www.mykkaelokuvat.com

Näyttelijöitä

ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ
© 2.9.2007
Kari Glödstaf

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2007, YHTEENVETO

Forssan mykkäelokuvafestivaalit vuosimallia 2007 olivat ranskalaisen elokuvan juhlaa. Järjestäjät olivat saaneet houkuteltua paikalle Toulousen elokuva-arkiston edustajan Christophe Gauthierin, joka toikin mukanaan koko joukon harvinaisia elokuvia – mainittakoon, että lauantaina esitetty, uudelleen restauroitu Petit Ange (Pieni enkeli, 1920) sai "maailmanensi-iltansa" nimenomaan Forssassa, uutta restaurointia ei ole nähty vielä edes Ranskassakaan.

Festivaalien avauselokuvana nähtiin Välimeren maisemiin sijoittuva Mathias Sandorf (1921). Alun perin seitsemän tunnin mittaiseksi sarjaelokuvaksi valmistunut teos esitettiin kaksituntisena versiona, mikä kieltämättä söi elokuvan tehoja jonkin verran: juoni jäi monin paikoin aukkoiseksi ja tahti ylipäätään liian kiivaaksi. Seuraavaksi esitetty, italialaisen Febo Marin ohjaama Il Fauno (Fauni, 1917) oli omalta osaltani yksi festivaalien odotetuimmista elokuvista, eikä turhaan. Herkkä ja visuaalisesti kaunis fantasia oli lumoavaa katsottavaa ja Kari Mäkiranta Trion säestys tuki elokuvan tunnelmaa erittäin onnistuneesti. Perjantai-illan päätteeksi ihailtiin vielä suurohjaaja Jacques Feyderin hienoa poliittista satiiria Les Nouveaux Messieurs (1928). Ilmestyessään monet aikalaispoliitikot suututtanut teos toimi erittäin hyvin edelleen osoittaen samalla, ettei mikään ole vuosikymmenten saatossa muuttunut – pyrkyreitä on yhä maailma väärällään. Feyderin parhaimmistoon lukeutuvia teoksia.

Lauantaiaamu alkoi Charles Chaplinin kahdella lyhytkomedialla, The Immigrant (Siirtolainen, 1917) sekä The Pawnshop (Panttilainaaja, 1916), jotka keräsivät yleisöä kiitettävästi. Tämän jälkeen palattiin takaisin ranskalaisen elokuvan pariin: Luitz Moratin em. Petit Ange, Jean Renoirin Le Tournoi dans la cité (Musta ritari, 1928) sekä yhdeksän lyhytelokuvan Gaumont-Pathén western-kokoelma olivat kaikki mielenkiintoisia tuttavuuksia. Lauantai-illan loppurynnistys aloitettiin Rene Clairin dadaistisen fantasian Entr'acte (1924) sekä Abel Gancen Au Secours! –elokuvien yhdistelmällä, jonka loppuun Christophe Gauthier oli sijoittanut melkoisen yllätyksen, Max Linderin lyhytkomedian hiihtämisen vaikeudesta. Runsaslukuinen yleisö lienee muistanut omat kommelluksensa hiihtoladulla, siksi paljon Linderin toilailut tuntuivat naurattavan.

Hurjaa melodraamaa tarjonnut Abel Gancen harvoin nähty La dixième symphonie (1918) lumosi tyylikkäällä toteutuksellaan. Festivaalien päätöselokuvaksi oli valittu osuvasti Erich von Stroheimin mestariteos Greed (Ahneus, 1924), ajaton kertomus sairaalloisesta rahanhimosta. Jostain syystä Stroheimin elokuva ei saanut salia aivan täyteen, mutta toivottavasti jokainen paikalle saapunut nautti elokuvasta yhtä paljon kuin minäkin. Lisäksi festivaaleilla esitettiin kaksi suomalaista elokuvaa, Teuvo Puron Vaihdokas (1927) sekä Jaakko Korhosen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931). Valitettavasti nämä jäivät allekirjoittaneelta näkemättä ohjelmiston päällekkäisyyksien vuoksi.

Ranskalaisen mykkäelokuvan "Forssan valloitus" oli erittäin onnistunut ja laaja ohjelmisto tarjosi varmasti jokaiselle asiasta kiinnostuneelle aimo annoksen nähtävää ja koettavaa. Mielenkiinnolla odotan, millaisia harvinaisuuksia ensi vuoden festivaaleille on tarjolla. Yksi vaihtoehto voisi olla Tanska, jonka mykkäelokuva on myös suhteellisen harvinaista herkkua. Tai Ruotsi, jonka laajasta elokuvatarjonnasta riittänee tarjottavaa useammaksikin vuodeksi. Ehkäpä sittenkin Japani, olihan maan elokuvateollisuus jo tuohon aikaan varsin elinvoimaista. Vaihtoehtoja on monia, mutta uskon että järjestäjät saavat ensi syksyllekin laadukasta ja kiehtovaa ohjelmaa hankittua.