DIE BUDDENBROOKS
Rikkaan lyypekkiläisen kauppiassuvun johtaja, Thomas Buddenbrook (Peter Esser), runnoo läpi riskialttiin sopimuksen tuoda viljaa Buenos Airesista kotikaupunkiinsa. Veljensä Christianin (Alfred Abel) saamattomuus sopimuksen hoidossa johtaa kuitenkin tilanteeseen, jossa yhtiö heilahtaa konkurssin partaalle ja samalla myös perheidylli alkaa säröillä.
Thomas Mannin vuonna 1901 kirjoittaman kaunokirjallisuusklassikon ensimmäinen filmatisointi valmistui vuonna 1923 tuolloin vielä varsin tuntemattoman Gerhard Lamprechtin toimesta. Hänen käsissään elokuvaversiosta kasvoi suuri menestys, vaikka hän työryhmineen tekikin siihen koko joukon merkittäviä muutoksia. Tuhoutuvan kauppiassuvun tragedia supistui yhteen sukupolveen alkuperäisen neljän sijaan ja loppuratkaisukin muutettiin kirjaan verrattuna päinvastaiseksi. Kirjailijan kerrottiin hyväksyneen muutokset moitteetta, joskin myöhemmin pyörtäneensä puheensa ja arvostelleensa elokuvaversiota vahvoin painotuksin.
Alkuperäiseen romaaniin ihastuneet voinevat pettyä Lamprechtin versioon. Sen hahmot jäävät Thomasia ja Christiania lukuun ottamatta todella yksiulotteisiksi, eikä elokuva mielestäni lunasta tarinan osalta potentiaaliaan kuin ajoittain. Alkuosa on erityisen verkkaista ja koko komeus lähtee kunnolla käyntiin vasta viimeisten kahden kelan aikana, mikä pelastaa kylläkin paljon. Aivan parhaimpaansa ei myöskään pääse lavastusryhmäkään, Buddenbrookien kaupunkikartanon ollessa laimea versio siitä, millaiseksi moisen mahtisuvun asuinpaikan voisi olettaa olevan. Mikäli mukaan ei olisi liitetty komeita kaupunkimaisemia, voisi tapahtumaympäristöä pitää jopa latteana.
En ole koskaan ollut suuren suuri Alfred Abelin ihailija, mutta tällä kertaa hän tekee roolinsa tyylillä jättäen kaikki muut suvereenisti taakseen – joiltain osin hänen hahmonsa tuo jopa mieleen John Cazalen traagisen Fredo Corleonen Kummisetä-elokuvista. Peter Esser on myös aivan pätevä tahollaan, mutta kuten aiemmin jo totesin, muista hahmoista ei ole heidän veroisikseen ja niinpä heidän näyttelijänsäkin jäävät turhan taustalle.
Die Buddenbrooks jättää runsaasti toivomisen varaa. Siinä olisi ollut potentiaalia olla jopa Mahtavien Ambersonien kaltainen sukukronikka, mutta Lamprecht on valinnut toisen tien. Minua se ei innosta niin paljon kuin mitä etukäteen toivoin, moni muu voi olla asiasta hyvinkin eri mieltä. Toivottavasti elokuva saa kuitenkin fyysisen julkaisun, jotta tämänkin arvion voi käydä läpi uudelleen ja ajan kanssa.
Tuotanto: Dea-Film
Ohjaus: Gerhard Lamprecht
Käsikirjoitus: Alfred Fekete, Luise Heilborn-Körbitz, Gerhard Lamprecht (Thomas Mannin romaanista)
Kuvaus: Herbert Stephan, Erich Waschneck
Lavastus: Otto Moldenhauer
Musiikki: Giuseppe Becce
Näyttelijät: Peter Esser (Thomas Buddenbrook), Alfred Abel (Christian Buddenbrook), Mady Christians (Gerda Arnoldsen), Hildegard Imhoff (Tony Buddenbrook), Mathilde Sussin (Elisabeth Buddenbrook), Franz Egenieff (Reeder Arnoldsen), Rudolf del Zopp (konsuli Krüger)
Kesto: 108 min.
Ensi-ilta: 31.8.1923 / ---