Loud Silents 2017

LOUD SILENTS 2017

Pe 21.4.- Su 23.4. Klubi, Tampereen Ylioppilasteatteri, Pyynikkisali


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Missä voi ihailla jääkiekon MM-kisojen finaalia vuodelta 1995, jossa Suomi voitti Ville Peltosen kypärätempun siivittämänä Ruotsin 4-1? Entä heittäytyä Victor Sjöströmin kuolemattoman Ajomiehen tunnelmaan? Nauttia Eino Ruutsalon ja Erkki Kurenniemen lyhytelokuvista konemusiikin säestämänä? Loud Silentsissa tietenkin, joka järjestetään tänä vuonna viidennen kerran Tampereen Ylioppilastalolla.

Loud Silentsin puuhamiehinä on alusta alkaen toiminut Otto Kylmälän ja Mikko Gustafssonin muodostama duo. Kaverukset ovat tuoneet mykkäelokuvajuhliinsa koko ajan uusia tuulia ja ideoita, eikä mikään tunnu olevan heille mahdotonta. Tämän keväinen ohjelmisto lätkäfinaaleineen ja Salaviinanpolttajien uusintaversioineen peittoaa kaikki edelliset vuodet sen verran selkeästi, että on suorastaan pakko antaa puheenvuoro festivaalin taiteelliselle johtajalle, mykkäelokuvaentusiasti Kylmälälle.


Vuodet ovat vierineet ja festivaalit ovat löytäneet yleisönsä hyvin. Käykö esityspaikka jo pieneksi?
Olemme kyllä äärimmäisen kiitollisia, että yleisö on löytänyt meidät. Olemme olleet onnekkaita siinä, että meillä on ollut muutamia todella aktiivisia kannattajia kaikista ikäryhmistä jo festivaalin ensimmäisestä näytöksestä lähtien. Esityspaikkaa ei pidä vaihtaa, koska Ylioppilasteatterin tunnelmalla ja identiteetillä on todella iso merkitys festivaalin yhteishenkeen. Eräänlaisena ratkaisuna kasvaneelle suosiollemme olemme tehneet enemmän esityksiä muissa kaupungeissa, kuten vaikkapa Metropolis, joka myi loppuun itse festivaaleilla, mutta myös kaksi esitystä Helsingissä viime vuoden lopulla.

Tänä vuonna juhlitaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Onko mukavampaa tehdä ohjelmistoa ”pakollisesta” aiheesta vai ”vapaasti valittavasta”? Itse suosin jälkimmäistä…
Olen aina suosinut rajoitteita luovassa työskentelyssä. Oli kyse mistä tahansa, rajoitteet voivat olla yllättävän vapauttavia – kun taivas on rajana ja mahdollisuuksia on tuhansia, sillä voi olla tekemiselle lamauttava vaikutus. Suomi 100 -teema ei sinänsä ollut mikään ainoa lähtökohta ohjelmistolle, koska meillä on alusta lähtien ollut kotimaisia ja kokeellisia elokuvia. Voipi siis olla, että me vain satumme olemaan todella isän- ja äidinmaallinen festivaali.

Pakko kysyä, mistä te keksitte tuon MM’95 näytöksen?
Tampere on tunnettu “kiakkokaupunki”. Eräänä vuonna vitsailimme, että Tapparan pudotuspelit vievät meidän taidefestivaaliltamme yleisöä. Vitsi muuttui kuitenkin todeksi, kun huomasimme että Tampereella sama yleisö todella saattaa punnita menemisiään jääkiekon ja ug-leffafestarin välillä. Erityisesti harmittavaa oli, että Tappara usein hävisi (viime vuotta lukuun ottamatta) finaalitaistelun, joten päätimme tarjota yleisölle esityksen jossa suosikkijoukkue viimein voittaa. Mopo-yhtyeen avulla esitys on todellinen win-win. Kokeellinen, dramaattinen, viihdyttävä ja ainutkertainen. Esityksestä tulee pakostakin riemukas kansanjuhla!

Entä Salaviinanpolttajat, kenen taholta tämä idea on lähtöisin?
Olemme jo vuosia juonineet festivaalin toisen isähahmon Mikon kanssa, että Salaviinanpolttajat pitäisi tehdä uudestaan (vuoden 1907 alkuperäisversio on kadonnut aikapäiviä sitten). Projekti on antanut odottaa itseään ja olemme kypsytelleet sitä rauhassa, samalla kun olemme miettineet mahdollisia ohjaajia projektille. Viime vuonna ajatus vihdoin kirkastui, että Juho Kuosmanen on ainoa oikea henkilö toteuttamaan elokuvan. Hän on niin suvereeni ja humaani tekijä, että osaa tavoittaa sekä farssin inhimillisemmän puolen, että sisällyttää elokuvaan mahdollisimman paljon elokuvahistorian kerrostumia. Tämä on mitä parhain syntymäpäivälahja sekä viisivuotiaalle festivaalille, että satavuotiaalle Suomelle.

Mukana on tietysti myös kuolemattomia, kansainvälisiä klassikoita. Tänä vuonna valinta kohdistui Victor Sjöströmin Ajomieheen ja Lotte Reinigerin Prinssi Ahmedin seikkailuihin. Millä perusteella juuri nämä elokuvat otettiin mukaan?
Festivaalin kolmantena kivijalkana ovat kotimaisten ja kokeellisten elokuvien lisäksi olleet aina klassikot. Tarkoituksenamme on esitellä yleisölle elokuvahistorian merkkipaaluja ja relevantteja teoksia. Tämän vuotiset valinnat ovat keskeisiä paitsi mykkäelokuvien ajalta, myös laajemmassa elokuvahistoriallisessa kontekstissa. Lotte Reiniger oli ensimmäisiä naisohjaajia ja Prinssi Ahmedin seikkailut on maailman ensimmäinen säilynyt kokopitkä animaatioelokuva. Ajomies taas on kenties Victor Sjöströmin paras elokuva ja se on kelvannut kopioitavaksi jopa tunnetulle perfektionistille, Stanley Kubrickille joka otti siitä suorat vaikutteet Hohto-elokuvan kuuluisaan kirveskohtaukseen. Tänä vuonna molempien elokuvien säestys tulee olemaan se joka viimeistään sinetöi elokuvakokemuksen täydelliseksi.

Lopuksi on vielä pakko todeta, että olette myöhäistäneet esitysten alkamisaikoja (mikä ei tällaiselle pitkän matkan katsojalle oikein sovi). Oletteko huomanneet tällä olevan vaikutusta yleisöön ja kävijämääriin?
Vaikea sanoa mikä vaikutus alkamisajankohdilla on ollut vielä tässä vaiheessa. Uskon kuitenkin, että ajat toimivat kaikille paremmin. Huhtikuun lopulla Tampereella on jo todella miellyttäviä kevätpäiviä, joten keskellä päivää on turha yrittää houkutella ihmisiä pimeään elokuvateatteriin. Illemmalla on muutenkin mukavampi saada yleisö korkkaamaan kylmät virvokkeet ja tulla kuuntelemaan Suomen parhaimpia muusikoita ja katsomaan maailman hienoimpia leffoja.

Festivaalin kotisivut.



© 30.3.2017 Kari Glödstaf