Loud Silents 2019

LOUD SILENTS 2019

NOITASAPATTEJA, NEUVOSTOLIITTOLAISTA SCIFIÄ JA TUKKILAISROMANTIIKKAA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Tampereella järjestettävä Loud Silents -mykkäelokuvafestivaali on kotimaisten elokuvajuhlien outo lintu. Siinä missä monet muut tapahtumat rummuttavat sosiaalisessa mediassa ja kaikenlaisessa muussa mainonnassa viikko- ja kenties kuukausikaupallakin, toimii Loud Silents pienimuotoisesti, aivan kuin välttääkseen turhan melun pitämistä itsestään. Siitä huolimatta tamperelaistapahtumasta on kasvanut täysin omanlaisensa niin itse elokuvien kuin esitystenkin suhteen. Mikään ei ole tälle festivaalille mahdotonta, mutta mikä mielenkiintoisinta, Loud Silents onnistuu silti yllättämään vuosi toisensa jälkeen.

Mitä tahansa festivaaliohjelmistoa tarkasteltaessa huomaa, kuinka se lähtee liikkeelle hitain, kuin tunnustelevin ottein ja kiihdyttää vauhtiaan kohti loppua tavoitellakseen viimeisessä aktissa suurinta mahdollista kliimaksia. Loud Silents ei toimi tänä vuonna näin, vaan kääntää asiat päälaelleen. Se aloittaa seitsemännen vuotensa suoraan Tampere-talosta, jossa Mauritz Stillerin loistelias Laulu tulipunaisesta kukasta (Sången om den eldröda blomman, 1919) saa uudella musiikilla varustetun kantaesityksensä. Säveltäjä Jonne Valtosen luoman musiikin esityksestä vastaa Tampere Filharmonia kapellimestarinaan alan saksalainen kuuluisuus Günter Buchwald.


Tällaisen tapahtuman järjestäminen ei ole mikään yksinkertainen tehtävä, vai mitä sanoo festivaalin taiteellinen johtaja Otto Kylmälä? Kuinka isosta tapahtumasta tässä on oikein kyse, tuskin tätä ihan muutamassa kuukaudessa pystyy kokoamaan?
- Järjestelyt ovat vieneet ajallisesti eniten aikaa. Tampere Filharmonian aikatauluista johtuen tiesimme jo vuonna 2017, milloin 2019 festivaali pidetään. Tarvitsimme myös paljon aikaa säveltäjä Jonne Valtosen ja kapellimestari Günter Buchwaldin rekrytoinnissa, puhumattakaan mittavan sävellystyön loppuunsaattamisessa. Jonne Valtonen on tehnyt käsittämättömän työn elokuvan lähiluvun ja dramaturgian suhteen, tietoisesti peilaten myös Järnefeltin originaalimusiikin perintöä. En malta odottaa kuinka 12. päivä huhtikuuta pitkä odotus viimein palkitaan.

Laulu tulipunaisesta kukasta on yksi mykän elokuvan hienoimpia klassikoita, mutta niitä riittää muuallekin ohjelmistoon. Onko klassikkopainotteisuus tarkoituksellista?
- Kyllä ja ei. Loud Silentsin ohjelmisto rakennetaan joka vuosi melko pitkälti maailman parhaiten elokuvien varaan, jolloin suurin osa niistä on omalla tavallaan ratifioituja klassikoita. Kuten hyvin tiedetään, mykkäelokuvan aikakausi oli niin laaja ja antoisa, että vaikka festivaali esittäisi pelkkiä klassikoita, Loud Silents voisi palvella yleisöään vaivatta seuraavat 50 vuotta.
- Kuitenkin tämän vuotuisella klassikkopainotuksella on oma agendansa. On aina antoisaa päivittää Suomessakin tiuhaan esitettyjä yleisösuosikkeja kuten Aelita (1924) ja Häxan (1922) uudella musiikilla. Loud Silents haluaa nimenomaan asettaa elokuvat ja musiikit törmäyskurssille ja päivittää katsomistapoja ja -reaktioita. Lisäksi tänä vuonna on hauskaa nostaa esille lajityyppien uranuurtajia: varhaista suomalaista vakoiluelokuvaa, pohjoismaista kauhua, scifiä ja kirjallisuusfilmatisointeja.

Aelita                  Häxan

Klassikoiden lisäksi Loud Silentsin ohjelmisto on aina sisältänyt myös harvinaisempia elokuvia – elokuvia, jotka ovat entusiastien tiedossa, mutta jääneet suotta isomman yleisön tietoisuuden ulkopuolelle. Haluatko hieman selventää näiden taustoja?
- Syvemmällä tarkastuksella ohjelmistosta löytyy tosiaan paljon elokuvia, joita ei voi luokitella osaksi käsiteltyä kaanonia. Karlheinz Martininin Von morgens bis mitternachts (1920) on saksalaisen ekspressionismin kulmakivi, vaikka jääkin liian usein Tohtori Caligarin kabinetin (Das Kabinett des Doktor Caligari, 1920) varjoon. Samaa voi sanoa suomalaisesta Carl von Haartmanista (Korkein voitto, 1929), joka oli ensimmäisiä Hollywoodiin lähteneitä kunniahimoisia tekijöitä, mutta joka jää Erkki Karun ja Teuvo Puron takia vaihtopenkille.
- Saksalaisen Franz Ostenin Taj-Mahal marmoriunelma (Shiraz: A Romance of India, 1928) on sekin mielenkiintoinen tapaus. BFI:n viime vuonna tekemä restauraatio on kiertänyt maailmalla kiitettävästi. Sitä on esitetty Italiassa, Amerikassa, Liettuassa ja Kanadassa, joissa kaikissa se on hurmannut yleisönsä. Intialaista mykkäelokuvaa on vaikea saada nähtäväksi, joten totta kai Loud Silents hyppäsi kyytiin tilaisuuden tullen - tosin emme olisi varmaan esittäneet elokuvaa, ellei säestämään olisi suostunut Shankara-yhtye solistinaan Peali Juva. Juva on Suomessa vuosia asunut intialainen laulaja, joka tuo kokonaisuuteen ripauksen tarvittavaa autenttisuutta. Intialainen laulutyyli on myös harvoja kertoja kun ihmisääni sopii säestysinstrumentiksi mykkäelokuvaesitykseen.

Mykkäelokuva on saavuttanut Suomessa vahvan jalansijan. Tästä saadaan kiittää myös Loud Silentsia, joka on alusta alkaen pyrkinyt uudistamaan perinteisiä esityskonsepteja onnistuen siinä erinomaisesti. Mihin festivaalin saavuttama suuri kansansuosio perustuu?
- Loud Silents on eetokseltaan aina ollut jotain uutta ja jotain vanhaa: esitämme ns. vanhoja elokuvia uudella musiikilla, joka synnyttää uusia kokemuksia. On innostavaa, että meillä on myös ohjelmistokokonaisuudessa aina jotain uutta ja jotain vanhaa. Tänä vuonna uutta on Filharmonia-yhteistyö ja vanhaa ovat tutut räiskyvät Ylioppilasteatterin näytökset. Odotan vesi kielellä, mitä Jonne Valtonen on loihtinut 97 muusikolle, mutta samalla odotan innolla paluuta kotikentälle tunnelmalliseen Ylioppilasteatteriin.

Loud Silents järjestetään 12.–14.4. Esityspaikkoina toimivat Tampere-talo ja Tampereen Ylioppilasteatteri. Ohjelmisto, liput ja tarkat esitysaikataulut nähtävissä tapahtuman kotisivuilta.



© 31.3.2019 Kari Glödstaf