FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2008

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Forssan kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit järjestettiin tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa. Edellisvuoden ranskalaisen ”taide-elokuvan” jälkeen oli siirrytty takaisin hieman perinteisempään ja tunnetumpaa elokuvaan. Festivaalien teemana oli nimittäin amerikkalainen komediatähti Harold Lloyd, jonka laajasta ja laadukkaasta tuotannosta esitettiin kolme pitkää teosta. Hyvin Lloyd näytti katsojiin uppoavankin, sillä kovinkaan montaa tyhjää paikkaa ei salista hänen elokuviensa aikana löytynyt. Eipä silti, muutenkin festivaalit tuntuivat ainakin näin sivustakatsojan silmin keränneen aiempia vuosia enemmän katsojia. Tämän vuoden festivaalivieraana toimi elokuvahistorioitsija Peter von Bagh, joka luennoi Harold Lloydista ennen tähden Girl Shy (Ujo poika, 1924) –elokuvaa. Festivaaleilla oli myös mahdollisuus liittyä mykkäelokuvayhdistyksen kannattajajäseneksi ja moni festivaalivieras tekikin niin.

Festivaalit potkaistiin käyntiin kotimaisella tuotannolla. Erkki Karun ohjaama Nuori luotsi (1928) ei kenties lukeudu aivan suomalaisen mykkäelokuvan hienoimpiin teoksiin, mutta on heikkouksistaan huolimatta aivan mallikelpoinen draama – tämän sai todistaa varsin runsaslukuinen yleisökin. Kotimaisen saaristolaisdraaman jälkeen nähtiin ensimmäinen Harold Lloyd –elokuva, hänen viimeiseksi mykkäteokseksi jäänyt Speedy (Kaupungin nopein, 1928). New Yorkiin sijoittuva vauhdikas elokuva on kertomus työtä vieroksuvasta nuorukaisesta (Lloyd), jonka mielitietyn isoisän vanha raitiovaunuyritys on jäämässä suuryrityksen jalkoihin. Monen mutkan jälkeen kaikki selviää kunnialla, mutta sitä ennen Lloyd naurattaa katsojia oikein olan takaa – varsinkin loppuhuipennus, jossa tähti sukkuloi pitkin New Yorkin ruuhkaisia katuja hevosvetoisella raitiovaunullaan jäi varmasti elokuvan katsoneiden mieleen. Ilta huipentui harvoin nähtyyn dinosauruselokuvaan The Lost World (Kadonnut maailma, 1925), jossa ryhmä tiedemiehiä matkaa Amazonille dinosauruksia katsomaan. Kokonaisuutena perjantai oli erittäin onnistunut festivaalipäivä ja yleisöäkin tuntui olevan edellisvuosia runsaammin.

Lauantai alkoi komediasikermällä, joista ensin nähtiin Lloydin suuri mestariteos The Kid Brother (Pikkuveli, 1927), äärimmilleen viritetty kertomus raavaan lainvalvojaperheen nuorimmasta pojasta (Lloyd), joka saa lopulta todistaa rohkeutensa koko kotikylälleen. Lloydin hienon elokuvan jälkeen olikin aika uppoutua Charlie Chaplinin maailmaan: tarjolla ollut kolmen lyhytelokuvan sarja jäi kuitenkin allekirjoittaneelta väliin, sillä voimia piti jättää illan muillekin elokuville.

Festivaalien loppuhuipennus aloitettiin Scott Sidneyn ohjaamalla, kaikkien aikojen ensimmäisellä Tarzan-elokuvalla Tarzan of the Apes (Tarzan apinain kuningas, 1918). Tarzan veti salin melkein ääriään myöten täyteen, mutta elokuvan saama vastaanotto ei ollut aivan sitä mitä olisi odottanut: vauhdikkaan viidakkoseikkailun vanhanaikaisen näyttelemistyylin aiheuttamien reaktioiden myötä tuntui siltä, että yleisö oli katsomassa komediaa. Tätä puolta tarjottiin hieman myöhemmin, kun Harold Lloydin Girl Shy oli esitysvuorossa. Loppuunmyyty sali kuunteli innolla von Baghin esitelmää, eikä itse elokuvakaan jättänyt ketään mutrusuuksi. Lloydin elokuvien suosio ja niistä syntyneiden naurujen määrä osoittaa hyvin, että mykkäkomedia voi edelleenkin mainiosti eikä niiden teho ole kadonnut mihinkään vuosikymmenistä huolimatta. Festivaalit huipentuivat F. W. Murnaun huikeaan studiofantasiaan Faustiin (1926), joka maineestaan ja arvostuksestaan huolimatta jätti salin yllättäen hieman aiempia elokuvia tyhjemmäksi. Murnaun hieno teos oli onnistunut huipentuma hienoille festivaaleille.

Yhdeksännet mykkäelokuvafestivaalit olivat kaikin puolin menestyksekkäät. Elokuvat olivat hyviä ja säestäjien valinnat olivat tälläkin kertaa osuneet nappiin – yhtään heikkoa lenkkiä ei ollut kummassakaan kategoriassa mukana. Ensi vuoden juhlafestivaaleille järjestäjät saavatkin melkoisen ongelman hoidettavakseen: kenelle mukana olleista säestysryhmistä on sanottava, ettei tällä kertaa ole tilaa? Myös elokuvarungon luominen ensi vuoden juhlafestivaaleille tulee olemaan jälleen kerran haastavaa.



© 1.9.2008 Kari Glödstaf