24. Forssan Mykkäelokuvafestivaalit järjestettiin perinteiseen tapaan elokuun viimeisellä täydellä viikolla. Tämän vuoden poikkeuksena oli se, että viikolla esitettäviä elokuvia ei ollut sijoitettu viikonlopun ohjelmistoon, sillä näin pystyttiin antamaan mykkäelokuvien ystäville enemmän katsottavaa. Ratkaisu osoittautui ilmeisen oikeaksi, sillä viikolla esitettyjä elokuvia seurasi tavallista enemmän katsojia.
Festivaalin teemaksi oli valittu ”Tuntematon Eurooppa”, jolla haluttiin osoittaa rikkaan ja monipuolisen elokuvatarjonnan yltävän myös tavallisesti festivaalikatalogit täyttävien elokuvamaiden tarjonnan ulkopuolelle. Ohjelmisto oli koottu kaikkiaan kahdeksasta eri maasta (Portugali, Italia, Ranska, Saksa, Itävalta, Viro, Puola ja Suomi), ja elokuvien tyylisuunnat vaihtelivat jännityksestä komediaan ja spektaakkelista draamaan. Erikoisvieraaksi oli pyydetty Viron elokuva-arkiston johtaja Eva Näripea, jonka reilun puolen tunnin mittainen mykkäelokuvaesitelmä oli yksi tämän vuoden tapahtuman kohokohtia. Tämän lisäksi Eva esitteli myös kaikki ohjelmistossa olleet virolaiset mykkäelokuvat.
Viikolla esitettyjen Varieteen (1925) ja Jeanne d’Arcin kärsimyksen (1928) jälkeen päästiin perinteisen festivaaliviikonlopun pariin. Avajaiselokuvana esitettiin italialaisen voimamiehen Macisten (Bartolomeo Pagano) toiseksi viimeinen mykkäelokuva. Maciste vuoriston sankari (1928) keräsi Elävienkuvien teatterin lähes täyteen ja odotukset loppuillan kävijämäärien suhteen kohosivat. Ne myös täyttyivät, sillä enpä muista, milloin teatterin täyttöaste olisi ollut festivaaliperjantaina yhtä korkea. Kire lained (1930) oli loppuunmyyty ja Os faroleiros (1922) houkutteli katsomon reilusti yli puolilleen. Janne Stormin ja Tero Holopaisen upea säestys kruunasi perjantai-illan tuntemattoman elokuvahelmen esityksen.
Lauantain elokuvallinen anti alkoi kahdella komedialla. Viron vanhin näytelmäelokuva, 2010-luvun puolessa välissä Gosfilmofondin arkistoista löytynyt Laenatud naene (1913) sopi erinomaisesti samasta lähdemateriaalista ammentavan Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921) rinnalle. Lupu Pickin Sylvester (1924) oli valloittava, säestäjäduona toimineet Teemu Mastovaara ja Tuomo Sorri olivat loihtineet uudenvuodenyöstä kertovan tragedian taustalle juuri oikeanlaisia värisävyjä ja tunnelmia.
Viron Robin Hoodiksi kutsutun Rummu Jürin (1856–?) elämään pohjautuva Jüri Rumm (1929) sai Forssassa uuden restauroinnin osalta ensi-iltansa. Eva Näripea kertoi suositun aiheen ensimmäisen elokuvaversion taustoista laveasti ja kiinnostavasti, mutta valitettavasti aikataulut eivät taipuneet restauroinnin esittelyyn, se kun olisi vieraamme mukaan vienyt aikaa tunnin jos toisenkin. Elokuvan säestänyt Rokasahurit oli laatinut musiikkinsa virolaisen kansanmusiikin varaan ja se tekikin suuren vaikutuksen Eva Näripeaan.
Ryszard Ordynskin Janko Muzykant (1930) ja Max Linderin viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Sirkuskreivi (1924) viimeistelivät komean lauantaipäivän. Sunnuntain ainoaksi elokuvaksi valittu Quo Vadis? (1913) päätti festivaalin onnistuneesti. Musiikin elokuvaan oli tehnyt Mykkäelokuvafestivaalin spektaakkelinäytöksiin viime vuosina erikoistunut Kari Mäkirannan orkesteri. Hieno digikopio oli saatu Cineteca Milanolta ja aivan kuten Os faroleirosin ja Sylvesterin kohdalla, myös tässä tapauksessa on todettava, että kopiolla on todellakin väliä, sen verran vaikuttavalta Quo Vadis? Elävienkuvien teatterin valkokankaalla näytti.
Pitkien elokuvien lisäksi ohjelmistoon kuului tänäkin vuonna kaksi amatöörimykkäelokuvaa. Tällä kertaa ne oli sijoitettu muiden elokuvien alkukuviksi: Miska Tuonosen You Look Like a Thought from the Past (2022) esitettiin Os faroleirosin yhteydessä, Jimi Roslingin Flux (2022) sai esityspaikan Sylvesterin rinnalla. Toivottavasti saamme vastaisuudessakin tällaisia teoksia ohjelmistoon, sillä ne antavat mukavasti lisäväriä kokonaisuuteen.
SÄESTÄJÄT JA ELOKUVAT
Minni Ilmosen orkesteri: Maciste vuoriston sankari (Il gigante delle Dolomiti, 1928)
Lena & The Slide Brothers Trio: Kire lained (1930)
Janne Storm & Tero Holopainen: Os faroleiros (1922)
Hillel Tokazier: Laenatud naene (1913) + Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921)
Teemu Mastovaara & Tuomo Sorri: Sylvester. Tragödie einer Nacht (1924)
Rokasahurit: Jüri Rumm (1929)
Sanna Pietiäisen orkesteri: Janko Muzykant (1930)
Trio Mutual: Sirkuskreivi (Max, der Zirkuskönig, 1924)
Kari Mäkirannan orkesteri: Quo Vadis? (1913)
Varietee, Jeanne d’Arcin kärsimys, You Look Like a Thought from the Past sekä Flux sisälsivät niihin valmiiksi sävelletyn musiikin.