Forssan XXIII Mykkäelokuvafestivaalit

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2022

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit on kaikkien muiden tapahtumien tavoin kärsinyt koronapandemian aiheuttamista ongelmista ja rajoitteista. Rajoitteiden poistuminen ei kuitenkaan päättänyt epävarmuuden tunnetta ja etenkin itse ohjelmiston suunnittelijana ehdin luoda jos jonkinlaisia kauhukuvia tämän syksyn tapahtumaa ajatellen. Entä jos katsojat eivät tulekaan takaisin? Mitä jos aihevalinta koetaankin täydellisen vääräksi? Ovatko elokuvat riittävän laadukkaita? Karkottaako korotettu pääsylipun hinta loputkin mykkäelokuvien ystävät? Mikään kauhukuvista ei toteutunut, sillä tämän vuoden festivaalit olivat yleisömenestyksen osalta kaikkien aikojen parhaimmat.

Muutos oli aistittavissa heti ensimmäisestä esityksestä alkaen. Kun lähes satapäinen Elävienkuvien teatterin yleisö kuunteli haltioituneena Darin Grayn sävellyksiä J. Edward Searleyn Frankensteiniin (1910) ja James Kirkwoodin Cinderellaan, tiesin teemavalinnan olleen oikea, perjantai kun tapaa olla festivaalipäivistä kaikkein vaikein. Lähes sama suosio toistui myös illan myöhemmissä esityksissä, joskin René Clairin Le fantôme du Moulin-Rouge (1925) jäi yleisömäärältään hieman kahdesta aiemmasta näytöksestä.

Lauantaiaamun perinteeksi muodostunut kotimaisten lyhytelokuvien esitys keräsi myös paikalle koko joukon modernin mykkäelokuvan ystäviä. Jimi Roslingin Sieniä sielulle (2021) ja Miska Tuonosen This May be the End (2022) käsittelivät vakavia aiheitaan (kuolema, ilmastonmuutos) kauniisti ja saivat katsojilta ansaitut aplodit. Elokuvantekijöillä oli aikaa myös vastailla teostensa synnyttämiin kysymyksiin, mikä on tietysti tällaisten esitysten tarkoitus. Toivottavasti molemmilta tekijöiltä nähdään uusia tuotantoja myös tulevina vuosina.

Forssan XXIII Mykkäelokuvafestivaalit                  Jimi Rosling & Miska Tuononen

Loppuunmyydyn Méliès-koosteen jälkeen oli vuorossa lauantain kenties kehutuin esitys, Sanna Pietiäisen orkesterin säestämä Nainen kuussa (1929). Fritz Langin harvemmin esitetty kuumatkailu sai muusikot pistämään parastaan ja näytöksen jälkeen kuullut kommentit olivat poikkeuksetta haltioituneita. Joonas Wideniuksen orkesterin kekseliäästi säestämä Peter Pan (1924), aina erinomaisen Trio Mutualin Sininen lintu (1918) ja pianovirtuoosi Tuomo Sorrin Maailmanloppu (1916) toimivat loistavina todisteina kotimaisen mykkäelokuvamusiikin korkeasta tasosta. Festivaali huipentui sunnuntaina Fritz Langin Niebelungen laulu -elokuvan ensimmäiseen osaan, vuonna 1924 valmistuneen Siegfriedin esitykseen, jonka huikeasta musiikista vastasi festivaalien vakiovieraisiin lukeutuva Kari Mäkirannan orkesteri.

Forssan 23. Mykkäelokuvafestivaalit olivat siis kaikin puolin onnistuneet. Siitä kuuluu kiitos mahtavalle yleisölle, loistaville muusikoille ja ahkerille talkoolaisille. Tästä on hyvä alkaa suunnitella ensi vuoden juhlia.


SÄESTÄJÄT JA ELOKUVAT
Darin Gray: Frankenstein (1910) + Cinderella (1914)
Simo Laihonen: Avaruuslaiva (Himmelskibet, 1918)
Timo Alakotila ja Natalia Castrillon: Le fantôme du Moulin-Rouge (1925)
Hillel Tokazier: Matka kuuhun (Le Voyage dans la lune, 1902) + Matka mahdottoman lävitse (Le Voyage a travers l’impossible, 1904) + Pohjoisnavan valloitus (À la conquête du pôle, 1912)
Sanna Pietiäisen orkesteri: Nainen kuussa (Frau im Mond, 1929)
Joonas Wideniuksen orkesteri: Peter Pan (1924)
Trio Mutual: Sininen lintu (The Blue Bird, 1918)
Tuomo Sorri: Maailmanloppu (Verdens undergang, 1916)
Kari Mäkirannan orkesteri: Siegfried (Die Nibelungen – Teil 1, Siegfrieds Tod, 1924)

Jimi Rosling: Sieniä sielulle (2021)
Miska Tuononen: This May be the End (2022)



© 31.8.2022 Kari Glödstaf