Loud Silents 2016

LOUD SILENTS 2016

Pe 22.4.- Su 24.4. Tampereen Ylioppilasteatteri, Pyynikkisali


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Jotkut elokuvahistorioitsijat ovat sitä mieltä, että elokuvat peilaavat aikakauttaan ja erityisesti kauhuelokuva nousee pinnalle yhteiskunnan pahoinvoinnin hetkinä. Toiset elokuvahistorioitsijat puolestaan kieltävät tämän täysin. Tiedä sitten kumpaa uskoa, mutta mikäli näin ei ole, voidaan puhua onnekkaasta sattumasta, koska molemmilla tämän vuoden kotimaisilla mykkäelokuvafestivaaleilla pääteema keskittyy kauhun ja pelottelun ympärille.

- Tänä vuonna festivaalin teemoiksi valikoituneet kauhu ja saksalainen elokuva ovat paljastuneet yllättävän suosituiksi ja yleisöystävällisiksi. Vaikka meillä ei ole aikaisemmin ollut näin montaa ”hittiä”, niin ohjelmistokokonaisuuden ajankohtaisuus on silti yllättänyt minutkin, tuumii Loud Silentsin puuhamies Otto Kylmälä.

Vaikka Loud Silentsin ohjelmisto nojaa vahvasti tunnettuihin saksalaisiin klassikoihin, tulee festivaalin aloituskuva silti Suomesta. Väinö Katajan romaaniin perustuva Noidan kirot (1927) on ohjaajansa Teuvo Puron komeimpia teoksia ja ansainnut paikkansa kotimaisen kauhuelokuvan parhaimmiston joukossa jo aikapäiviä sitten. Elokuvan säestyksestä vastaa saksalaismaestro, vuosikymmeniä mykkäelokuvien maailmassa liikkunut Günther Buchwald apunaan lyömäsoitintaiteilija Janne Tuomi.

- Olen tuntenut Güntherin jo muutamia vuosia ja hän on aina ollut listan kärjessä vetämään festivaalin muusikkotyöpajoja. Rakastan hänen säestystyyliään ja eritoten upeaa kykyä improvisoida ja reagoida muihin soittajiin. Oli kyseessä sitten sinfoniaorkesteri, opiskelijoista muodostettu kvintetti tai pelkkä duo, Güntherin johtamana sekä muusikot että yleisö ovat erittäin hyvissä käsissä. Günther on avoin ja innostava persoona myöskin esiintymislavan ulkopuolella, joten hänet oli helppo houkutella festivaaleille.

Musiikkikoulutus on tärkeä osa Loud Silentsin konseptia ja tämän vuoden oppilaat saavat mahdollisuuden säestää Buchwaldin kanssa festivaalien päätöselokuvan, aivan liian harvoin meillä esitetyn Ihmisiä sunnuntaina (Menschen am Sonntag, 1930). Yhteen iltapäivään sijoittuvaa elokuvaa pidetään paitsi erinomaisena arkielämän kuvauksena, myös kauniina tallenteena niistä viimeisestä viattomuuden hetkistä, joita Saksassa saattoi kokea ennen Hitlerin ajamaa poliittista kaaosta. Maailman synkkyys ja alakulo on hyvä sysätä ainakin hetkeksi syrjään tämän elokuvan myötä. Teoksen tekijäryhmään lukeutui monta nuorta tulevaa elokuva-alan suurmiestä Billy Wilderista Edgar G. Ulmeriin ja Siodmakin veljeksiin.

Menschen am Sonntag                  Nosferatu: eine Symphonie des Grauens

Rokkareita ja metallimusiikin ystäviä kiinnostaa varmasti lauantaina esitettävä Nosferatu (1922), itselleni se kaikkien aikojen tärkein mykkäelokuva, joka sekoitti aikoinaan nuoren pojan pään ja ajoi vuosia myöhemmin tämän hienon harrastuksen pariin. Tieto maailmanluokan rokkitähden, Stratovariuksen basistin, Lauri Porran mukanaolosta sähköistänee koko festivaaliyleisön.

- Tiesin, että Porra on tehnyt paljon musiikkia elokuviin, TV-sarjoihin ja mainoksiin, mutta kerran jutellessamme hän mainitsi hänen ja Veli Kujalan yhteisestä Nosferatu-projektista, Kylmälä valottaa tarinan taustoja. Jo paperilla parivaljakko kuulostaa taiteellisesti erittäin mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä, mutta kun hän tähän vielä lisäsi, että hänen isoisänsä, Kansallisteatterin ja Kansallisoopperan tunnettu kapellimestari Jussi Jalas myös säesti aikanaan mykkäelokuvia, olin myyty. Oli hienoa kuulla, että musiikin lisäksi elokuva ja rakkaus dramatiikkaan virtaavat niin syvällä veressä - Sibeliuksesta nyt puhumattakaan (Porra on Sibeliuksen tyttärentyttären poika, toim. huom.).

Lopuksi Kylmälä haluaa nostaa esiin vielä yhden tekijän ja yhden säestäjän, amerikkalaisen avant-garden taiturin Maya Deren, jonka kuvamaailmoja tukee palkittu huuliharpisti Jantso Jokelin. David Lynchin esikuviin lukeutuneelta Dereniltä esitetään kolme 1940-luvulla valmistunutta lyhytelokuvaa, Meshes Of The Afternoon (1943), At Land (1944) ja Ritual In Transfigured Time (1946).

- Deren ei ole varmastikaan kovinkaan tunnettu itse mykkäelokuvapiirien sisällä, mutta elokuvan historiassa hänen merkitystään ei voi väheksyä. Deren on Luis Buñuelin, Jean Cocteaun ja Jean Genetin ohella parasta surrealismia. On myös mukava vihdoin tuoda esille vahvoja naisohjaajia, joka on mykkäelokuvafestivaalia järjestäessä ajoittain haasteellista.

Festivaalin kotisivut.



© 29.3.2016 Kari Glödstaf