LOUD SILENTS 2014

Pe 25.4.- La 26.4. Tampereen Ylioppilasteatteri


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Nuori nainen synnyttää aviottoman lapsen ja hautaa sen metsään. Iäkäs ovimies menettää työpaikkansa mukana myös ihmisarvonsa ja ajautuu kuoleman partaalle. Pyövelin ase nakuttaa kuolemaa, mutta nuori vallankumouksellinen on immuuni luodeille. Avulias nuorimies yrittää menestyä elokuvastudion työntekijänä, mutta lopputulos ei ole aivan sellainen kuin mitä on odotettu.

Odotamme kevään tuloa monista eri syistä. Joillekin se merkitsee talven väistymistä ja valon lisääntymistä, toisille jokavuotista jääkiekkohuumaa, kolmannelle koulun päättymistä ja piakkoin alkavaa kesälomaa. Elokuvan ystävälle kevät tarkoittaa yleensä sitä, että elokuvajuhlat polkaistaan käyntiin ja taas saa hyvän syyn matkustaa sinne, tänne ja tuonne hyvien elokuvien perässä. Kuten vaikkapa Tampereelle, jossa on vedetty hieman henkeä Tampere Film Festivalin jälkeen ja rakennettu seuraavaa tapahtumaa, Loud Silentsia.

Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn elokuvafestivaalin konsepti on muuttunut hitusen vuoden aikana, sillä tällä kertaa juhlat ovat kaksipäiväiset, minkä lisäksi ohjelmistoon on otettu yksi klassikkoelokuva lisää. Peruskonsepti on kuitenkin samanlainen: mukana on yksi kotimainen elokuva, hieman avantgardea, komediaa sekä maailmanlaajuisesti tunnustettu, mykkäelokuvien epäviralliseen kaanoniin kuuluva teos, joka on tänä vuonna saksalaisen F. W. Murnaun Viimeinen mies (1924).

Festivaalit aloitetaan avantgardella, joka oli erittäin suosittua jo 1920-luvulla. Eri alojen taiteilijat halusivat paitsi tyydyttää omia ambitioitaan, myös tarjota ja työstää elokuvan keinoin muunkinlaisia teoksia kuin studioiden edellyttämiä perinteisiä näytelmäelokuvia. Vaikka nämä taideteokset nauttivatkin harrastajien keskuudessa suurta suosiota, esitetään niitä edelleen festivaaleilla varsin harvoin. Nyt jokaisella on mahdollisuus tutustua Man Rayn, Henri Chometten ja Hans Richterin kiehtoviin erikoisuuksiin.

Vuosi 2014 on Charles Chaplinin elokuvauran alkamisen 100-vuotisjuhlavuosi ja Chaplin onkin läsnä jokaisella itseään vähänkään kunnioittavalla, ulkomaisiin näytelmäelokuviin keskittyvällä festivaalilla. Niin Loud Silentsissakin, jossa esitetään kolme kappaletta maailmankuulun koomikon elokuvia (Mutual-kauden Viinuri luistimilla, Pikkutunneilla, Valkokankaan takana). Valitettavasti ohjelmistoon ei kuulu sen enempää Keystone-farssit Charlie reportterina kuin Kid Auto Races in Venicekään, mutta todennäköisesti nämä Mutualin aikaiset lyhytelokuvat ovat katsojalle hieman miellyttävämpiä seurata kuin Mack Sennettin tuottamat, hurjavauhtiset komediat.

Festivaalien pitkien elokuvien ”näkymättömäksi” teemaksi voinee nostaa maailman muuttumattomuuden. Anna-Liisan lapsenmurha ei ole enää jälkiseurauksiltaan ajankohtainen, mutta yhteisön suhtautuminen nuoren naisen seksuaalisuuteen on edelleen hämmästyttävän tuomitsevaa. Aleksandr Dovzhenkon Arsenalin unohtumattomat visiot Ukrainan sisällissodasta ja verenvuodatuksesta ovat valitettavan ajankohtaisia tänäänkin ja Murnaun mestariteoksen kertomus iäkkäästä ovimiehestä, joka menettää työpaikkansa lisäksi myös ihmisarvonsa, on masentavan iätön ja universaali. Loppuhuipentuma on uskomaton, mutta antaa edes hitusen toivoa kaikille maailman murjomille, että kohtalo voi joskus toimia odottamattomallakin tavalla.

Festivaalin säestäjäjoukko on vaihtunut täysin sitten viime kevään. Tämän vuoden musikaalisesta annista vastaavat saksalainen DJ Sad Sad Calzone (Avantgarde-elokuvat, Viimeinen mies), Forssastakin tutun Janne Kuusisen projekti, kaksimiehinen Duo Dissanay (Chaplinit), Laura Naukkarisen elektro-folk-projekti Lau Nau (Anna-Liisa) sekä ”shamanistisilla live-esiintymisillään mainetta niittänyt” K-X-P (Arsenal).

Pöytä on katettu, meidän tehtävänämme on nauttia tarjoilusta ja herkuista.

Lue lisää elokuvista, säestäjistä ja aikatauluista Festivaalien kotisivuilta.



© 6.4.2014 Kari Glödstaf