FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2016

22.8. - 28.8.2016


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit kumartaa tänä syksynä kauhuelokuvien ja sen suurten mestareiden suuntaan. Perinteikkäässä Elävienkuvien Teatterissa esitetään niin tuttuja klassikoita kuin harvemmin esitettyjä kuriositeettejakin: valkokankaalla nähdään mm. peilikuvansa salaperäiselle muukalaiselle myyvä nuorukainen, ihmisen hyvää ja pahaa puolta tutkiva tohtori ja elottomasta luomuksesta raivoavaksi hirviöksi muuttuva saviolento. Lauantaiaamu on pyhitetty jo perinteeksi käyneille harraste-elokuville. Koko komeuden kruunaa hienot säestäjät, jotka ovat säveltäneet musiikin juuri näitä esityksiä varten. Lipunmyynti ja esitysaikataulut on nähtävissä festivaalien kotisivulla.


ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

Georges Méliès: Paholaisen linna (Le manoir du Diable, 1896) & Stellan Rye: Prahan ylioppilas (Der Student von Prag, 1913)
Festivaalit aloittaa kolmeminuuttinen, ensimmäiseksi kauhuelokuvaksi luokiteltu trikkihupailu, jonka jälkeen siirrytään pitkien elokuvien pariin. Niistä ensimmäisessä Paul Wegener esittää peilikuvansa salaperäiselle muukalaiselle myyvää nuorukaista, joka saa vastineeksi menestystä ja mammonaa. Yli satavuotiaan elokuvan sanoma kiirii meidän päiviimme, sillä nykypäivänä jos koskaan maallisten ihanuuksien tavoittelemisesta hinnalla millä hyvänsä on tullut arvostettava asia.

John S. Robertson: Tri Jekyllin salaisuus (Dr. Jekyll and Mr. Hyde, 1920)
John Barrymoren hurja tulkinta mielensä pimeimpiä sopukoita tutkivasta tohtorista on mykän kauhuelokuvan vaikuttavimpia, harvoin on herra Hydessä ollut nähtävissä samanlaista pahuutta ja julmuutta kuin tässä versiossa.

Paul Leni: Kissa ja kanarialintu (The Cat and the Canary, 1927)
Saksalaisen lavastajamestarin ensimmäinen Hollywoodissa tekemä elokuva on tunnelmallinen kertomus myrsky-yöstä, aavemaisesta kartanosta, sen ulkopuolella liikkuvasta murhaajasta ja perintöä kärkkyvästä sukulaisjoukosta. Kameratyöskentely vetää vertoja Murnaulle, valon ja varjojen leikit loivat puolestaan pohjaa 1930-luvun kauhuelokuville. Elokuva esitetään myös festivaalia edeltävänä tiistaina ja torstaina.

Alfred J. Goulding & Hal Roach: Kummitusyö (Haunted Spooks, 1920) & Harold L. Muller & Charles Bowers: There It Is (1928) & Scott Pembroke & Joe Rock: Dr. Pyckle and Mr. Pryde (1925)
Lapsille suunnattu kauhukomediasikermä, jossa Harold Lloydin on vietettävä vaimonsa kanssa aikaa kummitustalossa, Charles Bowersin napattava vanhan talon asukkaita piinaava isoisä ja Stan Laurel kokeilee, kuinka häneltä käy ihmisen persoonan jakaminen.

Jean Epstein: Usherin talon häviö (La chute de la maison Usher, 1928) & James Sibley Watson & Melville Webber: The Fall of the House of Usher (1928)
Epsteinin tunnetuin elokuva yhdistelee taitavasti Poen tarinoita ja kauhuromantiikkaa ja luo täysin omanlaisensa elokuvan, jonka lähin vertailukohta on F. W. Murnaun hyytävä Nosferatu (1922). Antti Alasen mukaan ”Epstein on lähes ainoana Poe-elokuvittajana tavoittanut tuonpuoleisen ulottuvuuden”. Epsteinin mestariteoksen jälkeen esitetään samana vuonna valmistunut ja samaan tarinaan perustuva amerikkalainen avantgardetulkinta.

Robert Wiene: Orlacin kädet (Orlacs Hände, 1924)
Tohtori Caligarin kabinetin (1920) ohjaajan toinen tunnettu kauhuelokuva kertoo kätensä menettävästä huippupianistista, jonka siirrännäiskädet ovat aiemmin kuuluneet murhaajalle. Pianistin osan tulkitsee saksalaisen elokuvan suurimpiin tähtiin lukeutunut Conrad Veidt.

Benjamin Christensen: Seven Footprints to Satan (1929)
Tanskalaismaestron harvoin esitetty Hollywood-ohjaus sijoittuu salaperäiseen kartanoon, jonka käytävillä käyskentelee toinen toistaan kummallisempia olentoja. Elokuvan päätähtinä nähdään Creighton Hale ja aivan liian nuorena menehtynyt Thelma Todd.

Paul Wegener & Carl Boese: Golem, miten hän tuli maailmaan (Der Golem, wie Er in die Welt kam, 1920)
Kaikkien aikojen hirviöelokuvia, muinaiseen Prahaan sijoittuva tarina juutalaisten suojelemiseksi luodusta savipatsaasta, joka riistäytyy tekijänsä alaisuudesta kohtalokkain seurauksin. Saksalaisen elokuvan nimekkäimpien tekijöiden kätten jälkiä kelpaa ihailla edelleen ja Wegenerin tulkitsemassa savipatsaassa on enemmän inhimillisyyttä kuin nykyelokuvien monsterigallerioissa. Elokuvan yllä lepää valitettavasti myös antisemitistinen varjo.

Alfred Hitchcock: Vuokralainen (The Lodger, 1926)
Ensimmäisenä varsinaisena Hitchcock-elokuvana pidetty Vuokralainen kertoo salaperäisestä miehestä, jolla tuntuu olevan yhteyksiä Lontoon yössä tehtyihin murhiin. 40 vuotta Viiltäjä-Jackin tapauksen jälkeen valmistuneessa elokuvassa on tunnelmaa ja jännitystä, jota Hitchcock pitää viimeiseen asti yllä. Elokuva esitetään myös festivaalia edeltävänä maanantaina ja keskiviikkona.



© 1.8.2016 Kari Glödstaf