LASTER DER MENSCHHEIT
”Kokaiini, morfiini, oopiumi: kolme myrkkyä, jotka tuhoavat ruumiin, murskaavat sydämen, sielun sekä hengen ja ajavat ihmisen väistämättä hulluuteen.” (alkuteksti)
1910-luvun suuriin tähtiin lukeutuneen Asta Nielsenin ura alkoi kääntyä 1920-luvun puolessa välissä alamäkeen yleisön ja studiopäälliköiden ihaillessa vetävämpiä ja ennen kaikkea nuorempia näyttelijöitä. Valkokankaalla niin diivana kuin vamppinakin esiintyneen Nielsenin viimeisten roolien joukkoon kuului erilaisia langenneita tai huonon naisen rooleja, jotka hän kuitenkin klaarasi suurenmoisesti. Yksi näyttelijäuran kohokohdista oli huumeisiin langenneen oopperalaulajan tulkitseminen elokuvassa Laster der Menschheit.
Elokuva alkaa hautajaisilla, jotka antavat olettaa kyseessä olevan jotain hämärää. Pian selviää, että vaimo on tosiasiassa jättänyt perheensä jo vuosia aiemmin, mutta tyttären parasta ajatteleva isä on kertonut tälle äitinsä kuolleen. Heidän tiensä yhtyvät myöhemmin, tyttären ihaillessa erästä upeasti esiintyvää oopperalaulajaa. Kumpikaan ei tiedä vielä tässä vaiheessa toisen taustoja, mutta ennen pitkää totuuden on tultava ilmi.
Ennalta-arvattavia latuja kulkeva elokuva liikkuu viihdemaailmassa kuin kotonaan ollen huomattavasti uskottavampi kuvaus esittämästään maailmasta kuin vaikkapa Julien Duvivierin Pariisin pyörteissä. Samalla se on myös harmillisen stereotyyppinen, sillä jokainen elokuvan hahmoista on juuri sellainen kuin mitä hänen ulkoasunsa ja asemansa antaa olettaa. Oopperalaulajatarta huumekoukussaan pitävä lipevä manageri, tämän apulaisena toimiva kiero taloudenhoitajatar tai toinen huumekoukkuun ajautunut, henkisesti raunioitunut liikemies ovat kuin huumeidenkäytön vaaroista varoittavan kirjan sivuilta. Ainoastaan Nielsenin esittämä laulajatar poikkeaa katalogista ollen kuin kuka tahansa viihdemaailman suurista tähdistä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Laster der Menschheit olisi vaikuttava ja viihdyttävä elokuva. Sen huumeisen elämän kuvaus on riittävän kaunistelematonta ja onnistuneet näyttelijäsuoritukset nostavat hahmot ylös harmaasta massasta. ”Die Astan” suoritus hakee vertaistaan hänen urallaan: väsyneen tähden kehon kieli, huokailut, alas painunut katse – Nielsen elää roolinsa loisteliaasti ja hallitsee suvereenisti kaikki pienet liikkeensäkin. Hänen manageriaan tulkitseva Alfred Abel on niin ikään erinomainen ja yleensä kovin värittömäksi jäävä veteraani innostuu kertakaikkisen vahvaan suoritukseen. Werner Kraussin sivurooli menee puolestaan vanhoja, joskin toimivia maneereita käyttäen.
Laster der Menschheit oli pitkään tuntematon kappale Nielsenin filmografiassa. Merkittävin syyllinen saattaa olla sensuuri, joka tarttui elokuvan avoimeen huumekuvaukseen ja kielsi sen nuorilta. Ranskassa mentiin vieläkin pidemmälle, sillä koko tarina muokattiin alkoholismikuvaukseksi. Vuosikymmenien ajan vain harvoin esitetty teos restauroitiin vuonna 1993, mutta suuren yleisön suosikiksi siitä ei ole ollut vieläkään.
Tuotanto: Internationale-Film AG (Ifa)
Ohjaus: Rudolf Meinert
Käsikirjoitus: Leo Birinski
Kuvaus: Ludwig Lippert
Lavastus: Robert A. Dietrich
Musiikki: Schmidt-Gentner
Näyttelijät: Asta Nielsen (Tamara von Führing), Alfred Abel (Mangol), Elizza La Porta (Marleine von Führing), Charles Willy Kayser (paroni von Führing), Werner Krauss (Willibald Cooks), Maria Forescu (Li)