole pelkästään huonon ensi-ilta ajoituksen, vaan vikaa on elokuvassa itsessäänkin. Vahvasti uskonnollisessa tarinassa ei ole oikein voimaa ja jos ohjaajan kuvaukselliset ratkaisut ovatkin saaneet kehuja aikalaiskriitikoilta ja -katsojilta, tuntuvat monet niistä nyt jopa lapsellisilta. Positiivisinta koko teoksessa on historiallisuus, Jerusalemissa kuvatut jaksot kun toteutettiin aidoilla tapahtumapaikoilla.
Edmond van Daëlen persoonalliset kasvot hallitsevat valkokangasta, eivätkä muut näyttelijät tunnu pääsevän hänen rinnalleen. Toista roistoa esittävä Gaston Jacquet ei omaa karismaa juuri lainkaan ja perheen ottotytärtä esittävä Marquerite Madys jää pelkäksi koristeeksi. Professori Verdieriä näyttelevä Mark Schutz muistetaan paremmin rooleistaan Carl Th. Dreyerin elokuvista Jeanne d’Arcin kärsimys (1928) ja Vampyr (1932).
Tuotanto: Le Film d'Art
Ohjaus: Julien Duvivier
Käsikirjoitus: Julien Duvivier
Kuvaus: Armand Thirard, René Guychard, Emile Pierre
Lavastus: Fernand Delattre
Näyttelijät: Edmond Van Daële (Jean Louis Verdier), Marguerite Madys (Alice Leroy), Maurice Schutz (Marc Verdier), Berthe Jalabert (hänen vaimonsa), Léon Malavier (Alicen setä), Gaston Jacquet (Larsac)