Le Giornate del Cinema Muto

LE GIORNATE DEL CINEMA MUTO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ
Haastattelu on julkaistu sellaisenaan Kulttuurivihkojen nettisivuilla 24.6.2014 enkä katsonut tarpeelliseksi muuttaa sitä.

Le Giornate del Cinema Muto – tuttavallisemmin Pordenone – on pohjois-Italiassa järjestettävä mykkäelokuvafestivaali, todellinen harrastajien ja ammattilaisten elokuvallinen pyhiinvaellustapahtuma. Viikon kestävät mykkäelokuvajuhlat ovat kokeneet vuosien saatossa niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta pienten notkahdusten jälkeen on onnistuttu aina palaamaan korkealle tasolle. Vuodesta 1982 järjestetyn festivaalin johtajana toimii tätä nykyä englantilainen David Robinson (s. 1930), mies monen hienon mykkäelokuvakirjan takaa. Kiireistään huolimatta mies ehti vastata muutamaan kysymykseemme.

Kulttuurivihkot: Olet kirjoittanut useita kirjoja ja olet erittäin tunnettu tekijä elokuvapiireissä. Milloin kiinnostuit mykkäelokuvista?
David Robinson: Rakastan populaareja taiteita ja olen aina nähnyt mykkäelokuvan erittäin omalaatuisena tyylinä, joka saavutti hyvin lyhyessä ajassa suuret taiteet ja taiteellisen ilmaisun.

Kulttuurivihkot: Pordenonen mykkäelokuvafestivaalit (Le Giornate del Cinema Muto) järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1982. Kuinka kauan olet ollut mukana festivaaliorganisaatiossa?
David Robinson: Kävin festivaaleilla ensimmäisen kerran vieraana vuonna 1985, joka oli festivaalin neljäs vuosi. Minusta tuli festivaalin johtaja muistaakseni vuonna 1998 (17. vuosi), vaikka vaikutinkin jo edeltävänä vuonna melko paljon ohjelmistoon. Joka tapauksessa, olen ollut johtajana 16 vuotta 32:sta, joten tänä vuonna olen ollut johtamassa festivaaleja yli puolet sen historiasta. Onko se liian kauan? Enpä tiedä. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä, että ohjelmistomme paranevat vain vuosi vuodelta.

Kulttuurivihkot: Mikä tarkalleen ottaen on toimenkuvanne festivaaliorganisaatiossa ja kuinka paljon ihmisiä siinä kaikkiaan on?
David Robinson: Virallisesti olen festivaalin johtaja. Joskus ihmiset kuvailevat minua taiteelliseksi johtajaksi, mutta en usko että taiteellisia ja hallinnollisia tehtäviä voi erottaa toisistaan luontevasti. Ne ovat liiaksi kytköksissä toisiinsa. Festivaalin ”Direttivo”, johtokunta, koostuu kuudesta italialaisesta, jotka ovat olleet mukana festivaaleilla sen alkuajoista lähtien.

Festivaalilla työskentelee Direttivon lisäksi ympärivuotisesti kolme ihmistä, mutta ei silti kokopäiväisesti. He ovat hallinnoitsija Federica Dini, tiedottaja Giuliana Puppin ja elokuvasihteeri Elena Beltrami, jonka ajasta suurin osa kuluu tosin työskennellessä Cineteca del Friulin arkiston parissa. Itse festivaalin aikana työryhmä laajenee kahdella tai kolmella ihmisellä, jotka tulevat pari kuukautta ennen festivaalia. Ja tietenkin joukkoon kuuluu myös vapaaehtoisia.

Kulttuurivihkot: Teillä on ollut vuosien mittaan monia teemoja. Kuinka vaikeaa on kehitellä teema ja kuka päättää niistä?
David Robinson: Suurilta osin teemoista päätän minä yhdessä Direttivon kanssa. Nämä päätökset perustuvat ehdotuksiin joita akateemikot, asiantuntijat ja arkistoijat tarjoavat meille. He ottavat sitten myös osaa itse ohjelmointiin ja katalogin kirjoittamiseen.

Kulttuurivihkot: Entä kuinka kauan kestää luoda festivaalin ohjelmisto? Koska aloitatte seuraavan vuoden suunnittelun?
David Robinson: Muodollisesti aloitamme seuraavan vuoden suunnittelun päivän sen jälkeen kun edellinen on päättynyt, mutta todellisuudessa työ alkaa jo aikaisemmin. Joitakin projekteja on kypsytelty vuosia, mutta suuri osa keskusteluista ja seuraavan vuoden suunnitteluista käydään myös itse festivaalin aikana.

Kulttuurivihkot: Olette näyttäneet vuosien varrella erittäin harvinaisia elokuvia. Kuinka helppoa ja/tai tärkeää on tehdä yhteistyötä kansainvälisten elokuva-arkistojen kanssa?
David Robinson: Meillä on loistava yhteistyö arkistojen kanssa, josta olemme riippuvaisia. Olemme erittäin tarkkoja siitä, että jokainen elokuva saa parhaimmat mahdolliset näytösolosuhteet, joten teemme myös paljon töitä sopivan säestyksen valitsemiseen. Uskon että arkistot ovat itse asiassa erittäin iloisia saadessaan heidän uudet restaurointinsa näytille Pordenoneen.

Kulttuurivihkot: Kuka valitsee muusikot? Entä kuinka helppoa on ensikertalaisten päästä soittamaan teillä?
David Robinson: Käyn viikkoja ennen festivaaleja keskusteluja muusikoiden kanssa, jotta saisin selville heidän mieltymyksensä ja mitä he haluaisivat säestää. Tietysti on olemassa myös sellaisia elokuvia, joita KAIKKI haluavat säestää. Näissä tilanteissa joudun tekemään usein sen vaikean viimeisen päätöksen – Salomonin tuomion!

Kulttuurivihkot: Pordenonen festivaalien historia on loistokas, mutta millaisena näette sen tulevaisuuden? Säilyttääkö festivaali suosionsa vai kenties kasvaako se vielä entisestään?
David Robinson: Festivaali säilyy ihmisten suosiossa, kunhan teemme työmme hyvin: etsimme hyviä elokuvia ja ohjelmoimme ne älykkäästi. Kamppailemme väistämättä pienentyneiden budjettien kanssa, mutta olemme kuitenkin aina löytäneet keinot näihin ongelmiin, ilman että ohjelmiston laatu kärsii.

Kulttuurivihkot: Minkälaisia neuvoja antaisit uudelle festivaalivieraalle? Pitäisikö yrittää katsoa kaikki, vain mielenkiintoiset elokuvat sieltä täältä, improvisoida, vaiko tehdä tiukka suunnitelma ja pysyä siinä?
David Robinson: Ennen kuin teet mitään muuta, selaile katalogia läpi, ja katso, jos jotkut sarjat kiinnostavat sinua enemmän kuin toiset. Kokeile silti kaikkea. Jos kuitenkin huomaat alkavasi ikävystyä jo ensimmäisen kelan jälkeen, voit huoletta poistua ja käydä juomassa seuraavaan näytökseen valmistavat kahvit. Esityksiä on tauotta ja jotkut kyllä katsovat kaiken. En kuitenkaan usko että se on järkevää kaikille… mutta toisaalta, jos olet innostunut ja stimuloitunut näkemästäsi, katselukuntosi voi olla rajaton.

Festivaalien kotisivut



© 4.9.2015 Kari Glödstaf