The Hunchback of Notre Dame

NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Victor Hugon klassikkoromaanin Pariisin Notre Dame (Notre-Dame de Paris, 1831) filmatisointeja on kertynyt vuosikymmenten saatossa pilvin pimein. Aiheen ensimmäinen elokuvasovitus ajoittuu niinkin kauas kuin vuoteen 1905, jolloin valmistunut versio nimettiin Esmeraldaksi. Tuoreimman päivityksen tarjosi puolestaan Disney, jonka animaatio sai ensi-iltansa vuonna 1996. Lukuisista filmatisoinneista parhaimpana pidetään William Dieterlen vuonna 1939 ohjaamaa versiota, jossa päätähtenä esiintyi Charles Laughton.

Aiheen kuuluisin mykkäfilmatisointi valmistui Universalin toimesta vuonna 1923. Elokuvan pääarkkitehtina toimi pääosaa esittävä Lon Chaney, joka oli ostanut Hugon romaanin filmausoikeudet kahta vuotta aiemmin. Useiden tuottajien käännettyä Chaneylle elokuvan suhteen selkänsä, ilmaisi Universal halukkuutensa sen tuottamiseen. Yhtiö sijoitti tuotantoon yli miljoona dollaria, joten mistään pienestä produktiosta ei ollut kyse. Sijoitus kannatti, sillä Notre Damen kellonsoittajasta tuli Universalin suurin menestyselokuva sinä vuonna ja sen myötä myös Chaney nousi suurten elokuvatähtien joukkoon.

The Hunchback of Notre Dame                  The Hunchback of Notre Dame

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun Pariisiin, kuningas Ludvig XI:n hallintokaudelle. Notre Damen katedraalissa asuu kuuro, puolisokea, kammottavasti vääristynyt kyttyräselkä Quasimodo, koko kaupungin ivan ja pilkan kohde. Omissa oloissaan viihtyvä Quasimodo joutuu vaikeuksiin, kun hän yrittää kidnapata kauniin mustalaistyttö Esmeraldan isäntänsä Jehanin vaatimuksesta. Quasimodo jää kiinni ja määrätään ruoskittavaksi. Hyväsydäminen Esmeralda tuntee sääliä olentoa kohtaan ja tarjoaa tälle apuaan, aavistamatta että piakkoin Quasimodo tulee pelastamaan hänet vielä pahemmalta kohtalolta.

Miljoonaa dollaria ei tuohon aikaan sijoitettu turhuuteen, joten komeaa katsottavaa Notre Damen kellonsoittaja vielä tänäkin päivänä on. Elokuvan pääpaino on näyttävyydessä ja studion siihen sijoittamat dollarit näkyvät kaikkialla: kymmenien metrien korkeuteen kohoavat rakennukset ovat kauttaaltaan täynnä pikkutarkkoja yksityiskohtia, puvustus huoliteltua ja ajan tyylin mukaista sekä roskaväen synkät ja kolkot asuinolosuhteet varsin onnistuneesti toteutettu. Suuria joukkokohtauksia on vaikka kuinka, hienoimpana kuninkaan sotilaiden ja roskaväen yhteenotto Notre Damen edustalla. Elokuvan vaikuttavat lavasteet olivat pitkään esillä Universalin studioalueella, kunnes tulipalo tuhosi ne vuonna 1967.

Näyttävä ulkoasu ei onnistu kuitenkaan kätkemään sitä tosiasiaa, että Notre Damen kellonsoittaja on juonitteluista, uhrautumisista ja romanssiviritelmistä huolimatta kovin keskinkertainen elokuva. Suurimpana ongelmana on itse käsikirjoitus, joka pyrkii kunnianhimoisesti kertomaan sekä Quasimodon että Esmeraldan tarinoita rinnakkain. Tämä on valitettavaa, sillä maailman hylkimä Quasimodo on hahmona huomattavasti kiinnostavampi kuin Esmeralda. Lavean lähestymistapansa seurauksena valtaosa tarinan muista henkilöistä jää ohuiksi, eivätkä heidän kohtalonsakaan jaksa pahemmin kiinnostaa. Elokuvan lopetus saattaa ensimmäisellä katselukerralla yllättää, mutta sen jälkeen sekin valttikortti on käytetty.

The Hunchback of Notre Dame                  The Hunchback of Notre Dame

Universal kiinnitti elokuvaan suuren joukon tähtiä, joista kirkkaimpana loistaa Chaney. Hän piirtää hyvin koskettavan kuvan yhteisön ulkopuolelle suljetusta kellonsoittajasta. Chaneyn työskentely on yleensäkin vakuuttavaa, mutta tällä kertaa – nimenomaan raskaan maskeerauksen vuoksi – se tuntuu vieläkin vaikuttavammalta. Varsinkin kohtaus, jossa ruoskittu Quasimodo saa apua Esmeraldalta, ihastuttaa aina: tässä kohtauksessa Chaneyn mimiikka on taidokkaimmillaan hänen käydessä koko runnellun hahmonsa tunneskaalan läpi muutamalla vähäpätöisellä vartalon ja kasvon liikkeellä. Edesmennyt näyttelijäsuuruus Burt Lancaster (1913-1994) totesi kerran osuvasti, että "Chaney pystyi ilmaisemaan pelkillä ilmeillään enemmän kuin mitä käsikirjoittajat monen sivun sepustuksillaan".

Muissa rooleissa nähdään Ernest Torrencen, Norman Kerryn, Brandon Hurstin ja Patsy Ruth Millerin kaltaisia tähtinäyttelijöitä – sääli vain, että viimeksi mainittua lukuun ottamatta he eivät hahmojensa särmättömyyden vuoksi pääse juurikaan esittämään taitojaan. Eniten harmittaa katsoa, kuinka Tully Marshallin tapainen mielenkiintoisuus hukataan täysin kuningas Ludvigin roolissa – muutama minuutti ja syrjään.

Mykän elokuvan tunnetuimpiin teoksiin lukeutuva Notre Damen kellonsoittaja on toki näyttävä, mutta muulta anniltaan keskinkertainen elokuva, jonka toteutus jättää toivomisen varaa. Kylmä tosiasia nimittäin on, että ilman Lon Chaneyn mahtavaa roolisuoritusta tämäkään elokuva ei nauttisi nykyisenkaltaista arvostusta.

THE HUNCHBACK OF NOTRE DAME, 1923 Yhdysvallat

Tuotanto: Universal Ohjaus: Wallace Worsley Käsikirjoitus: Perley Sheehan, Edward T. Lowe Jr. (Victor Hugon romaanista) Kuvaus: Robert Newhard, Tony Kornman Lavastus: Elmer. E. Sheeley, Sidney Ullmann Leikkaus: Sidney Singerman, Maurice Pivar, Edward Curtis Puvustus: Col. Gordon McGee
Näyttelijät: Lon Chaney (Quasimodo), Patsy Ruth Miller (Esmeralda), Norman Kerry (Phoebus), Ernest Torrence (Clopin), Nigel De Brulier (Don Claudio), Brandon Hurst (Jehan), Tully Marshall (Ludvig XI), Kate Lester (Madame de Gondelaurier)



© 6.9.2006 Kari Glödstaf