ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Irlantilaissyntyinen Rex Ingram loi 1920-luvun alussa Hollywoodissa mahtavan maineen (hänet rinnastettiin Griffithiin ja DeMilleen) ja siirtyi sitten vuosikymmenen puolivälissä Eurooppaan, koska oli lahjomattoman riippumaton ja oli uskaltautunut koko kiteytyvän suurtuotantosysteemin haastajaksi…”

Parhaat elokuvakirjoittajat työstävät tekstejä, joiden pariin palaa kerta toisensa jälkeen, vaikka niiden rivit ja sanat olisivat syöpyneet mieleen jo aikapäiviä sitten. Heihin lukeutui myös Peter von Bagh, jonka Elokuvan historian mykkäelokuvatekstejä huomaan selailevani edelleen varsin useasti. Hänen hehkutuksensa kasvattaa omaa innostuneisuuttani ja vaikka en vuosia sitten kirjoitetuista riveistä saakaan enää uutta tietoa, ne puhuttelevat minua edelleen ja palauttavat samanlaisen innon, jota koin lukiessani niitä ensi kertaa.

Alussa oleva lainaus on innostanut minua aina. Millainen tekijä oli mies, jonka elokuvista työstetyt laadukkaat julkaisut ovat harvemmassa kuin hänestä kirjoitetut kirjat? Varhaisen Hollywoodin jättiläisiin lukeutunut Ingram ”keksi” Rudolph Valentinon ja teki tähden Ramon Novarrosta, mutta mitä muuta hän sai aikaan? Vastauksia täytyy etsiä sieltä täältä, jolloin jokainen löytynyt johtolanka osoittautuu arvokkaaksi. Tänä keväänä näitä johtolankoja on tullut kaksi: Valentinon läpimurtoelokuvan Neljä ratsastajaa (1921) Blu-ray-julkaisu sekä vuonna 1924 ensi-iltansa saaneen Beduiinin säilyneen materiaalin hyvälaatuinen, englanniksi tekstitetty versio. Gosfilmofondin arkistosta pelastettu Beduiini on ollut edellisen kerran esillä Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalilla vuonna 2015.

Beduiinin säilyneestä materiaalista (jota on noin puolet alkuperäisestä) voimme todeta, kuinka Ramon Novarron tulkitsema Jamil Abdullah Azam kipuilee oman maailmansa ja perinteidensä kanssa uutta aikaa vastaan. Yhtäällä hän haluaa kunnioittaa niitä, toisaalla hän tuntee vahvaa vetoa etenkin kristillisyyttä kohtaan, jota hänen rakastettunsa (Alice Terry) koettaa hänelle opettaa. Samaan aikaan alueella valmistellaan myös sotilaallista konfliktia, johon myös Jamil tulee sekaantumaan.

Rex Ingram oli yksi mykän aikakauden suurimmista visualisteista. Jos hänen elokuviensa juonenkäänteet eivät aina olleetkaan onnistuneita, ulkoisilta avuiltaan hänen teoksensa olivat poikkeuksetta erittäin vaikuttavia. Niin myös tällä kertaa: Tunisiassa kuvatun aavikon kauneus, kaupungin kujat ja torit ja suuret joukkokohtaukset limittyvät onnistuneesti toisiinsa, vaikka tosin stereotypioitakin nähdään vesipiippujen, tanssikohtausten ja kuumaveristen alkuperäisasukkaiden osalta. Tällaiset jaksot tekivät suuren vaikutuksen aikalaisiin ja vaikka tavanomaisuudet tuntuvatkin latteilta, on Beduiini tältä osin kuitenkin vahva ja ihailtava.

Kriitikot ottivat elokuvan varsin suopeasti vastaan, suurimpien moitteiden koskiessa sen tarinaa. Se onkin kieltämättä Beduiinin heikoin kohta, joka tuskin olennaisesti paranee, vaikka elokuvan puuttuvat osat löydettäisiinkin. Ramon Novarrokaan ei ole aivan omimmillaan arabinuorukaisen roolissa, kun taas Alice Terry hoitaa oman leiviskänsä moitteetta – mitään unohtumatonta tosin hänenkään ei tarvitse roolissaan esittää.

Ingram palasi aavikoille vielä kahdessa muussakin elokuvassa (Allahin puutarha, 1927 ja Baroud, 1932). Vaikka näitäkään elokuvia ei ole helppo yhyttää, on Beduiini jäänyt kaikkein kiehtovimmaksi aihepiirin teokseksi. Asiaa korostaa Antti Alasen blogissaan mainitsema tieto, jonka mukaan Tšekin elokuva-arkiston hallussa olisi elokuvaan liittyviä keloja. Mahdollisesta rekonstruktiotäydennyksestä ei ole ainakaan vielä kuulunut mitään.

”Beduiini. Kahdeksanosainen kertomus erämaan elämästä. Kuvailee erinomaisesti kristittyjen lähetyssaarnaajien työn toivottomuutta niissä maissa, joissa „Allah on ainoa jumala ja Muhamed hänen profeettansa". Ramon Novarro esittää reippaasti ja miellyttävästi erään rikoksen takia leiristään karkoitetun arabialaissheikin pojan, Jamilin, osaa ja Alice Terry lähetyssaarnaajan tyttärenä, Mary Hilbertinä, antaa kylläkin uskottavan kuvan siitä, kuinka vaikea ja mahdotonkin „oikeauskoisen“ kristityn naisen sentään on taistella lemmentunteittensa valtawaa voimaa vastaan, vaikka ne kohdistuvatkin hänen mielestään uskottoman muhamettilaisen komeaan poikaan.” (Suomen Sosialidemokraatti, 1.4.1925).

THE ARAB, 1924 Yhdysvallat

Tuotanto: Metro-Goldwyn Pictures Corporation Ohjaus: Rex Ingram Käsikirjoitus: Rex Ingram (Edgar Selwynin näytelmästä) Kuvaus: John F. Seitz Leikkaus: Grant Whytock
Näyttelijät:
Kesto:
Ensi-ilta: Ramon Novarro (Jamil Abdullah Azam), Alice Terry (Mary Hilbert), Jerrold Robertshaw (tri Hilbert), Max Maxudian (kuvernööri), Jean de Limur (Hossein), Adelqui Millar (Abdullah), Paul Vermoyal (Iphraim), Justa Uribe (Myrza), Alexandresco (Ouled Nail), Haydée Chikly, Rheba
Kesto: 70 min. (?) / 43 min.
Ensi-ilta: 13.7.1924 / 29.3.1925