The Way of the Strong

NYRKKIVALTA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

On ohjaajia, jotka oppivat pelin säännöt nopeasti, osuvat kultasuoneen lähestulkoon ensimmäisellä yrittämällä ja pitävät tasonsa korkeana uransa loppuun asti (Erich von Stroheim, Sergei Eisenstein, Fritz Lang). Sitten on heitä, jotka tekevät muutaman merkittävän teoksen lisäksi koko joukon rutiinitöitä, ennen kuin löytävät pysyvästi oman tyylinsä (John Ford, Alfred Hitchcock). Kolmannen ryhmän muodostavat he, joiden ensi askeleet alalla ovat lupaavia, mutta jostain syystä heidän uransa ottaa takapakkia ennen lopullisen läpimurron tapahtumista. Viimeksi mainittuihin kuuluu myös Frank Capra, jonka lupaava komediaohjaajan ura katkesi Harry Langdonilta saamiinsa potkuihin. Capra harhaili aikansa, teki ahkerasti töitä, löysi henkisen kotinsa Columbialta ja kohosi lopulta yhdeksi amerikkalaisen elokuvan ikoneista.

Capran uran alkuaikojen erikoisempiin teoksiin kuuluu vuonna 1928 valmistunut Nyrkkivalta, tarina rujosta gangsteripomosta Handsome Williamsista (Mitchell Lewis), joka rakastuu sokeaan viulunsoittajaan Noraan (Alice Day). Williamsin rumuus johtaa siihen, että joka kerta tyttöä lähestyessään hän joutuu käyttämään sijaista, tässä tapauksessa pianistiaan Dania (Theodor von Elz), joka rakastuukin Noraan ennen pitkää. Williams tekee asiasta omat johtopäätöksensä ja päättää ratkaista tilanteen väkivallan avulla.

Ei ole lainkaan epätavallista, että uraansa aloitteleva ohjaaja joutuu kokeilemaan taitojaan ja keräämään kokemusta erilaisten lajityyppien ja tyylien parissa, vaikka ne eivät kaikkein omimmilta tuntuisikaan. Niin myös Capra astui suuressa suosiossa olleiden gangsterielokuvien alueelle, vaikka Columbialla olisi kenties ollut riveissään nämä elokuvat paremmin hallitsevia ohjaajia. Lopputulos onkin harmillinen sillisalaatti, johon on lisätty varsin vähäisen gangsteritoiminnan lisäksi sekä romantiikkaa että komiikkaa, jälkimmäistä turhankin avokätisesti.

The Way of the Strong                  The Way of the Strong

Capra hallitsee vaivatta kerronnan eri vivahteet. Muutamat kohtauksista ovat erittäin hauskoja, varjokuvin toteutettu Noran ryöstö kekseliäs ja tavallisesta poikkeava. Myös näyttelijät ovat sulaa vahaa hänen käsissään. Pitkän uran jo tuolloin tehnyt Lewis on hyvä valinta pääosaan, sillä hän kantaa parodian rajoilla kulkevan gangsteripomon roolin niin uskottavasti loppuun asti kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista. F. W. Murnaun Auringonnousun (1927) kaupunkilaisvamppina nähty Margaret Livingston sekä sokeaa Noraa esittävä Alice Day tekevät myös vakuuttavaa työtä, vaikkeivät heidän hahmonsa kovin särmikkäitä olekaan. Theodor von Elz kävelee roolinsa läpi horjumatta, mutta eipä hänen hahmossaankaan ole mitään muistettavaa.

Elokuvan suurimmaksi kompastuskiveksi nousee juoni. Aiemmin samana vuonna julkaistu Paul Lenin Nauruihminen (1928) on liian tuoreessa muistissa: siinä kasvojensa osalta rujoksi leikelty nuorukainen rakastaa sokeaa tyttöä, joka ei voi nähdä hänen rumuuttaan ja antautuu näin ollen pelkästään miehen sisäiselle kauneudelle. Gangsterin, hänen tyttönsä ja alaisensa välinen kolmiodraama tuo puolestaan liikaa mieleen Josef von Sternbergin Underworldin (1927). Näitä asetelmia käytetään varsin löyhästi, vailla omaperäisyyden häivääkään, lähestulkoon kaikkiin olemassa olleisiin kliseisiin nojaten.

En myöskään pidä Capran tavasta esittää rikolliset täydellisinä älykääpiöinä, joista Handsome Williams on selkeästi pahin. Capra vie riehuvan ja vähä-älyisen, samalla kuitenkin romantiikannälkäisen gangsteripomon huomattavasti pidemmälle kuin mitä von Sternberg teki tahollaan Underworldissa tai Howard Hawks myöhemmin Arpinaamassa (1932). En väitä, etteikö gangstereille voisi nauraa, mutta tehdessään Handsomesta näinkin räikeän karikatyyrin Capra rikkoo täydellisesti illuusion ihmisiä huoletta murhauttavasta ja huvin vuoksi pieksävästä ihmispaholaisesta. Kohtaus, jossa Handsome opiskelee rakkauden alkeita oppikirjan sivuilta, on mielestäni aivan vääränlaisessa elokuvassa.

Nyrkkivalta on elokuva, josta ei liiemmin puhuta missään. Vaikka siinä on paljon moitittavaa, eikä se ole missään nimessä teos, jonka varaan rakentaa sen enempää retrospektiiviä kuin festivaaliakaan, olen tyytyväinen saatuani mahdollisuuden tämän näkemiseen: suurten ohjaajien ensimmäiset hapuilevat askeleet kun ovat useasti vähintään yhtä kiinnostavia kuin heidän suurimmat mestariteoksensa. Mutta olisiko Nyrkkivalta peruselokuvaa kiinnostavampi, jos sen ohjaaja olisi joku Capraa tuntemattomampi tekijä? En usko.

THE WAY OF THE STRONG, 1928 Yhdysvallat

Tuotanto: Columbia Pictures Corporation Ohjaus: Frank Capra Käsikirjoitus: Peter Milne (William Conselmanin tarinasta) Kuvaus: Ben F. Reynolds
Näyttelijät: Mitchell Lewis (Handsome Williams), Margaret Livingston (Marie), Alice Day (Nora), Theodor von Elz (Dan), William Norton Bailey (Tiger Louie)



© 15.8.2015 Kari Glödstaf