Forssan XXIII Mykkäelokuvafestivaalit

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2022

22.8. - 28.8.2022


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Maailma on jälleen kerran kaaoksessa. Edellisvuosina elämää vaikeuttanut koronapandemia on saanut rinnalleen Venäjän aloittaman sodan Ukrainassa. Historiaa tuntevalle tämä tuo tuulahduksen vuosisadan takaa, jolloin maailmansodan jälkimainingeissa tuhoa tehnyt influenssaaalto tappoi kymmeniä miljoonia ympäri maailmaa. Toivoa sopii, ettei tällä kertaa päädytä kummankaan - sen enempää sodan kuin pandemiankaan - kanssa vastaaviin lukuihin kuin 1910-luvulla.

Tämän vuoden teemaksi valittiin science fiction, mutta teemaa on höystetty myös fantasielokuvilla ja muutamalla sadulla. Ohjelmiston vanhimmat nimikkeet ovat viime vuosisadan alusta ja ajallisesti katsottuna teema yltää aivan mykän elokuvan viimeisiin vuosiin. Lauantaiaamun ilmaistapahtumassa (klo 10:30) nähdään harrastajien tekemiä mykkäelokuvia sekä tutustutaan tuoreen Harold Lloyd -kirjan syntyprosessiin yllätyselokuvan kera. Lipunmyynti ja esitysaikataulut on nähtävissä festivaalien kotisivulla.


ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

J. Searle Dawley: Frankenstein (1910)
Edison-yhtiön tuottama Frankenstein oli sittemmin kymmenittäin erilaisia tulkintoja saaneen aiheen ensimmäinen ja se poikkeaakin melkoisesti myöhemmistä tuttavuuksista. Ajan hengen mukaisesti tehdyn elokuvan hirviötä tulkitseva Charles Stanton Ogle saavutti tällä yhdellä ainoalla roolillaan kuolemattomuuden, vaikka näytteli monissa merkittävissä tuotannoissa varsinkin 1920-luvulla.

James Kirkwood: Cinderella (1914)
Mary Pickfordin valkokangaskarisman varaan rakennettu Cinderella on tiivistetty kertomus tutusta tarinasta, jossa äitipuolensa ja tämän tyttärien hyljeksimä tyttörukka saa lopulta komean prinssin puolisokseen. Hyvän haltiattaren tekemät taiat on toteutettu parasta amerikkalaista osaamista hyväksi käyttäen ja jo tuolloin maailman menestyneimpiin elokuvanäyttelijöihin lukeutunut Pickford hallitsee valkokangasta suvereenisti. Vastanäyttelijänään hänellä on silloinen aviomiehensä Owen Moore.

Holger-Madsen: Avaruuslaiva (Himmelskibet, 1918)
Ihmisen tuhoamisvimmaa ja sotaisuutta kritisoiva, rauhan ja rakkauden perään haikaileva Avaruuslaiva on kertomus Marsiin matkaavasta tutkimusmatkailijaryhmästä, joka kohtaa uudella planeetalla tuhat vuotta maan asukkaita edellä olevan ihmisrodun. Marsissa asuvan kansan viesti muukalaisille on selkeä: lopettakaa sotiminen ja eläkää rakkaudelle. Pian maailmansodan jälkeen valmistuneen elokuvan perusteemat ovat ajankohtaisempia kuin aikoihin, eikä sen sanoma tunnu enää lähellekään yhtä naiivilta kuin vaikkapa muutama vuosi sitten.

René Clair: Le fantôme du Moulin-Rouge (1925)
René Clairin kokeileva ja humoristinen fantasiaelokuva kertoo miehestä, joka heittäytyy varjojen maailmaan hypnoosin avulla. Aaveen lailla Pariisin kaduilla kulkeva mies on kuin suoraan Georges Mélièsin elokuvista, juoni puolestaan varioi Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden sekä Näkymättömän miehen tarinaa. Pariisin kadut ja keskeiset kulttuurikohteet ovat tapahtumien kannalta tärkeitä ja Punaisessa myllyssä kuvatut pitkät juhlintajaksot ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.

Georges Méliès: Le Voyage dans la lune (1902) / Le Voyage a travers l'impossible (1904) / À la conquête du pôle (1912)
Ranskalainen Georges Méliès oli elokuvahistorian ensimmäinen suuri seikkailija niin elokuvantekijänä kuin elokuvissaankin. Minne tahansa hänen tiedemiestensä matka veikin, nämä kamppailivat vaikeuksien kautta voittoon ja kartoittivat universumiamme mitä ihmeellisimmissä seikkailuissa. Kolmen elokuvamme kooste vie Mélièsin ryhmän niin kuuhun, aurinkoon kuin pohjoisnavallekin – aina ajankohtaisilla yksityiskohdilla höystettyinä.

Fritz Lang: Nainen kuussa (Frau im Mond, 1929)
Fritz Langin viimeinen mykkäelokuva oli samalla myös hänen jäähyväisteoksensa suuryhtiö Ufalle. Isolla rahalla toteutettu jännityselokuva lukeutuu science fictionin kantateoksiin ja se muistetaan paitsi näyttävistä tehosteista ja pienoismalleista, myös monista avaruusmatkailua ennakoivista ja sittemmin toteutetuista yksityiskohdista. Elokuvan opetus: ”Ihmismielelle ei ole olemassa määritelmää ’ei koskaan’ – on vain ’ei vielä’.”

Herbert Brenon: Peter Pan (1924)
Sir James M. Barrien suosittu lastennäytelmä on tehty äänielokuvan aikakaudella useaan otteeseen, näistä tunnetuin on varmasti Disneyn hieno animaatio vuodelta 1953. Mykän elokuvan vuosina se filmattiin ainoastaan kerran, mutta sitäkin komeammin. Kolmen sisaruksen ja heidän erikoisen ystävänsä Peter Panin seikkailut Mikä-Mikä-Maassa valmistui kustannuksia säästämättä ja siltä osin elokuva onkin mitä hienointa amerikkalaista studiotaituruutta: Roy Pomeroyn ensiluokkaiset erikoistehosteet, James Wong Howen kuvasommitelmat ja trikkiotokset sekä ennen kaikkea erikoisten asukkien kansoittama Mikä-Mikä-Maa ovat säilyttäneet lumoavuutensa ikävuosistaan huolimatta. Tuolloin vielä tuntemattomasta Betty Bronsonin tuli nimiroolin ansiosta tähti yhdessä yössä.

Maurice Tourneur: Sininen lintu (The Blue Bird, 1918)
Mykän elokuvan aivan liian tuntemattomiin mestariteoksiin lukeutuva Sininen lintu on vertauskuvallinen kertomus onnesta, jonka opetus kaikuu ajasta iäisyyteen. Kahden lapsen etsintäretki läpi oudon satumaan on komeasti toteutettu ja aina tyylitietoinen ranskalaisohjaaja Maurice Tourneur kuljettaa tarinaa ripeästi ja ohjaa näyttelijöitä mallikkaasti. Peter von Baghin mielestä fantasiamatka ajan ja paikan tuolle puolen synnyttää yksinkertaisesti valkokankaan kauneimman sadun.

August Blom: Maailmanloppu (Verdens undergang, 1916)
Dystopiakuvaukset ja maailmanlopun enteet eivät ole vain viime vuosikymmenten juttu, vaan ihmiskunnalle on luettu madonlukuja iät ja ajat. Niin myös tässä tanskalaisen elokuvan merkkiteoksessa, jossa maahan osuva meteori kylvää tuhoa laajalle alueelle. Maailmansodan melskeissä ja Halleyn komeetan synnyttämän pelon seurauksena syntyneen elokuvan tehosteet ovat hyvin tehtyjä: pienoismallit roihuavat uskottavasti, savu peittää maankamaran, taivaalta sataa tulikiviä ja meri kuohuu levottomasti. Kaikkein hienointa jälkeä Blom saa kuitenkin itse meteoriitilla, joka näkyy elokuvassa vain taivaankanteen piirrettynä valoviivana. Ihmettelisin suuresti, mikäli Lars von Trier ei olisi katsonut Maailmanloppua ennen Melancholian (2011) tekoa.

Fritz Lang: Niebelungen laulu: Siegfried (Die Nibelungen Teil 1: Siegfrieds Tod, 1924)
Kaikkien aikojen mahtavimpiin (mykkä)elokuviin lukeutuva fantasiaseikkailu vie katsojansa muinaisgermaanisen sadun maailmaan, lohikäärmeiden ja maahisten valtakuntaan, jossa sankarin viitta on raskas kantaa ja jossa kaikki himoitsevat juuri hänen osaansa. Saksan kansalle omistetun elokuvan päätähtenä nähdään Metropoliksesta (1927) tuttu Paul Richter ja sivuosissa esiintyy koko joukko tuon ajan suurimpia saksalaisnäyttelijöitä.



© 10.8.2022 Kari Glödstaf