KAUTTA ELON HYRSKYJEN
San Francisco Silent Film Festival on noussut etenkin näin digiaikana yhdeksi merkittävimmistä mykkäelokuvia pelastavista tahoista. Festivaaleilla tarjoillaan vuosittain yllättäviä eri maiden arkistojen kätköistä löytyneitä elokuvia, jotka on sittemmin restauroitu hämmästyttävän hienolla tavalla esityskuntoon. Viime vuosien taidonnäytteitä ovat olleet mm. Herbert Brenonin Varjojen lapsi (1925), Arthur Berthelet’n Sherlock Holmes (1916), Richard Oswaldin Baskervillen koira (1929), Erich von Stroheimin Järjettömiä naisia (1922) sekä Clarence Brownin Viime hetkessä (1924). Osa näistä elokuvista on katsottavissa heidän sivuiltaan, osa on päässyt elokuvakauppojen myyntihyllyille asti.
Suhteellisen tuore tulokas on myös Allan Dwanin vuonna 1926 ohjaama Kautta elon hyrskyjen. Sen tiettävästi ainoaa olemassa ollutta kopiota säilytettiin Tšekin elokuva-arkiston, Národní Filmovy´ Archivin, kokoelmissa. Sieltä se löydettiin vuonna 2016 ja seitsemän vuotta myöhemmin eli 2023 festivaaleilla elokuva sai uuden ensi-iltansa. Restauroinnin kolmantena osapuolena toimi National Film Preservation Foundation, joka sekin on jo pitkään kunnostautunut mykkäelokuvien restaurointitoimissa.
Kautta elon hyrskyjen kertoo nuoresta Edith Gilbertistä (Lois Moran), joka karkaa uskonnossaan ahdasmielisen isän (Wallace Beery) käytöksen vuoksi maailmalle. Jonkin ajan kuluttua Edith nousee valokeilaan lupaavana kabareetanssijana, jolloin häneen iskee silmänsä kaksi hyvin erilaisilla tarkoitusperillä liikkeellä olevaa miestä. Toinen heistä, Norman Van Pelt (Allan Simpson), olisi valmis viemään Edithin vihille, kun taas miljonääri Monte Hermann (Charles Lane) haluaa hänestä vain hetken leikkikalun kauniiden nuorten naisten kokoelmaansa. Dramaattiset juonenkäänteet seuraavat toisiaan, kunnes naisten välinen yhteistyö peittoaa pahimmatkin vastoinkäymiset.
Allan Dwan muistettaneen tasavarmana rutiiniohjaajana, jonka teokset olivat suurimmilta osin keskivertoja kokonaisuuksia ilman huippuja tai suvantoja. Tyylistään hän ei tuntunut tinkivän koskaan: kaikki Dwanilta näkemäni ohjaustyöt ovat taloudellisesti toteutettuja, liioittelemattomia kuvauksia ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan, jotka natisevat aika ajoin liitoksissaan, mutta eivät kuitenkaan murru, vaan tarvittaessa eheytyvät vaikeidenkin prosessien jälkeen. Vaikka näiden tarinoiden kiinnostavuus onkin välillä niin ja näin, niistä syntyy kuitenkin kiinnostavia kokonaisuuksia, joiden parissa vietetty aika ei mene juuri koskaan hukkaan.
Kuten aiemmin tänä keväänä arvostelemani Nykyajan Babylon (1927), myös tällä kertaa lopputulos on tasaisen varma ja yllätyksetön. Rakkaus ja lojaalius kantavat vaikeimmissakin paikoissa ja hyvä yleensä voittaa, jos siihen vain riittävästi uskoo. Meille nykyajan menoa kauhisteleville katsojille se muistuttaa valitettavan selkeästi, että Jeffrey Epsteinin ja Ghislaine Maxwellin kaltaisia nuorten naisten metsästäjiä on aina ollut vaanimassa viattomia ja naiiveja uhrejaan. Louise Dresserin roolisuoritus on tämän teoksen parasta antia, eikä varsin epätyypilliseen mykkäkauden rooliin taipuva Wallace Beery ole hassumpi hänkään.
Tuotanto: Famous Players-Lasky Corporation
Ohjaus: Allan Dwan
Käsikirjoitus: Becky Gardiner, James Shelley Hamilton (Rex Beachin romaanista)
Kuvaus: James Howe
Välitekstit: James Shelley Hamilton
Näyttelijät: LLois Moran (Edith Gilbert), Wallace Beery (Henry Gilbert), Florence Turner (rva Gilbert), Louise Dresser (rva Alcott), Charles Lane (Monte Hermann), Helen Jerome Eddy (Belle Galloway), Richard Arlen (“Tubby” Clark), Allan Simpson (Norman Van Pelt), Douglas Fairbanks Jr. (Sonny Galloway), Josephine Crowell (rva Galloway).
Kesto: 80 min.
Ensi-ilta: 2.8.1926 / 4.6.1928
Katso elokuva: Kautta elon hyrskyjen