Lillian Gish

LILLIAN GISH

14.10.1893 Springfield, Ohio

27.2.1993 New York


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vaikka Greta Garbo onkin todennäköisesti se henkilö, jonka useimmat mieltävät valkokankaan ensimmäiseksi todelliseksi tähdeksi, ei hän suinkaan ole sitä. Garboa edeltävältä ajanjaksolta ovat useimmat tähtinäyttelijättäret jo painuneet unholaan, mutta kaksi nimeä elää ikuisesti elokuvakirjojen sivuilla muistutuksena elokuvan pioneeriajoilta: "Amerikan sydänkäpynen" Mary Pickford sekä "valkokankaan ensimmäinen todellinen lady" Lillian Gish, lukemattomien mykkäklassikoiden hyveellinen vakiokasvo, joka pystyi kannattelemaan hennoilla hartioillaan yksin minkä tahansa elokuvan.

LAPSUUS
Lillian Diana Gish syntyi 14.10.1893. Hänen isänsä oli keskinkertainen liikemies, äiti piti huolta kodista. Muutama vuosi Lillianin jälkeen perheeseen syntyi toinenkin tyttö, hienosti elokuvamaailmassa menestynyt, mutta isosiskonsa varjoon aina jäänyt Dorothy (11.3.1898). Ympäri Yhdysvaltoja alati onneaan etsivä perheen pää oli liikkeissään sen verran kiireinen, että eräänä päivänä muu perhe huomasi hänen lähteneen. Vaikka isä satunnaisesti perheensä luona vielä vierailikin, jäi äiti jo varhain yksin kahden pienen tyttärensä kanssa.

Elättääkseen perheensä äiti teki sekalaisia töitä, kunnes sai mahdollisuuden kokeilla taitojaan näyttämöllä. Eikä aikaakaan, kun molemmat tyttäret huomasivat seuraavansa äitinsä jalanjälkiä. Vuosien ajan he kiersivät ympäri Yhdysvaltoja eri teatteriseurueiden kanssa, yhdessä tai erikseen. Vaikka elo olikin taloudellisesti niukkaa, olivat sisarukset löytäneet sen, mitä he halusivat tehdä – näytellä. Yksi Lillianin varhaisen teatteriuran kohokohdista oli, kun hän sai kunnian esiintyä Sarah Bernhardtin ryhmässä tähden Amerikan kiertueella.

D. W. GRIFFITH
Näiden teatterintäyteisten vuosien aikana he tutustuivat ikätoveriinsa Gladys Smithiin, josta oli myöhemmin tuleva suuri ja palvottu Mary Pickford. Juuri hän oli se henkilö, joka esitteli Gishin sisarukset D. W. Griffithille näiden vieraillessa Biographin studioilla New Yorkissa vuonna 1912. Griffith ihastui sisaruksiin ensi silmäyksellä ja tarjosi heille osia seuraavassa elokuvassaan The Unseen Enemy. Tästä lyhytelokuvasta alkoi Gishien nousu elokuvamaailman tietoisuuteen.

Lillianista tuli nopeasti Griffithin luottonäyttelijätär ja seuraavien vuosien aikana hän tuli esittämään pääosaa useimmissa mestariohjaajan elokuvissa. Hän oli Griffithin visioiden ihanteellinen tulkki, sillä hän edusti samanlaista vanhanaikaista moraalia ja viattomuutta, josta hänen ihailemansa ohjaajan elokuvat usein kertoivat. Gishin lukuisista päärooleista Griffithin alaisuudessa ovat parhaiten jääneet katsojien mieliin tyranni-isänsä alati pahoinpitelemäksi joutuva Lucy Burrows (Katkenneita kukkasia) sekä puritaanisen yhteiskunnan hylkimä Anna Moore (Läpi myrskyn). Gish viihtyi Griffithin alaisuudessa aina vuoteen 1922, jolloin ohjaaja – kykenemättömänä säilyttämään Gishin tasoista näyttelijää leivissään taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi – kehotti tätä etsimään uuden työnantajan. Gishin lähdön myötä Griffith menetti viimeisenkin suuren tähden, jonka oli vuosien saatossa luonut (mm. Mary Pickford, Richard Barthelmess, Lionel Barrymore). Lähdöstään huolimatta Gish ja Griffith pysyivät läheisinä ystävinä aina ohjaajan kuolemaan saakka.

VUODET 1922 – 1930
Griffithiltä lähdön jälkeen Gish vieraili piskuisen Inspiration Picturesin leivissä. Kahden Euroopassa filmatun elokuvan (Valkoinen sisar, 1923 ja Romola, 1924, molemmissa ohjaajana Henry King) jälkeen hänen tiensä jatkui Metro-Goldwyn-Mayerin tähtitehtaaseen, jonka kanssa Gish solmi kaksivuotisen, kuusi elokuvaa sisältävän sopimuksen. Gishin kannalta sopimus oli erinomainen, suuren palkkion lisäksi hän oli oikeutettu valitsemaan niin aiheensa kuin ohjaajansakin. Ensimmäinen elokuva, King Vidorin ohjaama Boheemielämää (1926, vastanäyttelijänään John Gilbert) oli valtaisa menestys, kuten myös Victor Sjöströmin ohjaama Tulipunainen kirjain (1926).

Vähitellen aika alkoi kuitenkin ajaa Gishin ohitse valkokankaan suurimpana tähtenä. Vuosikymmenen loppupuolella hänen edustamansa hyveet alkoivat käydä hieman vanhanaikaisiksi Greta Garbon, Louise Brooksin, Clara Bown ja kumppaneiden puristuksessa. M-G-M yritti muokata hiipuvaa tähteään aikakaudelle sopivammaksi ja pyrki kehittelemään lehdistölle skandaalitarinoita Gishistä, joiden avulla hänen elokuvillaan olisi voinut tahkota vielä rahaa. Gish kuitenkin kieltäytyi kyseenalaisesta tavasta herättää huomiota ymmärtäen samalla, että hänen aikansa tähtitehtaassa alkoi lähestyä loppuaan. Saatuaan sopimuksensa päätökseen hän siirtyi United Artistsille, jolle teki yhden elokuvan sovitun kolmen sijaan. Hollywoodista tarpeekseen saanut Gish palasi vanhan intohimonsa, teatterin pariin.

ELOKUVAURAN LOPPU
Kokonaan hän ei kuitenkaan elokuvamaailmaa jättänyt, vaan esiintyi valkokankaalla vielä moneen kertaan, joskaan ei yhtä intensiivisesti kuin nuoruutensa päivinä. Tunnetuimmat Gishin filmografian myöhäisemmistä elokuvista ovat Kaksintaistelu auringossa (1946, King Vidor), Charles Laughtonin ainoa ohjaustyö Räsynukke (1955) sekä Lindsay Andersonin Elokuun valaat (1987), jossa hän sai kunnian näytellä kahden veteraanin, Bette Davisin ja Vincent Pricen kanssa. Gishin elokuvaura päättyi tähän teokseen, 75 vuotta alkamisensa jälkeen.

Sydäninfarktiin New Yorkissa 27. helmikuuta 1993 kuollut Gish lukeutuu niiden lukuisten elokuvatähtien joukkoon, jotka eivät saaneet uransa aikana elokuvistaan ainoatakaan Oscar-palkintoa. Vuonna 1947 hän oli ehdokkaana sivuosasta (Kaksintaistelu auringossa), mutta palkinto jäi saamatta. Kuuluisan kultapystin hän sai vasta vuonna 1971, kun elokuva-akatemia myönsi hänelle kunnia-Oscarin. American Film Institute puolestaan palkitsi hänet hienosta elämäntyöstään elokuvien parissa vuonna 1984. Luonnollisesti hänen kädenjälkensä löytyy myös Hollywoodin Walk of Famelta.

LÄHTEET: Lillian Gish & Anne Pichot: Lillian Gish: The Movies, Mr. Griffith and Me, W. H. Allen, London, 1969.

LILLIAN GISH MYKKÄELOKUVASIVUSTOLLA
  • Mothering Heart, The (1913)
  • Battle at Elderbush Gulch, The (1914)
  • Judith of Bethulia (1914)
  • Birth of a Nation, The (Kansakunnan synty, 1915)
  • Intolerance (Suvaitsemattomuus, 1916)
  • Hearts of the World (Maailman sydämet, 1918)
  • Romance of Happy Valley, A (1919)
  • Broken Blossoms (Katkenneita kukkasia, 1919)
  • True Heart Susie (1919)
  • Greatest Question, The (1919)
  • Way Down East (Läpi myrskyn, 1920)
  • Orphans of the Storm (Orpolapset, 1921)
  • Bohème, La (Boheme-elämää, 1926)
  • Scarlet Letter, The (Tulipunainen kirjain, 1926)
  • Wind, The (Pohjoismyrsky, 1928)


  • © 29.10.2005 Kari Glödstaf