LOUD SILENTS 2013

La 4.5. Tampereen Ylioppilasteatteri


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kotimainen elokuvafestivaalikartta on rikkaampi kuin mitä ensisilmäyksellä käsittääkään. Pääkaupunkiseudulla järjestettävien suurtapahtumien ja jo instituutioksi muodostuneen Sodankylän elokuvajuhlan lisäksi meillä on festivaaleja mykkäelokuville, kauhuelokuville, dokumenteille, animaatioille, lyhytelokuville, luontoelokuville, kotimaisille filmeille… Runsaus ei ole kuitenkaan este uusille tulokkaille, tästä hyvänä esimerkkinä Tampereella 4. toukokuuta järjestettävä Loud Silents -mykkäelokuvatapahtuma, joka on Forssan jokasyksyisten mykkisfestivaalien lisäksi ainoa pelkästään tällaisille elokuville pyhitetty juhla.

”Tampere oli tapahtumapaikkana luonnollinen valinta, koska perustajaporukka on täältä kotoisin”, sanoo festivaalien puuhamies Otto Kylmälä. ”Loud Silents syntyi festivaalijohtaja Mikko Gustafsonin päähänpistomaisena ehdotuksena, johon vastasin myöntävästi samalta istumalta”, Kylmälä valottaa tapahtuman syntyä ja jatkaa: ”Lisäksi tällaista tapahtumaa on helpompi laittaa pystyyn kun on käytössä niin sanotusti kotikenttäetu.” Tapahtuman ajankohtaa Kylmälä pitää optimaalisena. ”Halusimme pitää sopivan raon aikataulullisesti Tampereen ja Sodankylän festivaaleihin, jotka molemmat järjestävät upeita mykkäelokuvanäytöksiä. Sen lisäksi toukokuun alku on muutenkin hyvä ajankohta, sillä kaikki opiskelijat eivät ole lähteneet vielä lomilleen.”

Kylmälä on pitkän linjan mykkäelokuvafani, jonka lapsuuteen kuuluivat erottamattomasti Chaplinin elokuvat. Tätä nykyä Lontoossa vaikuttava ja sieltä käsin eri maiden elokuvafestivaaleja koluava Kylmälä kertoo, että Loud Silentsin perusperiaatteina ovat alusta alkaen olleet mykkäelokuvien esilletuonti sekä uusien säestysmuotojen painottaminen – perinteiset soolopianosäestykset on festivaaleilta jätetty tyystin pois.

”Festivaalin ideana ja lähtökohtana on kasvattaa erilaisten säestysmuotojen ja -variaatioiden roolia mykkäelokuvaesityksissä. Jokainen säestys ja musiikkikappale antavat oman värinsä ja assosiaationsa säestettävään elokuvaan tehden siitä näin ollen aina uuden kokemuksen. Tätä mukaillen voisi sanoa, että voisimme esittää samat elokuvat aina vain uudestaan, koska jo pelkästään erilaiset säestäjät ja musiikkityylit tekisivät esityksistä ja elokuvista kokemisen arvoisen tapahtuman.”

Elokuvien valitseminen oli Chaplinin Kaupungin valojen (1931) puolesta liputtavan Kylmälän mukaan yllättävän helppoa. Neljä elokuvaa ei ole määrällisesti paljon, mutta eri teemoja ja tyylejä painottaen ne tarjoavat yllättävän rikkaan katsauksen mykkäelokuviin. F. W. Murnaun Auringonnousu (1927) on paitsi suuri rakkauselokuva, myös tärkeä todiste niistä hienouksista, joita mykkäelokuva sisälsi hetkellä, jolloin äänielokuva sysäsi sen tylysti syrjään. Murnaun mestariteos sai ilmestyessään yllättävän heikon vastaanoton, mutta on sittemmin kohottanut profiiliaan ja brittiläisen Sight & Sound -elokuvalehden vuosikymmenittäin järjestetyissä parhaiden elokuvien äänestyksissä Auringonnousu on kohonnut mykän kauden arvostetuimmaksi teokseksi ollen viime vuoden listalla viidennellä sijalla.

Buster Keatonin vauhdikas Laivakalle nuorempi (1928) on monille katsojille varmasti tuttu, kun taas suomalaiset mykkäelokuvat Mustalaishurmaaja (1929) ja erityisesti Sami van Ingenin Just One Kiss – The Fall of Ned Kelly Gang (2009) edustanevat hieman tuntemattomampaa osastoa. Kylmälän mukaan näillä elokuvilla on kuitenkin selkeä paikka festivaaleilla. ”Mustalaishurmaajan mukanaolo on tärkeää jo oman elokuvahistoriamme vuoksi, sillä sitä ei saa yksinkertaisesti unohtaa. Tällaisten tapahtumien avulla suomalaisen mykkäelokuvan asemaa ja näkyvyyttä voi parantaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.” Sami van Ingenin elokuvan puolesta puhuu jo pelkästään sen erikoislaatuisuus. ”Just One Kiss on koostettu löydetyistä 35 mm:n filmipätkistä, joita ohjaaja lisää jokaiseen näytökseen. Näin elokuva muuttuu ja säestys muuttuu, jolloin jokaisesta katselukerrasta tulee ainutlaatuinen ja erikoinen.”

Ensimmäistä kertaa mykkäelokuvatapahtumaan saapuvalle katsojalle Kylmälällä on vain yksi neuvo: ennakkokäsitykset on parasta jättää hattuhyllylle. ”Parhaimmillaan säestetyt mykkäelokuvanäytökset ovat maailman parhaita kokemuksia, joissa yhdistyvät musiikki, performanssi, teatteri ja elokuva ainutlaatuisella tavalla.”

Lue lisää elokuvista, säestäjistä ja aikatauluista Festivaalien kotisivuilta.



© 3.4.2013 Kari Glödstaf