The Garden of Eden

EDENIN YRTTITARHA

Edenin puutarha


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Corinne Griffith lukeutuu niihin 1920-luvun elokuvakaunottariin, jotka ovat unohtuneet jo vuosikymmeniä sitten, mutta joiden tähti loisti parhaimmillaan hyvinkin kirkkaana. Sen verran menestyneestä näyttelijättärestä Griffithin tapauksessa oli kyse, että hänellä oli mahdollisuus kokeilla itsenäiseksi elokuvantekijäksi ryhtymistä. Kovin pitkäikäinen ei hänen oma tuotantoyhtiönsä kuitenkaan ollut, sillä sen ainoaksi tuotannoksi jäi vuonna 1928 valmistunut Edenin yrttitarha.

Edenin yrttitarha ei ollut mikään pienimuotoinen tuotanto, sen kertoo jo tekijöiden nimilistakin. Ohjaaja Lewis Milestone oli ajan kuumimpia komediaohjaajia, jonka edellinen teos Tuhat ja yksi kujetta (1927) voitti ainoan koskaan erikseen jaetun komediaelokuvan Oscar-palkinnon. Jack Arnold kuvaajana ja William Cameron Menzies lavastajana olisivat tehneet ihmeitä pienemmässäkin elokuvassa. Näyttelijöistä nimekkäimmät - Charles Ray, Lowell Sherman, Louise Dresser ja Maude George – olisivat kelvanneet mihin tuotantoon tahansa. Kun käsikirjoitusta oli ollut kynäilemässä vielä Hanns Kräly, on Edenin puutarhalta lupa odottaa suuria. Aivan täysin ei elokuva pysty kuitenkaan odotuksia täyttämään.

The Garden of Eden                  The Garden of Eden

Edenin yrttitarha alkaa Wienistä. Nuori leipomotyöntekijä Toni LeBrun (Griffith) saa tietää päässeensä budapestilaiseen Palais de Parisiin oopperalaulajaksi. Hän lähtee matkalle salaa, sillä hänen setänsä ja tätinsä eivät hyväksyisi hänen ratkaisuaan. Budapestiin saavuttuaan Tonille selviää, että Palais de Paris on kaikkea muuta kuin hieno oopperatalo: kyseessä on kabaree, johon hänet on kiinnitetty esiintyjäksi.

Koettuaan täydellisen nöyryytyksen lavalla ja jouduttuaan lipevän paronin (Sherman) lähentelemäksi, Toni lähtee uuden ystävänsä Rosan (Dresser) kanssa kohti Monte Carloa. Toni saa kasinokaupungissa ihailijakseen rikkaan poikamiehen (Ray), joka haluaa kaunottaren kanssa pikapikaa naimisiin. Ongelma on siinä, että Toni on kaikkea muuta kuin rikkaan paronittaren tytär, joka hänen oletetaan olevan.

The Garden of Eden                  The Garden of Eden

Edenin yrttitarha on komeasti tuotettu elokuva. Menziesin loihtimat maailmat lähentelevät aivan M-G-M:n elokuvien kaltaista studioloistetta. Erityisen näyttäviä ovat Wienin ja Budapestin ekspressionismin sävyttävät miljööt sekä Monte Carlon ”Eedenin puutarha”, jossa puolestaan tavoitellaan Erich von Stroheimin Häämarssin (1928) tasoja omenapuineen ja joutsenineen. Kokonaisuutena Edenin yrttitarha on yhdistelmä Lubitschia, Stroheimia ja hollywoodilaista rakkauselokuvaa.

Elokuva on jaettu kahteen osaan. Se alkaa draamana, mutta muuttuu naisten saavuttua Monte Carloon kepeäksi romanttiseksi seurapiirikomediaksi. Ainekset ovat siis kunnossa, mutta valitettavasti tarinassa ei ole rahtuakaan omaperäisyyttä ja muutamat kekseliäät oivalluksetkin ovat kovin satunnaisia. Niinpä Edenin yrttitarha ei lähde missään vaiheessa täyteen kiitoon, vaan kulkee kultaista keskitietä loppuun saakka. Henkilökohtaisesti vierastan Milestonen loppukliimaksissa käyttämiä nopeutuksia, ne kun sopivat yleensäkin hyvin harvoin mihinkään elokuvaan.

The Garden of Eden                  The Garden of Eden

Milestonen elokuva voisi hyvinkin jäädä keskiverroksi romanttiseksi komediaksi ja kätkeytyä historian hämärään, mutta erinomaisessa vireessä olevat näyttelijät nostavat sen keskinkertaisuuksien yläpuolelle. Gloria Swansonin, Greta Garbon ja Constance Talmadgen elokuvapersoonallisuuksia sekoitteleva Corinne Griffith on ainakin tämän elokuvan perusteella muutakin kuin kaunis kasvo valkokankaalla. Charles Ray on pätevä hänen ihailijanaan ja Louise Dresserin hillitty olemus tasapainottaa elokuvan tapahtumia onnistuneesti. Lowell Sherman on jälleen kerran elementissään inhana paronina, eikä Maude George petä tälläkään kertaa, vaikka kovin pienessä roolissa onkin.

Corinne Griffithin ainoaksi itsenäiseksi tuotannoksi jäänyt Edenin yrttitarha ei suurista sijoituksistaan huolimatta menestynyt odotetulla tavalla, joten näyttelijättären ei auttanut kuin siirtyä First Nationalille. Hän saavutti Oscar-ehdokkuuden elokuvalla Lady Hamiltonin lemmentarina (1929), mutta monen muun mykkäelokuvakaunottaren tavoin myös Griffithin ura loppui äänielokuvan tuloon. Corinne Griffith jatkoi elämäänsä liikemaailmassa ja kirjailijana, molemmissa hyvällä menestyksellä.

THE GARDEN OF EDEN, 1928 Yhdysvallat

Tuotanto: Feature Productions Ohjaus: Lewis Milestone Käsikirjoitus: Hans Kräly Kuvaus: John Arnold Lavastus: William Cameron Menzies Leikkaus: John Orlando Välitekstit: George Marion Jr.
Näyttelijät: Corinne Griffith (Toni LeBrun), Louise Dresser (Rosa), Charles Ray (Richard Dupont), Edward Martindel (eversti Dupont), Lowell Sherman (paroni Henri D’Avril), Maude George (Madame Bauer)



© 4.2.2011 Kari Glödstaf