LÄHDE LÄNTEEN

Maasta se pienikin ponnistaa


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

"Toiset ihmiset matkaavat läpi elämän saaden ystäviä missä tahansa he liikkuvatkin, kun taas toiset – vain matkaavat läpi elämän."

Vuonna 1925 Buster Keatonilta ilmestyi kaksi täysin toisistaan poikkeavaa elokuvaa. Naimisiinmenon vaikeudesta vauhdikkaasti kertovan Seitsemän mahdollisuutta –teoksen jälkeen tähti astui uudelle alueelle, sentimentaalisen komedian maailmaan, jonka suvereeni mestari Charles Chaplin oli. Vuoden 1925 kesällä valmistunut Lähde länteen sai aikalaisiltaan hieman ristiriitaisen vastaanoton, mutta on sittemmin vakiinnuttanut paikkansa Keaton-klassikoiden joukossa. Aivan joka osa-alueellaan elokuva ei vakuuta, mutta on puutteistaankin huolimatta aivan kelvollinen katselunautinto "suuren kivikasvon" ystäville.

Keaton esittää pikkukaupungin nuorukaista, Friendlessiä. Koska hänellä ei ole kotikonnuillaan sen enempää työtä kuin ystäviäkään, päättää hän myydä vähäisen omaisuutensa ja matkata suureen maailmaan, uusiin ympyröihin. Hän saapuu New Yorkiin, mutta on vähällä rutistua hengiltä sen ihmisvilinässä. Hieman rauhallisempaan menoon tottunut nuorukainen päättää tämän jälkeen suunnata länteen. Hän ajautuu Arizonaan ja saa työtä paikalliselta ranchilta. Vaikka uusi työ ei aivan kaikkien oppien mukaan sujukaan, saa hän sentään ystävän – lehmän nimeltä Brown Eyes.

Go West                  Go West

Lähde länteen on siis erittäin epätyypillinen Keaton-elokuva. Siinä ei ole vauhtia juuri nimeksikään ja gagien määräkin on tarkasti rajoitettu. Moinen ei kuitenkaan tarkoita etteikö elokuva olisi hauska. Koska kyseessä on kahden täysin erilaisen olennon ystävyydestä kertova tarina, syntyy sen hauskuus juuri tästä: Friendless ajelee ranchin tunnusmerkin nautansa kylkeen säästääkseen tämän polttomerkinnältä sekä pukee tämän peuransarviin pitääkseen lähempää tuttavuutta yrittävät sonnit kauempana. Vastavuoroisesti Brown Eyes pelastaa suojelijansa hurjan härän hyökkäykseltä. Ja koska ystävyksiä ollaan, tekee Friendless kaikkensa pelastaakseen ystävänsä teurastamolta. Loppuhuipennus monisatapäisen karjalauman toilailuista kaupungin kaduilla on hivenen liian pitkä ja muutenkin kovin tuttu variaatio muutamista Keatonin aiemmista teoksista. Sen sijaan Keatonin kouluttama Brown Eyes –lehmä on eläintähti vailla vertaa.

Lähde länteen on hiomaton timantti, josta olisi voinut hyvinkin luoda mestariteoksen. Tarina olisi vaatinut ripauksen lisää sentimentaalisuutta ja annoksen lisää toimintaa, sillä tällaisenaan se jää hieman mielenkiinnottomaksi ja elottomaksi. Lisäripaus komiikkaakaan ei olisi ollut pahitteeksi, sillä olisi voinut helposti täyttää tarinan väljähtäneitä kohtia. Ehkäpä niin olisi toimittukin, mikäli Keatonin tavallinen gag-ryhmä olisi ollut koossa?

GO WEST, 1925 Yhdysvallat

Tuotanto: Buster Keaton Productions Ohjaus: Buster Keaton Käsikirjoitus: Buster Keaton, Lex Neal, Raymond Cannon Kuvaus: Elgin Lessley, Bert Haines Lavastus: Fred Gabourie
Näyttelijät: Buster Keaton (Friendless), Howard Truesdale (ranchin omistaja), Kathleen Myers (hänen tyttärensä), Ray Thompson (ranchin ykkösmies), Brown Eyes



© 16.8.2007 Kari Glödstaf