Ella Cinders

SIIVOOJATYTÖSTÄ FILMITÄHDEKSI


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Mykkäkomedia mielletään usein miesten pelikentäksi, mutta tosiasiassa varsin moni naisnäyttelijäkin kunnostautui tällä alueella – ei tosin yhtä suoraviivaisen rymistelyn saralla, mutta kuitenkin. Yksi suosituimmista oli parhaimmillaan yli 10 000 fanikirjettä viikossa saanut Colleen Moore, amerikkalaisen elokuvan ensimmäinen merkittävä flapper. Lopulta Moore kyllästyi esittämään hauskan, siveän ja sievän neidon rooleja, mutta ne olivat juuri niitä joita yleisö halusi ja joita elokuvayhtiöt tähdelle tarjosivat. Tämä johti siihen, että Colleen Moore sai tarpeekseen koko alasta ja vetäytyi valkokankaalta 1930-luvun alussa.

Mooren elokuvia ei nykyään juuri tunneta, sillä niitä ei ole julkaistu kotikeräilijän saataville, vaan ne ovat pikemminkin amerikkalaisten elokuvafestivaalien harvoin nähtyjä kuriositeetteja. Onneksi joukkoon mahtuu muutama public domain -elokuva, jonka voi katsoa tekijänoikeuksien umpeuduttua vapaasti vaikkapa internetistä. Tällainen on Siivoojatytöstä filmitähdeksi, suosittuun sarjakuvaan perustuva tuhkimotarina tytöstä, joka haluaa elokuvanäyttelijäksi.

Ella Cinders                  Ella Cinders

Ella Cinders (Moore) on äitipuoltaan (Vera Lewis) ja tämän tyttäriä (Emily Gerdes, Doris Baker) palveleva neitokainen, jonka ainoa ystävä on jakeluautoa ajava Waite Lifter (Lloyd Hughes). Kun muuan yhtiö järjestää kauneuskilpailun, jonka voittajalle tarjoutuu mahdollisuus päästä näyttelijäksi Hollywoodiin, Ella huomaa tilaisuutensa koittaneen. Hän voittaakin, mutta unelmakaupunkiin saavuttuaan saa huomata, ettei elokuvatähdeksi tulla noin vain.

Ilman Colleen Mooren ihastuttavaa valkokangaspersoonaa ja jo unohdetun Alfred E. Greenin komedianohjaustaitoja olisi Siivoojasta filmitähdeksi vain yksi romanttinen komedia muiden joukossa, sen verran useasti tällaisia teoksia on nähty. Kahteen osaan jakautuvan elokuvan parempi puolisko nähdään ensin ja hetket, joissa seurataan Ellan valmistautumista Hollywoodin vaativaan maailmaan, ovatkin elokuvan kirkkaasti parasta antia. Jakso, jossa hän harjoittelee silmätemppuja, on syystäkin kuuluisa. Kohtaus, jossa hän hauskuuttaa naapurin lapsia, tuo mieleen Kultakuumeen (1925) sämpylätanssin, eikä kohtaaminen intiaanien kanssa junassa ole myöskään hullumpi.

Ella Cinders                  Ella Cinders

Ellan elämästä Hollywoodissa ei ole saatu irti läheskään yhtä paljon. Lyhyt tapaaminen koomikko Harry Langdonin kanssa on hauska, mutta siihenpä se sitten jääkin. Mukaan tulevat ihmissuhdekuviot kääntävät kurssin puhtaasta komediasta toisaalle, mutta kunnon liekkiä ei näistä saada aikaiseksi. Elokuva muuttuu veltoksi ja huipentuu loppukohtaukseen, joka on tietenkin odotettavissa, mutta on siitä huolimatta jotenkin äkillinen – aivan kuin tekijöille olisi tullut kiire saattaa teoksensa päätökseen. Erityisen harmilliseksi tämän tekee se, että paremmalla viimeistelyllä elokuvasta olisi saanut Show Peoplen (1928) kaltaisen hienouden.

Siivoojatytöstä filmitähdeksi on pikkunäppärä ja monin paikoin hauska, mutta kokonaisuutena liian epätasainen elokuva. Erinomainen pääosakaksikko pelastaa tällä kertaa paljon, sillä ilman Colleen Mooren ja Lloyd Hughesin mukanaoloa Siivoojatytöstä miljonääriksi hukkuisi keskinkertaisuuden massaan, nyt se jää hitusen sen yläpuolelle. Hollywoodista kertovista elokuvista kiinnostuneiden kannattaa kääntyä joko Show Peoplen tai Mabel Normandin tähdittämän The Extra Girlin (1924) puoleen.

ELLA CINDERS, 1926 Yhdysvallat

Tuotanto: John McCormick Productions Ohjaus: Alfred E. Green Käsikirjoitus: Mervyn LeRoy, Frank Griffin (William M. Conselmanin ja Charles Plumbin sarjakuvan pohjalta) Kuvaus: Arthur Martinelli Lavastus: E. J. Shulter Leikkaus: Robert Kern
Näyttelijät: Colleen Moore (Ella Cinders), Lloyd Hughes (Waite Lifter), Vera Lewis (rva Cinders), Emily Gerdes (Prissy Pill), Doris Baker (Lotta Pill), Jed Prouty (pormestari), Mike Donlin (elokuvayhtiön portinvartija), Alfred E. Green (ohjaaja), Harry Langdon



© 18.5.2012 Kari Glödstaf