Pohjoismaiden vanhimman mykkäelokuvafestivaalin, Forssan Mykkisten, tämänvuotista viikonloppua vietettiin lähtökohtaisesti synkissä tunnelmissa. Keväällä tullut tieto tukirahojen eväämisestä nosti varjon koko tapahtuman ylle ja kuin vertauskuvallisesti myös sää osoitti tälle vuodelle nurjempaa puoltaan lähes koko viikonlopun ajan. Mutta kun tapahtuma polkaistiin perjantai-iltana virallisesti käyntiin, järjestäjät saattoivat unohtaa huolensa ainakin hetkeksi: sankoin joukoin paikalle löytänyt yleisö piti poikkeuksetta näkemästään ja jututtamani ensikertalaiset ihastelivat innokkaina festivaalimiljöötä ja kehuivat tapahtuman lämminhenkistä tunnelmaa.
Festivaalin teemana oli ”Sir Alfred Hitchcock ja englantilainen elokuva”. Alun perin koko ohjelmisto oli tarkoitus kattaa meillä harvemmin esitetyillä mestariteoksilla, mutta rahoitusongelmien ja muiden yllättävien vastoinkäymisten seurauksena ohjelmistoon jouduttiin tekemään muutoksia amerikkalaisten elokuvien myötä. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi haitannut, sillä näin ollen tarjonnasta tuli kenties hivenen rikkaampi ja genretarjonnaltaan monipuolisempi.
Hitchcockia on esitetty Forssassa suhteellisen niukasti, vain kolmen elokuvan verran. Tänä vuonna lukumäärä tuplaantui kolmella harvinaisemmalla nimikkeellä, joista pelin avasi aikansa moraalisääntöjä peilannut Kevytkenkäinen (Easy Virtue, 1928). Ilta jatkui Frank Borzagen taianomaisen Kadun enkelin (Street Angel, 1928) ja William A. Seiterin Jazzikuningattaren (Why Be Good?, 1929) seurassa. Jälkimmäisessä esiintyneestä Colleen Mooresta on vuosien saatossa tullut yksi allekirjoittaneen suurista suosikeista ja siksi olemmekin enemmän kuin iloisia voidessamme tuoda hänet myös festivaaliyleisönkin ulottuville.
Lauantai aloitettiin englantilaisilla lyhytelokuvilla, joista eniten ihastusta sai vuonna 1924 valmistunut The Boatswain’s Mate. Romanttinen, ihastuttavilla välitekstipiirustuksilla varustettu tarina kertoo kapakkaa pitävästä leskirouvasta, johon ikääntynyt pursimies yrittää tehdä vaikutusta häätämällä lähistöllä hiiviskelevän, oikeasti hänen itsensä palkkaamaan hampparin kesken oletetun ryöstöyrityksen. Tilanne kääntyy päälaelleen, leski ”tappaa” hampparin ja laittaa pursimiehen kaivamaan tälle haudan omaan perunapenkkiinsä ja lopulta hiiviskelijä nappaa leskirouvan kainaloonsa.
Erkki Karun Myrskyluodon kalastaja (1924), Buster Keatonin viikollakin esitetty Lähde länteen (Go West, 1925) sekä James Cruzen Karavaani (The Covered Wagon, 1923) saivat nekin paljon kehuja osakseen, mutta illan todellinen tapaus oli kaikesta huolimatta rockyhtye Ursus Factoryn säestämä Ilmiantaja (The Informer, 1929). Vuonna 2013 perustettu, Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin kaksihenkinen pumppu junttasi Irlannin poliittisten kuohujen keskiöön sijoitetun elokuvan täyteen tunnetta, jota fiilistelee mielellään vielä viikko tapahtuman jälkeenkin. Samaa mieltä tuntui olleen myös loppuunmyydyn Työväentalon yleisö, joka antoi urakastaan upeasti suoriutuneelle parivaljakolle raikuvat suosionosoitukset. Ilta päättyi BFI:n komeasti restauroimaan Hitchcockin debyyttielokuvaan Huvipuisto (The Pleasure Garden, 1925).
Festivaaleille perinteisesti vaikein päivä, sunnuntai, valkeni pilvisenä ja viileänä, mutta yleisömääriin se ei vaikuttanut. Sekä E. A. Dupontin Yökahvila Piccadilly (Piccadilly, 1929) että Hitchcockin Alamäkeen (Downhill, 1927) keräsivät kiitettävät katsojaluvut ja toimivat siten onnistuneina päätöskappaleina tämän vuoden tapahtumalle. Näiden lisäksi myös lauantaina ja sunnuntaina esitetty Forssan Elävienkuvien teatterin historia (ohj: Ville Koivisto, 2025) innosti festivaalivieraita.
Forssan XXVI Mykkäelokuvafestivaalit oli siis säätä lukuun ottamatta onnistunut tapahtuma. Ajoittaisista tekstitysongelmista huolimatta näytökset sujuivat mallikkaasti, säestäjät olivat tehneet kauttaaltaan erinomaista työtä ja yleisö viihtyi. Eipä juuri sen enempää pysty tällaiselta tapahtumalta vaatimaan. Toivottavasti rahoitusongelmat saadaan selätettyä ja tulevat festivaalit järjestettyä, sillä karu tosiasia on, että mikäli mykkäelokuvat lähtevät Forssasta, ne eivät sinne koskaan palaa eikä vastaavanlaista festivaalia tulla järjestämään missään muuallakaan.
SÄESTÄJÄT JA ELOKUVAT
Alfred Hitchcock: Kevytkenkäinen (Easy Virtue, 1928), säestys: Tuomo Sorri
Frank Borzage: Kadun enkeli (Street Angel, 1928), säestys: Sanna Pietiäisen orkesteri
William A. Seiter: Jazzikuningatar (Why Be Good?, 1929), säestys: Vimma Allstars Trio
Lyhytelokuvakooste 1901—1924), säestys: Hillel Tokazier
Erkki Karu: Myrskyluodon kalastaja (1924), säestys: Janne Kuusinen
Buster Keaton: Lähde länteen (Go West, 1925), säestys: Duo Joonas Widenius & Lotta-Maria Heiskanen
James Cruze: Karavaani (The Covered Wagon, 1923), säestys: Lena & The Slide Brothers Trio
Arthur Robison: Ilmiantaja (The Informer, 1929), säestys: Ursus Factory
Alfred Hitchcock: Huvipuisto (The Pleasure Garden, 1925), säestys: Severi Nokela
E. A. Dupont: Yökahvila Piccadilly (Piccadilly, 1929), säestys: Duo Sanna Mansikkaniemi ja Arto Huhtanen (+ Kalle Mansikkaniemi)
Alfred Hitchcock: Alamäkeen (Downhill, 1927), säestys: Kari Mäkirannan orkesteri
Viikolla esitetyt Buster Keaton -klassikot Lähde länteen ja Ruorimies (The Navigator, 1924) esitettiin elokuvan mukana olevilla ääniraidoilla. Hillel Tokazierin säestämään lyhytelokuvakoosteeseen kuuluivat Scrooge, Or Marley’s Ghost (1901), Fire! (1901), A Daring Daylight Burglary (1903), Alice in Wonderland (1903), Rescued by Rover (1905), The ? Motorist (1906), The Boatswain’s Mate (1924).