Fantômas

FANTÔMAS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Tuskin kukaan olettaa, että erilaisia sarjoja on tehty ainoastaan niin kauan kuin televisio on ollut olemassa. Jos jollakulla on kuitenkin moiset kuvitelmat, on syytä oikaista väärinkäsitys. Sarjaelokuvia on nimittäin valmistettu jo sadan vuoden ajan, melkeinpä ensimmäisistä elokuvakokeiluista lähtien. Vieläpä samanlaisella metodilla kuin nykyäänkin, eli elokuva loppuu johonkin jännittävään tilanteeseen, joka vaatii katsojaa seuraamaan vielä seuraavankin osan. Kuten kokoillan näytelmäelokuvilla, myös sarjaelokuvilla oli omat mestarinsa, joista suurimpana voidaan varmaankin pitää ranskalaista Louis Feuilladea.

Feuillade aloitti elokuvauransa käsikirjoittajana, mutta siirtyi varsin pian myös kameran taakse ohjaajaksi. Gaumont-yhtiön leivissä hän kohosi nopeasti myös tuotannonjohtajaksi, mutta ohjasi siitä huolimatta edelleen itsekin elokuvia. Feuillade oli erittäin tuottoisa tekijä ja pitkän uransa aikana hänelle kertyi ohjauksia noin 700, joihin hän laati myös käsikirjoituksen. Feuilladen viimeisin ohjaustyö valmistui 1924. Eläkepäiviä hän ei ehtinyt kuitenkaan viettää, sillä seuraavana vuonna Louis Feuillade siirtyi ajasta ikuisuuteen. Hän oli kuollessaan 52-vuotias.

Fantômas                  Fantômas

Feuilladen ehkäpä tunnetuin elokuvahahmo oli Pierre Souvestren ja Marcel Allanin käsialaa. Suurrikollinen Fantômas oli seikkaillut 32 kirjassa vuosina 1911-1914 ja saavuttanut valtavan suosion, joten siirto valkokankaalle oli perusteltu. Suosio jatkui elokuvissakin, sillä häikäilemättömän roiston toiminta ja jännittävät juonenkäänteet houkuttelivat katsojia kaikkialla missä elokuvia esitettiin. Feuillade siirsi lopulta menestyksekkään konseptin muihinkin sarjaelokuviinsa, joista ainakin Les Vampires (1916) sekä Judex (1917) ovat säilyneet jälkipolvien ihasteltaviksi.

Fantômas (René Navarre) on rikollinen ja murhamies, jolle kaikki lainvastainen toiminta on mielekästä. Hän toimii apureineen ympäri Ranskaa, eikä poliisi voi asialle mitään. Koska Fantômasilla on ystäviä kaikkialla ja hän taitaa vielä mestarillisesti valepukujen käytönkin, on häntä miltei mahdotonta saada kiinni. Siitä huolimatta pariisilaiskomisario Juve (Edmond Breon) aikoo reportteriystävänsä Fandorin (Georges Melchior) avustuksella toimittaa Fantômasin tilille rikoksistaan.

Yli viisituntinen, viiteen osaan jaettu Fantômas on ikävuosistaan huolimatta varsin komeaa ja toimivaa katsottavaa, enkä usko olevani kovinkaan väärässä väittäessäni, että sisällöltään sarja kestää vertailun monen nykyaikaisen tv-tuotannon kanssa. Toteutukseltaan Fantômas on erittäin ammattimainen eikä lähellekään niin primitiivinen, kuin mitä tämän ikäiseltä teokselta voisi olettaa. Vaikka kamera seisoo staattisesti paikallaan, on leikkaus ja kohtausten sommittelu niin huolella toteutettuja, että tarina kulkee eteenpäin vaivattomasti. Vähäisiä sudenkuoppia, joissa kerronnan tempo hidastuu ja tiivistys olisi ollut suotavaa, on satunnaisesti mutta ei mitenkään häiritsevästi. Lähikuvien vähäinen käyttö on yllättävää.

Fantômas                  Fantômas

Olen aikaisemminkin todennut elokuvan olevan formaattina paras aikakautensa tallentaja ja onneksi Feuillade on tehnyt teoksensa aidoilla tapahtumapaikoilla eikä studiossa. Näin ollen Fantômasista muodostuu myös kiehtova aikamatka maailmansotaan valmistautuvaan Eurooppaan. Feuillade kuvaa tarkasti niin Pariisin katuja ja toreja kuin yläluokan juhliakin ja luo näin onnistuneen katsauksen menneeseen. Seuraavana vuonna valmistuneessa Les Vampiresissa ympäristö on jo aavemainen, kun sota on autioittanut Pariisin kadut.

Elokuvan kiehtovin hahmo on luonnollisestikin sen nimihahmo, elegantti päärikollinen, jota Réne Navarre tulkitsee hienosti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon niin Fantômasin hahmo kuin Navarren roolisuorituskin ovat vaikuttaneet Fritz Langin tohtori Mabuseen ja sen esittäjään Rudolf Klein-Roggeen, niin samantyylisiä ne kauttaaltaan ovat. Päteviä ovat myös lain oikealla puolella olevat Edmond Breon ja Georges Melchior. Sivuosia ja vähäisempiä hahmoja on tarinoissa sen verran runsaasti, että pääosakolmikon ulkopuolelta ei ole oikeastaan ketään esille nostettavaa.

Italialaiset hallitsivat spektaakkelit, amerikkalaiset komedian ja venäläiset draaman, mutta ranskalaiset olivat rikoselokuvan taitureita. Aivan Les Vampiresin veroinen mestariteos tämä ei ole, mutta huolella sommitellut tarinat, vahva miljöökuvaus ja aikakaudelle epätyypillisen hillityt näyttelijäsuoritukset tekevät Fantômasista nautittavaa katsottavaa. Fantomasin merkitystä rikoselokuvalle ei voi vähätellä, niin paljon sen perintöä on nähtävissä lajityypin teoksissa vielä nykyäänkin.

FANTÔMAS, 1914 Ranska

Tuotanto: Gaumont Ohjaus: Louis Feuillade Käsikirjoitus: Louis Feuillade (Pierre Souvestren ja Marcel Allainin romaanisarjasta) Kuvaus: Georges Guérin Leikkaus: Georges Guérin
Näyttelijät: René Navarre (Fantômas), Edmond Breon (komisario Juve), Georges Melchior (Jerôme Fandor), Jane Faber (ruhtinatar Danidoff), Yvette Andreyor (Joséphine), Andre Luguet (Jacques Dollon), Luitz Morat (Thomery), Naudier (Nibet), Morlas (Nestor), Martial (Ribonard)



© 13.9.2009 Kari Glödstaf