KURJAT I-IV
Kurjat 1-3
”Victor Hugon mestariteos on varmastikin maailman vaikuttavin romaani. Samalla se on myös yksi filmatuimmista, onhan siitä tehty vuodesta 1909 lähtien yli 50 elokuvasovitusta sekä lukematon määrä teatterinäytelmiä, animaatioita, videopelejä ja radiokuunnelmia (mukaan luettuna Orson Wellesin seitsenosainen sarja vuodelta 1937, jossa hän esitti Jean Valjeanin osan). Siitä huolimatta ei ole liioiteltua väittää, että Henri Fescourtin vuonna 1925 ohjaama versio on aiheelleen uskollisin joka käänteessä – kerronnaltaan, filosofialtaan, ihmisyydeltään ja moraaliltaan. Tämä on todellista Hugoa.” (Lenny Borger, David Robinson: Le Giornate del Cinema Muto, 2015).
Useimmat elokuvat ovat sellaisia, että yhden teatterikerran jälkeisiin uusintakatseluihin riittää vallan mainiosti kotiteatteri tai pahimmassa tapauksessa tavallinen televisio. Toisinaan vastaan tulee sellaisia elokuvia, jotka on nähtävä isolta kankaalta aina kun siihen on mahdollisuus. Niinpä en epäröinyt hetkeäkään, kun sain mahdollisuuden yhyttää Henri Fescourtin mahtavan Kurjat I–IV Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalilla. Tämä siitäkin huolimatta, että neljään osaan jaetun esityksen myötä menetin mahdollisuuden nähdä neljä muuta, itselleni aiemmin tuntematonta elokuvaa. Valinta oli silti ehdottoman onnistunut, sillä Kurjat oli yhtä vaikuttava kokemus kuin Pordenonessa kymmenen vuotta aikaisemmin.
Prologiin ja neljään varsinaiseen osaan jaettu Kurjat on yli kuuden tunnin kestossaan todellinen järkäle. Kestolle on kuitenkin perusteensa, sillä vain tällä tavoin elokuva pystyy tavoittamaan Hugon romaanin hengen kaikin mahdollisin tavoin. Itse asiassa huomasin aina välillä toivovani, että materiaalia olisi löytynyt vuosien saatossa lisää, sen verran vastustamattomasti elokuva imaisi minut mukaan maailmaansa. Todennäköisesti näin ei tule kuitenkaan käymään, maailmalla kun ei liiku huhuja tämän teoksen kadonneista jaksoista.
Entisen rangaistusvangin Jean Valjeanin (Gabriel Gabrio) ja häntä takaa-ajavan poliisitarkastaja Javertin (Jean Toulout) kujanjuoksu kasvaa yhden miehen tarinasta koko maailmaa käsitteleväksi draamaksi. Anteeksianto, lähimmäisen rakkaus ja heikompiosaisten auttaminen kohoavat kantaviksi teemoiksi tavalla, jossa ei ole mitään liioiteltua eikä mitään alleviivaavaa. Eeppinen tarina vaati myös suuret puitteet ja huomattavan budjetin avulla Fescourtin oli mahdollista kuvata elokuvansa paikoilla, jotka esiintyivät vielä samassa kunnossa kuin mitä ne olivat olleet Hugon kirjoittaessa romaaniaan – näin Fescourt saavuttaa elokuvallaan samanlaisen aikakauden kuvaamisen mestarillisuuden kuin mitä Abel Gance Napoleonissa (1927) tai Sergei Eisenstein Lokakuussa (1928).
Fescourt ei kenties ollut samanlainen elokuvallisten tehokeinojen taitaja kuin huomattavasti kuuluisammat aikalaisensa Abel Gance, Jean Epstein ja Marcel L’Herbier, mutta tarinankertojana hän ei ollut heitä heikompi. Kerronta on kepeää, tapahtumien jatkuvuus luonnollista ja jokainen kohtaus on tarkkaan suunniteltu ja kokonaisuuden kannalta tärkeä. Aikakauden elokuville ominainen impressionismi on hylätty lähes täysin, mutta silloin kun Fescourt sille polulle astuu, hän tekee sen fantastisen tyylikkäästi: Coletten öinen matka lähteelle on yksi Kurjien unohtumattomimmista jaksoista.
On käsittämätöntä, että tällaisia elokuvia on tehty, mutta on myös käsittämätöntä, että niiden yhyttäminen on niin vaikeaa. Kymmenisen vuotta sitten, tätä tekstiä 1000 Mykkäelokuvaa -kirjaan kirjoittaessani, esitin toiveen, että uuden restauroinnin myötä Fescourtin mestariteos saisi osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja maailmanlaajuisen näkyvyyden, jottei se jäisi pelkästään festivaalien ja satunnaisten erikoisesitysten helmeksi. Näin ei ole valitettavasti huhuista huolimatta käynyt ja se on melkeinpä anteeksiantamatonta – Kurjat on nimittäin teos, joka jokaisen elokuvista kiinnostuneen pitäisi saada nähdä.
”Fescourtin majesteetillinen näkemys tasapainottaa romanttisia juonenkäänteitä. Elokuva kohoaa ylevään historialliseen visioon ja eettiseen näkemykseen sovituksesta (Valjean luopuu Cosettesta ja pidättyy surmaamasta Favertia). Fescourt toteuttaa hienosti Hugon romaanimaisen hengen, tulkinnan elämästä romaanina. [- -] Teos auttaa ymmärtämään, miltä von Stroheimin Ahneus olisi saattanut vaikuttaa pitkänä versiona.” (Antti Alanen: MMM – Elokuvaopas).
Tuotanto: Les Films de France (Société des Cinéromans)
Ohjaus: Henri Fescourt
Käsikirjoitus: Henri Fescourt (Victor Hugon romaanista)
Kuvaus: Georges Lafont, Karénine Mérobian, Raoul Aubourdier, Léon Donnot
Lavastus: Georges Quénu, Madam Paul Castiaux
Leikkaus: Jean-Louis Bouquet
Näyttelijät: Gabriel Gabrio (Jean Valjean), Jean Toulout (tarkastaja Javert), Sandra Milovanoff (Fantine/Cosette), Andrée Rolane (Cosette lapsena), François Rozet (Marius), George Saillard (Thénardier), Renée Carl (Madame Thénardier), Paul Jorge (Myriel)
Kesto: 381 min.
Ensi-ilta: 25.12.1925 – 15.1.1926 / 17.10.1926
Katso elokuva: Kurjat I-IV