Forssan XVI Mykkäelokuvafestivaalit

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2015

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Forssan Mykkäelokuvafestivaalien pääteemana oli tänä vuonna Suuret amerikkalaiset elokuvat. Tämä pelkästään jo siitä syystä, että kunnioitettavasta iästään huolimatta ohjelman suunnittelijat ovat tahtomattaan onnistuneet kiertämään useita merkittäviä teoksia. Sen sijaan, että niiden ympärille olisi rakennettu tulevaisuudessa teemoja ja kokonaisuuksia, päätettiin ne niputtaa yhden teeman alle hieman samaan tapaan kuin Pordenonen Canon Revisited -sarjassa toimitaan. Ratkaisu oli erittäin onnistunut ja veikkaanpa, että samankaltainen kattaus tullaan kokemaan vielä toistekin. Tätä tukee myös festivaalikadulla saamani palaute, jonka mukaan ”Forssassa tietää aina näkevänsä vain hyviä elokuvia”.

Perjantai on perinteisesti ollut festivaalipäivistä hankalin, sillä jostain syystä yleisö on saapunut paikalle vasta lauantaina ja edellisillan esitykset on jouduttu tekemään turhankin väljästi täytetylle salille. Tänä vuonna ei käynyt niin, sillä Hillel Tokazierin napauttaessa ensimmäiset soinnut Suuren junaryöstön alkamisen merkiksi, oli Elävienkuvien Teatteri lähes loppuunmyyty. Sama jatkui koko illan ja suosio vain kiihtyi seuraavana päivänä. Ainoastaan sunnuntain juhlanäytöksessä oli väljää, kenties satunnaisvierailijat eivät vain innostuneet toisesta juhlanäytöksestä perättäisenä vuonna?

Forssan festivaalit on aina tunnettu myös ensiluokkaisista säestäjistään, epäonnistuneet valinnat on 16 festivaalivuoden aikana laskettavissa yhden käden sormilla. Kattaus oli erityisen vahva tänä vuonna ja siksi väitänkin, että tämän vuoden festivaalisäestykset olivat kokonaisuutena parhaat koko tapahtuman historian aikana. Itselleni jäivät parhaiten mieleen Viimeistä mohikaania säestänyt Kari Mäkirannan orkesteri, Suurkaupungin tyttöön ihastuttavan äänimaailman luonut Sanna Pietiäisen orkesteri (olen yleensä erittäin skeptinen laululla silattujen mykkäelokuvasäestysten suhteen, mutta tällä kertaa laulut osuivat erittäin hyvin kohdalleen), jo muutamana vuonna festivaaleilla vieraillut irlantilais-ranskalainen trio Jonathan Hutchings, Jack Hutchings, Claude Bouillin (Kentucky Pride) sekä King Vidorin kuolemattomaan Kansan mieheen kokeellisen äänimaailman luonut Trio SO III.

Forssan XVI Mykkäelokuvafestivaalit                  Forssan XVI Mykkäelokuvafestivaalit

Festivaalit aloitti vuosi sitten ilmaisnäytöskokeilun, jonka tarkoituksena on saada festivaaleille myös kotimaisia, moderneja mykkäelokuvia. Viime vuonna esitetty Prinsessa Ruusunen sai jatkokseen kaksi lyhytelokuvaa, Joonas Rannan vuonna 2014 ohjaaman melodraaman Oi, vielä jää ja Puhti-ryhmän työstämän taideteoksen Sijaton sielu (2015). Varsin vähälle etukäteismainonnalle jäänyt näytös keräsi paikalle jonkin verran enemmän katsojia kuin viime vuonna, joten tilausta tälle tuntuu olevan. Paikalle saapuneet Ranta ja Puhti-ryhmän Anne-Mari Kivimäki saivat vastailla yleisön kysymyksiin tovin jos toisenkin.

Festivaalien päätöspäivänä siirryttiin Elävienkuvien Teatterista Työväentalolle, jossa esitettiin D. W. Griffithin kyseenalaisin teos, tänä vuonna sata vuotta täyttänyt Kansakunnan synty. Törkeästä rasismistaan huolimatta elokuva on kuitenkin mestariteos niin teknisesti kuin tarinankerronnankin osalta, joten sen sijoittaminen ohjelmistoon oli perusteltua. Olin yllättynyt, kuinka vähän Kansakunnan synty herätti festivaaliyleisössä keskustelua, mutta kenties sitä käytiin kotimatkalla kumppanin kanssa. Ilahduttavaa oli, ettei kukaan poistunut salista kesken näytöksen siksi, ettei elokuva ollut mieluinen.

Kansakunnan synnyn säestyksestä vastasi Salla Hakkolan kokoama viisimiehinen orkesteri. Angry Birds -hahmojen maailmoihin musiikkia työstävä Hakkola ei lähtenyt kopioimaan Joseph Carl Breilin kuuluisaa alkuperäissäestystä, vaan loi soittajiensa kanssa rohkeasti oman ja itsenäisen tulkinnan sisällissodan ja sen jälkeisen ajan tapahtumista. Rohkeus palkittiin, sillä lopputulos oli todella komea ja kirvoitti erään alusta alkaen festivaaliryhmässä työskennelleen herrasmiehen kommentoimaan musiikkia mykistäväksi. Eipä tuohon ole mitään lisättävää.



© 31.8.2015 Kari Glödstaf