Loud Silents 2015

LOUD SILENTS 2015

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kun vuosi sitten ajoin kotiin toisilta Tampereella järjestetyiltä Loud Silents -festivaaleilta, voin myöntää olleeni pettynyt – en elokuviin, vaan vähäiseen yleisömäärään. Siitä huolimatta olin varovaisen optimistinen tulevaisuuden suhteen ja toivoin suunnan tästä vielä muuttuvan. Muuttuihan se, kolmas Loud Silents oli nimittäin tähänastisen festivaalihistorian suosituin: kolmipäiväiseksi muuttunut festivaali houkutteli katsomoon 800 vierasta.

- Hemmetin hyvä fiilis, totesi festivaalin taiteellinen johtaja Otto Kylmälä ykskantaan jo lauantaina. Kaikki on mennyt tosin hyvin, pelkästään kahteen ensimmäiseen näytökseen myytiin enemmän lippuja kuin viime vuonna yhteensä.

Festivaalin työryhmä oli pitänyt tapahtumasta ääntä pitkin kevättä etenkin sosiaalisessa mediassa, eikä turhaan. Kun perjantaina alkoi saapua viestejä loppuunmyydyistä näytöksistä, eivät suupielet voineet kuin kääntyä hymyyn. Itse pääsin paikalle ainoastaan lauantaina, mutta päivän vaihtumisesta huolimatta yleisövirta ei ottanut laantuakseen. Sama tahti jatkui kuuleman mukaan myös sunnuntaina, jolloin festivaaliväki siirtyi Vanhasta ylioppilastalosta Pyynikkisaliin ensin katsomaan lyhytelokuvia ja sitten kotimaista mykkäelokuvahelmeä Meren kasvojen edessä. Verneri Pohjolan säestämä suomiklassikko oli houkutellut katsomoon 250 henkeä, mikä on vähintäänkin erinomainen saavutus.

Elokuvien lisäksi festivaalin vetonaulana oli Kylmälän vanha tuttu, englantilainen mykkäelokuvasäestäjä Stephen Horne, joka esitteli tamperelaisen taustaryhmänsä kanssa taitojaan kahden elokuvan verran. Perjantaina esitettyä Sidewalk Storiesia en päässyt näkemään, mutta pelkästään lauantain rikostrilleri Puhtauden lunnaat osoitti kuinka pätevä tekijä Horne on. Vaikka esitys oli tekniikan puolesta ongelmallinen filmin katketessa useampaan kertaan, piti säestysryhmä mukavasti tunnelmaa yllä jammaillen ja improvisoiden.

Eikä moittimista ole muissakaan soittoryhmissä. Janne Stormin ja Tero Holopaisen livelooppaus ei ollut aivan niin räväkkää kuin mitä Mies ja elokuvakamera olisi kenties vaatinut, mutta laatua se oli näinkin. Sampo Lassila Narinkan tunnelmallinen musisointi Päällysviitassa sopi elokuvan tyyliin ja henkeen oikein mainiosti. Pohjolan säestys jäi valitettavasti väliin, mutta onneksi se tallennettiin tulevaa DVD-julkaisua varten.

Rennolla, mutta silti ammattimaisella otteella toteutettu Loud Silents vuosimallia 2015 oli kertakaikkisen hieno tapahtuma, jota edes aikatauluongelmat eivät pystyneet latistamaan. Toivottavasti tämän vuoden menestys jatkuu myös ensi keväänä, sen nämä festivaalit ovat todella ansainneet.



© 27.4.2015 Kari Glödstaf