LOUD SILENTS 2014

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Tampereella järjestetty Loud Silents -mykkäelokuvafestivaali keräsi koko joukon vanhojen elokuvien ystäviä Ylioppilasteatterin uumeniin, kun menneen ajan maailman taideteokset kohtasivat modernin musiikin taiturit. Liekö harmillisen aurinkoinen sää, jääkiekon SM-liigan yhä käynnissä olleet finaalipelit vaiko perinteinen ”toisen vuoden kirous”, sillä yleisömäärässä mitaten tämän vuoden festivaalit hävisivät viime kevään esikoisille? No, menetys ei ole pelkästään järjestäjien vaan myös kotiin jääneiden, sillä näitä elokuvia ja säestäjiä ei Tampereenkaan kokoisessa kaupungissa kovin usein nähdä.

Festivaalit ottivat varaslähdön jo perjantaina, kun saksalainen DJ Sad Sad Calzone maustoi Man Rayn, Hans Richterin ja Henri Chrometten avantgarde-lyhytelokuvia omalla, mielenkiintoisella musiikillaan. On erikoista, että vaikka 1920-luvun kokeelliset lyhytelokuvat nauttivat melkoista suosiota mykkäelokuvista kiinnostuneiden piireissä, ei niitä juuri elokuvafestivaaleilla näe. Jo pelkästään tästä syystä pitää nostaa hattua Loud Silentsin tekijäryhmälle ja toivoa, että näitä elokuvia nähdään runsaasti jatkossakin.

Lauantai polkaistiin käyntiin Chaplinin kolmella lyhytelokuvalla (The Rink, One A.M., Behind the Screen), joiden säestyksestä vastasi festivaalien perinteisimmän säestysperformanssin tarjoillut Duo Dissanay. Vaikka kyseiset lyhytelokuvat eivät Chaplinin tunnetuimpien joukkoon kuulukaan, tarjosivat ne paitsi monet naurut, myös todisteen siitä, että hyvä komiikka on ajatonta. Tämän jälkeen vuorossa olisi ollut Teuvo Puron ja Jussi Snellmanin komea Anna-Liisa, mutta ruokailun ja levon tarve esti elokuvan katsomisen – vain saadakseni kuulla, että jo ennakkokaavailuissakin korkealle nostettu Lau Nau oli säestyksensä osalta kaikkien häneen asetettujen odotusten väärti.

Aleksandr Dovzhenkon Arsenal on omasta mielestäni paitsi yksi maailman parhaimmista elokuvista, myös yksi harvoista mykkäelokuvista, jotka eivät tarvitse säestystä toimiakseen täydellä teholla. Kolmihenkinen säestäjäryhmä K-X-P latasi elokuvan täyteen tummanpuhuvaa ja uhkaavaa elektronista musiikkia, joka oli kieltämättä komeaa, mutta ainakin omaan makuuni hieman liian monotonista: kuva ja ääni eivät käyneet sellaista vuoropuhelua, kuin mitä se parhaimmillaan tekee. F. W. Murnaun komean Viimeisen miehen säestänyt DJ Sad Sad Calzone onnistui tahollaan hieman paremmin ja hänen todella erikoiset musiikilliset ratkaisunsa onnistuivat luomaan varsin huikean audiovisuaalisen kokonaisuuden.

Loud Silents vuosimallia 2014 ei kenties ollut aivan sellainen menestys kuin mitä järjestäjät olivat odottaneet, mutta itse ainakin voin suositella tapahtumaa aivan jokaiselle elokuvaharrastajalle. Avantgarde-elokuvien lisäksi on myös syytä mainita mielenkiintoinen toimittajavierailu, kun Aamulehden Ukrainan reportteri Tuomas Rimpiläinen saapui tilaisuuteen Mikko Gustafssonin tentattavaksi. Tällaisia vierailijoita ja keskustelutilaisuuksia soisi nähtävän muissakin elokuvatapahtumissa.



© 27.4.2014 Kari Glödstaf