Atlantis

ATLANTIS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kun nuoren tohtorin, Friedrich von Kammacherin, vaimo viedään mielisairaalaan ja hän itse lähtee toipumislomalle Eurooppaan, hän tuskin osaa aavistaa, millaisia käänteitä kohtalo on hänen elämänpolulleen asettanut. Euroopan suurkaupungit vaihtuvat monen mutkan kautta New Yorkiksi, mutta pystyykö von Kammacher löytämään rauhaa uudellakaan mantereella, varsinkin, kun kotipuolessa asiat ovat menossa yhä pahempaan suuntaan?

Tanskalaisen August Blomin, nykyään jo unohdetun suurnimen todennäköisesti kuuluisin elokuva Atlantis (1913) on valmistumisvuotensa suuria sensaatioita. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaneen Gerhart Hauptmannin samannimiseen romaaniin perustuva Atlantis oli paitsi valtavan kallis tuotannoltaan, myös kestoltaan varsin poikkeava: lähes kahden tunnin mittaisena järkäleenä se peittosi suurimman osan aikalaistuotannoista ja riitti herättämään jo tällaisenaan kiinnostusta ympäri maailmaa. Lisämausteen elokuvalle antoi vuotta aikaisemmin koettu RMS Titanicin haaksirikko, jonka kaltainen merionnettomuus sisältyy Hauptmanninkin tarinaan (mainittakoon, että kirja julkaistiin kuukautta ennen oikeaa katastrofia).

Atlantikseen sijoitetut rahat on käytetty viisaasti ja lopputulos onkin tämän ikäiseksi elokuvaksi varsin vaikuttava. Mieleenpainuvin jakso koetaan tietenkin loistoristeilijän haaksirikon myötä, mutta Blomin teoksessa riittää ihailtavaa myös muilta osin. Pelkkänä salonkidraamana Atlantis olisi tuskin jaksanut kiinnostaa kahden tunnin kestonsa ajan, mutta onneksemme tanskalaiset elokuvantekijät ymmärsivät jo varhaisessa vaiheessa jättää studioiden kulissimaailmat ja siirtyä kaupunkien kaduille, keskustoihin ja puistoihin. Muutenkin tarkkaa ja uskottavaa ajankuvaa on väritetty useilla kaupunkijaksoilla, joissa nähdään Kööpenhaminan, Berliinin ja New Yorkin arkielämää ja katuvilinää.

Atlantis                  Atlantis

Yli 100 elokuvaa uransa aikana ohjannut Blom ei ole jäänyt historiankirjoihin aikakautensa aivan suurimpana nimenä, vaan jälkipolville hänen teoksensa näyttäytyvät teknisesti varmaotteisina, mutta muilta osin hieman värittöminä kokonaisuuksina. Atlantis ei ole poikkeus, sillä etenkin tarinankerronnassa olisi ollut parannettavaa. Tyhjäkäynniltä ei vältytä ja elokuvassa on muutamia yllättävän onttoja hetkiä. Erityisen huomioitava seikka liittyy hahmoihin, jotka tohtori van Kammacheria lukuun ottamatta painuvat yksi toisensa jälkeen taka-alalle ja unholaan. Erityisesti tästä kärsii tohtorin sairastunut vaimo, joka unohdetaan pitkiksi ajoiksi pois tarinasta, ennen kuin nostetaan hetkellisesti esille. Myöskään romanssi tanssijatar Ingigerdin kanssa ei roihua aivan sellaisella liekillä kuin toivoisi.

Ihmismielen myllerrysten kuvaus tuntuu olleen melkoisessa suosiossa 1910-luvun elokuvissa, sen verran useasti tunne-elämän kuohuissa kamppailevan tohtorin uniin, harhanäkyihin ja painajaisiin heittäydytään. Outo uni vaivaa tohtoria juuri ennen haaksirikkoa, vuoristomökissä häntä piinaavat monenlaiset ajatukset ja mielikuvat. Mikäpä siinä, sillä nämä jaksot eivät nouse missään vaiheessa hallitseviksi, vaan pikemminkin toimivat piristyksenä muuten hyvin tavanomaisessa tarinassa. Erityismaininnan ansaitsee Venäjän markkinoita varten kuvattu ”siperialainen lopetus”, joka olisi sopinut tähän teokseen paremmin kuin muun maailman markkinoille tehty loppuhuipentuma.

Atlantis                  Atlantis

Atlantis on yhden miehen näytöstä. Aikansa tekijämiehiin lukeutunut Olaf Fønss tekee laatutyötä tohtori von Kammacherin roolissa. Rooli on elokuvan kannalta sen verran keskeinen jo pelkästään tohtorin jatkuvan läsnäolon vuoksi, että vähemmän taitavan ja karismaattisen näyttelijän olisi ollut mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa olla uskottava kaikissa niissä tapahtumissa, joihin Fønssin roolihahmo heitetään – loppua kohden kun hänenkin panoksensa alkavat uhkaavasti ehtyä. Fønssin suvereeni valkokankaan hallinta ja muiden hahmojen outo kadottaminen johtaa valitettavasti siihen, että tästä elokuvasta puhuttaessa on hyvin vaikeaa muistaa jälkikäteen muiden näyttelijöiden suorituksia, saati edes nimiä.

August Blomin Atlantiksessa on heikkouksia, joiden alla moni muu elokuva kärsisi huomattavasti enemmän. En ensimmäisellä katselukerralla lämmennyt tälle juuri lainkaan, mutta uusintakatselu sujui huomattavasti paremmin. Kiitos Fønssin tinkimättömän roolisuorituksen, huolella luodun aikakausikuvauksen ja Blomin ammattitaidon, tämän elokuvan pariin kelpaa palata vielä uudelleen. Ei Atlantis mikään elokuvahistorian suuri klassikko ole, mutta kiinnostava palanen taiteenalan historiaa kuitenkin.

ATLANTIS, 1913 Tanska

Tuotanto: Nordisk Film Kompagni Ohjaus: August Blom Käsikirjoitus: Karl-Ludwig Schröder, Axel Garde (Gerhart Hauptmannin samannimisen romaanin pohjalta) Kuvaus: Johan Ankerstjerne
Näyttelijät: Olaf Fønss (tri Friedrich von Kammacher), Ida Orloff (Ingigerd), Ebba Thomsen (Eva Burns), Carl Lauritzen (tri Schmidt), Frederik Jacobsen (tri Georg Rasmussen), Charles Unthan (Arthur Stoss), Torben Meyer (Willy Snyders), Mihály Kertész (Hans Fuellenberg), Marie Dinesen (Friedrichin äiti), Cajus Bruun (Friedrichin isä)



© 1.11.2013 Kari Glödstaf