Filibus

FILIBUS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Internetaika on tehnyt erilaisista ilmiöistä arkipäivää ja nykyään ne ovat ulottuneet jo vanhoihin elokuviinkin, milloin minkäkin löytyneen tai restauroidun teoksen noustessa harrastajien huulille ja aktiiviseksi puheenaiheeksi. Valinta tuntuu olevan siinä suhteessa satunnainen, ettei elokuvan historiallisella arvolla ole välttämättä lainkaan merkitystä – William S. Hartin kauan kadoksissa ollut The Aryan (1915) tai Mauritz Stillerin Gränsfolken (1913) eivät kumpikaan ole keränneet missään vaiheessa ympärilleen samanlaista kohinaa kuin vaikkapa Mario Roncoronin ohjaama Filibus, jonka uutta restaurointia ja mahdollista kotiformaattijulkaisua on odotettu mykkäelokuvapiireissä enemmän kuin mitään. Amerikkalainen Milestone Films antoi odottajille viime viikolla pienen kädenojennuksen pitämällä Filibusin parin päivän ajan ilmaiskatselussa.

Montaa eri identiteettiä käyttävä Filibus on mestaririkollinen, jonka ilmalaivalla liikkuva joukko tekee yhtä sujuvasti ihmisryöstöjä kuin jalokivivarkauksiakin. Nyt he ovat ottaneet kohteekseen vanhan egyptiläisen kissapatsaan, jonka silminä ovat aidot timantit ja jonka ryöstämisestä vain ani harva uskaltaa haaveilla. Filibus ei aio kuitenkaan tyytyä vain tähän, sillä hän haluaa raivata samalla tieltään myös vanhan arkkivihollisensa, etsivä Handyn. Tämä puolestaan tekee antiikkikauppiasystävänsä Sandyn kanssa kaikkensa saadakseen rosvolauman kiipeliin.

Filibus                  Filibus

Historian siipien havinan voi kaupunkiotoksissa melkeinpä kuulla ja on muutenkin mieltä innostavaa seurata 1910-luvun tekniikasta hullaantuneen roistojoukon edesottamuksia. Vinssillä liikuteltavalla korilla varustettu ilmalaiva on loistokeksintö, jollaisia ei tuolta aikakaudelta tule kovin montaa mieleen. Myös mikroskooppisen pieni, patsaan silmään asennettava valvontakamera kertoo tekijöiden ennakkoluulottomuudesta uusia teknisiä laitteita kohtaan. Näin jälkikäteen on hauskaa kuvitella, mitä kaikkea tekijäryhmä olisikaan voinut saada jatko-osissa aikaiseksi, mikäli maailmansota ei olisi katkaissut elokuvien tekoa. Se yhdistettynä Filibusin vaatimattomaan vastaanottoon johtivat koko suunnitellun sarjan keskeyttämiseen. Muutamaa vuotta myöhemmin elokuvan tuottanut Corona Film teki konkurssin ja suunnitelmat Filibusin uusista seikkailuista voitiin lopullisesti unohtaa.

Vaikka Filibus onkin kaikessa kekseliäisyydessään hauskaa katsottavaa, tarinaltaan se on kovin tavanomainen rikosjuttu, jonka nauttima maine ja arvostus ei täysin vakuuta. Juoni on erikoisista käänteistään huolimatta hyvin heppoinen ja Filibus osoittautuu lopulta pikkutekijäksi vuosikymmenen muiden suurrikollisten rinnalla – tässä kohtaa on tosin hyvä tähdentää, että Filibusin tekijäryhmällä ei todennäköisesti ole ollut käytössään Louis Feuilladen saamaa tuotantotukea, mikä selittänee ainakin osittain elokuvan köykäisyyden. Paljon kehutussa päähahmossakaan ei ole samanlaista särmää kuin aikansa suurimmassa naisroistossa, Les Vampiresin Irma Vepissä.

Roncoronin ohjaama Filibus on mielenkiintoinen ja hauska tuttavuus, johon kannattaa kaikesta ennakkohypetyksestä huolimatta suhtautua varauksella. Ajanvietteenä Filibus ajaa täysin asiansa, mutta hyvistä rikostarinoista nauttivien kannattaa suunnata katseensa Feuilladen sarjafilmeihin tai vaikkapa Fritz Langin Tohtori Mabuseen.

FILIBUS, 1915 Italia

Tuotanto: Corona Film Ohjaus: Mario Roncoroni Käsikirjoitus: Giovanni Bertinetti Kuvaus: Luigi Furio
Näyttelijät: Valeria Creti (Filibus/paronitar Troixmonde/kreivi de la Brieve), Giovanni Spano (etsivä Handy), Cristina Ruspoli (Leonarda), Mario Mariani (komisario), Filippo Vallino (Leo Sandy)



© 23.6.2020 Kari Glödstaf