KUNNIASANALLA
Varsin nimekkäällä näyttelijäryhmällä toteutettu Kunniasanalla (Forgotten Faces, 1928) on niitä elokuvia, jotka ovat saaneet lojua luvattoman pitkään arkistojen kätköissä, mutta kun ne on sieltä nostettu esiin, tuskin kukaan niitä haluaa sinne enää palauttaa. San Francisco Silent Film Festivalin A Day of Silents -tapahtumassa vuonna 2023 esitetty elokuva on sen jälkeen nähty niin Pordenonessa (2024) kuin Bonnissakin (2025), joten odottaa sopii, että elokuvan voittokulku jatkuu edelleen. Kenties se saapuu jossain vaiheessa meille Suomeenkin, jossa se on tiettävästi esitetty edellisen kerran syystalvella 1929.
Komean, mutta silti varsin tuntemattomaksi jääneen uran Hollywoodissa tehnyt englantilainen Clive Brook esittää herrasmiesvarasta, ”Heliotrope” Harry Harlow’ta, joka ampuu vaimonsa rakastajattaren ja joutuu vankilaan. Sitä ennen hän luovuttaa pienen tyttärensä varakkaan pariskunnan hoiviin, turvatakseen tämän tulevaisuuden. Tyttären sijoituspaikka pysyy vaimolta piilossa 17 vuotta. Kun tämä saa sen lopulta selville, joutuu Harry tekemään kaikkensa päästäkseen vankilasta ulos ja tehdäkseen vaimonsa suunnitelmat tyttären suhteen tyhjiksi.
Elokuvasta aikoinaan kirjoittaneet tahot ihailivat sen teknistä toteutusta ja moittivat juonta. Lähes sata vuotta myöhemmin on todettava, että aikalaiskriitikot ovat osuneet arvioissaan naulan kantaan, sillä juonen epäuskottavuus kaikkine käänteineen häiritsee vielä nykyäänkin, kun taas kuvallinen ilmaisu ihastuttaa paljon nähnyttä mykkäelokuvaharrastajaa. Samalla se on osoitus, kuinka korkealaatuisiin tuloksiin aikansa taiturit pystyivät – tästä esimerkkeinä vaikkapa alun hieno kamera-ajo rulettipöydän ääreen, lopun porraskäytäväkohtaus sekä tietysti monissa muissa myöhemmissä elokuvissa varioitu tikkailta putoaminen. Myös lavastus monine kulisseineen on huolella tehtyä, itse ihailin erityisesti Harryn vaimon viimeisen asuinhuoneiston saksalaishenkistä rappukäytävää sekä vankilan päättymättömiä sellirivejä.
Kivikasvoinen Brook tekee roolinsa eleettömän varmasti. William Powellin rooli hänen rinnallaan on pienempi, ja siitä olisi varmasti selviytynyt joku muukin Hollywood-näyttelijä, mutta onhan hänen kaltaistaan tekijää aina ilo katsoa. Olga Baclanovan hahmo vaikuttaa ensi alkuun pelkältä sivustakatsojalta, mutta kasvaa isoihin mittoihin elokuvan edetessä ja on lopussa jopa miestään keskeisemmässä osassa. John Fordin Rautahevossa (1924) roistoa esittäneen Fred Kohlerin pakoa yrittävä vanki on poikkeuksellisen hurja tapaus tämän aikakauden elokuvissa ja jo pelkästään siksi näkemisen arvoinen.
”Kunniasanalla on elokuva voimakkaasta rakkaudesta, rakkaudesta, joka voittaa kaikki. Se on elokuva, joka tarjoo Teille jotain harvinaista, jotain uutta, jokapäiväiselle jyrkästi vastakkaista. Todella yhtenäinen luoma.” (Uusi Suomi, 13.10.1929)
Tuotanto: Paramount Famous Lasky Corporation
Ohjaus: Victor Schertzinger
Käsikirjoitus: Oliver H. P. Garrett, Howard Estabrook (Richard Washburn Childin tarinasta)
Kuvaus: J. Roy Hunt
Leikkaus: George Nichols Jr.
Välitekstit: Julian Johnson
Näyttelijät: Clive Brook (“Heliotrope” Harry Harlow), Mary Brian (Alice Deane), William Powell (Froggy), Baclanova (Lilly Harlow), Fred Kohler (“Spider”, vanki numero 1309), Jack Luden (Tom)
Kesto: 90 min.
Ensi-ilta: 11.8.1928 / 10.10.1929