LE GIORNATE DEL CINEMA MUTO 2014

ELOKUVAT 1/2


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Katsotut elokuvat 2/2

Katsomani elokuvat sunnuntaista tiistaihin. Lista ei ole täydellinen, näiden lisäksi katsoin mm. loistavia ukrainalaisia animaatioita, todella vanhoja ja huonolaatuisia japanilaisia fragmentteja, eurooppalaisia lyhytelokuvia ja Technicolor-jaksoja.


Hans Steinhoff: Tyttökauppa Riossa (Das Frauenhaus von Rio, 1927)
Saksalainen kertomus ihmiskaupasta. Kaksoiselämää elävä vaatetehtailija Plümowski huijaa palveluksessaan olevaa pikkurikollista, joka myy kostoksi tämän tyttären ”tanssijattareksi” Rioon. Elokuvalla on hetkensä, mutta kokonaisuus jää silti kauaksi lähtökohdistaan ja häviää selvästi edellisen vuosikymmenen amerikkalaisille virkaveljilleen. Kopiosta puuttuu materiaalia, jonka vuoksi muutamat juonenkäänteet tuntuvat oudoilta. Runsaat kaupunkikuvat Hampurista, Lontoosta ja Riosta antavat lisäväriä kokonaisuuteen.


James Durkin: The Incorrigible Dukane (1915)
John Barrymoren viides ja samalla varhaisin säilynyt elokuva kertoo rikkaan liikemiehen pilalle hemmotellusta pojasta, joka viettää aikaansa ennemmin juhlissa kuin töitä tehden. Lopulta isä saa tarpeekseen ja lähettää poikansa maailmalle työskentelemään keskeneräiselle patotyömaalle. Epäonnekkaan sattuman seurauksena hän menettää vaatteensa ja saapuu paikalle ruokottomana hampparina, joka putoaa saman tien työmaan nokkimisjärjestyksen pohjalle.

Tarina ei ole kovinkaan omaperäinen ja Durkinin ohjaus kärsii persoonattomuudesta, mutta lokaatiokuvaus ja Barrymoren verevä roolityö tekevät elokuvasta miellyttävän. Valkokangasta suvereenisti hallitseva Barrymore osoittaa taitavansa draaman ohella myös komedian ja hänellä olisi varmasti ollut runsaasti annettavaa tälläkin osa-alueella. Loppuhuipentuma on taitavasti ja jännittävästi luotu.


Harald Schwenzen: Pan (1922)
Kaksi vuotta aiemmin Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Knut Hamsunin romaaniin perustuva norjalaiselokuva yltää luontokuvauksessaan Mauritz Stillerin suurten teosten tasolle, mutta jää tarinansa osalta kauas muiden skandinaavisten mestareiden saavutuksista. Takaumana esitetty kertomus nuoresta hurmurista ja hänen romansseistaan ei tavoita missään vaiheessa täyttä potentiaaliaan ja lopun Algeriaan sijoittuva epilogi, jossa kertojaääni muuttuu miehestä hänen ystäväkseen, on hämmentävä. Elokuvan toisena kuvaajana toimi Benjamin Christensenin Häxanin (1922) unohtumattomien kuvien tallentaja Johan Ankerstjerne. Pan jäi 27-vuotiaan Schwenzenin ainoaksi ohjaustyöksi.



Pan (1922)                  Ben-Hur: A Tale of the Christ (1925)


Fred Niblo: Ben-Hur (Ben-Hur: A Tale of the Christ, 1925)
Kaikkien aikojen parhaiden Hollywood-spektaakkeleiden joukossa korkealle sijoittuva Ben-Hur on tuotantoyhtiötään M-G-M:ää parhaimmillaan ja pahimmillaan: näyttävyys, vauhti ja monet unohtumattomat toimintakohtaukset yhdistyvät latteuksiin ja toistuvaan tarinalliseen tyhjäkäyntiin. Heikkouksistaan huolimatta Ben-Hur on laatutyötä, joka peittoaa mennen tullen kuuluisan, käsittämättömät 11 Oscar-palkintoa rohmunneen vuoden 1959 version.

Elokuvaa piinasivat ennennäkemättömän vaikeat tuotantosotkut sekä ohjaajan- ja näyttelijänvaihdokset. Italiassa aloitetut kuvaukset oli lopulta pakko siirtää Hollywoodiin, jotta elokuva ylipäätään saatiin kokoon. Ben-Hurin todellisena tekijänä ei pidetäkään siis Nibloa, vaan tuotantopäällikkönä toiminutta Irving Thalbergia, joka rautaisella otteella luovi elokuvan kunniakkaaseen päätökseen sen oltua tuotannossa lähes kaksi vuotta. Ennennäkemätön kassamenestys ei tehnyt Ben-Hurista kuitenkaan voitollista, kiitos korkeiden valmistuskustannusten ja epäedullisten filmausoikeuksien, jotka takasivat kirjailija Wallacelle leijonanosan elokuvan tuloista.


Anthony O’Sullivan: The Strong Man’s Burden (1913)
Griffith-henkinen ja tyylinen melodraama kahdesta elämän polkuja eri suuntaan astelleesta veljeksestä. Heistä Bob (Harry Carey) on pikkurikollinen, jota poliisina työskentelevä John (Lionel Barrymore) koettaa parhaansa mukaan paimentaa. Ei mikään suuri elokuva, mutta on silti mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Griffithin opetuslapsen käden jäljessä on yhtäläisyyksiä mestarin töihin. Paljon.


Charles Maigne: The Copperhead (1920)
”Tiedän että olet valmis kuolemaan maasi puolesta, mutta oletko valmis elämään sen puolesta?”, kysyy presidentti Abraham Lincoln vanhalta ystävältään Milt Shanksilta värvätessään tämän salaiseksi agentiksi pohjoisen ja etelän välille. Tehtävä aiheuttaa Miltille elinikäisen häpeän, sillä vaitiolovelvollisuutensa vuoksi hän ei voi paljastaa sitä edes perheelleen, joka ihmettelee aiemmin hyvin patrioottisen isän toimia sodan aikana.

Suosittuun teatterinäytelmään pohjautuva elokuva opettaa, että sodassa on muitakin tärkeitä tehtäviä kuin ne, joita tapahtuu taistelukentällä. Samalla se osoittaa, kuinka kauaskantoiset seuraukset sodalla on: Milt Shanksin teot vaikuttavat paitsi hänen perheeseensä, myös hänen asemaansa koko kaupungissa ja kaikki vain siksi, että valitsi toisen tavan palvella maataan kuin pukemalla asepuvun päälleen.

Tarina etenee tasaisen vahvasti loppuun asti ja vaikka taisteluita ei näytetäkään, on sota silti kaikkialla läsnä. Vuosikymmenten mittainen ajankuva on rakennettu kauttaaltaan hienosti ja uskottavasti. Roolin menestyksekkäästi jo teatterissa tulkinnut Lionel Barrymore on luonnollisestikin elokuvan keskipiste, mutta myös sivuosille annetaan liikkumatilaa. The Copperhead on oiva lisä sisällissodasta ja sen perinnöstä kertovien elokuvien joukkoon.


Jakov Protazanov: Räätäli Toržokista (Zakroištšik iz Toržka, 1925)
Protazanovin kuuluisin komedia on erittäin hauska elokuva, joka yhdistelee yhteiskuntasatiiria amerikkalaisten komediamestareiden tyyliin. Igor Iljinski esittää räätäliä, jonka vuokraemäntä haluaa puolisokseen. Tukalassa tilanteessa oleva räätäli tuhlaa häälahjarahansa arpalippuun, mutta pakenee kaupungista ennen kuin saa tietää morsianehdokkaansa hallussa olevan lipun olevan voitollinen. Ongelmaksi muodostuu se, kuinka saada lippu takaisin itselleen?

Elokuvaa arvosteltiin liian länsimaiseksi, mutta mielestäni hieman aiheetta, sillä elokuvassa on nähtävissä myös neuvostoelokuville ominaisia piirteitä. Arkielämän kuvaus on tehty hienostuneesti ja siitä välittyy aito ajankuva ja pikkukaupungin tunnelma. Iljinskin hahmo tuo monin paikoin mieleen sekä Chaplinin että Monte Banksin, hänen rakastettunsa Maria on puolestaan kuin yhteenveto amerikkalaiskomedienneista. Elokuvan valtava menestys teki Iljinskistä ja Vera Maretskajasta tähtiä.



Zakroištšik iz Toržka (1925)                  The White Raven (1917)


George D. Baker: The White Raven (1917)
Tarinaltaan varsin vaatimaton melodraama, joka pysyy pinnalla pääosaa esittävän Ethel Barrymoren ansiosta. Hän on Alaskassa asuva kapakkalaulajatar Nan Baldwin, jonka isä on ajautunut liikemieskumppaninsa toimien vuoksi vararikkoon ja tehnyt itsemurhan. Kun Nanista tulee menestyvä oopperatähti, isän entinen kumppani kiinnostuu hänestä. Kostoa jo kauan hautonut Nan päättää raunioittaa uuden ihailijansa ja alkaa punoa suunnitelmaa sen toteuttamiseksi. Ainoa täysin säilynyt Ethel Barrymore -elokuva.


William A. Seiter: Pieni syntinen (Synthetic Sin, 1929)
Colleen Moore on pikkukaupungissa asuva Betty, joka haluaa tulla varteenotettavaksi näyttelijäksi. Vaikka kotona odottaisi menestynyt näytelmäkirjailija kihlasormuksineen, päättää hän muuttaa keskelle New Yorkin gangsterikortteleita etsimään syntiä ja kokemuksia. Lempeästi 1920-luvun elämää ja elokuvia parodioiva Pieni syntinen on Colleen Moore -elokuva sanan täydessä merkityksessä. Tähti esittää elokuvassa koko ilmaisuskaalansa ja mikäli hänen teoksiaan on katsellut liikaa perätysten, tietyt ilmeilyt saattavat alkaa häiritä. Pieni syntinen on pikkuvioistaan huolimatta hauska ja lennokas elokuvahelmi, jonka parissa ei aika tule todellakaan pitkäksi.


Richard Oswald: Lady Hamilton (1921)
Suuriin ja hintaviin historiallisiin elokuviin erikoistuneen Richard Oswaldin pitkäveteinen luomus, joka sortuu omaan mahdottomuuteensa. Amiraali Horatio Nelsonin ja hänen rakastajattarensa Emma Lyonin rakkaustarina on maalattu liian lavein vedoin, sillä tarina hukkaa henkilönsä ja ohjaaja näyttelijänsä: vaikka mukana on Conrad Veidtin, Werner Kraussin ja Hans Heinrich von Twardowskin kaltaisia persoonia, eivät he eivätkä heidän hahmonsa jää lainkaan mieleen. Elokuvan mielenkiintoisin persoona on Reinhold Schünzelin antaumuksella esittämä Napolin kuningas Ferdinando IV. Elokuva ei ole enää täysin ehjä, mutta en usko, että muutamasta puuttuvasta minuutista olisi oleellisesti parantamaan lopputulosta.


Walter R. Booth: The Vacuum Cleaner Nightmare (1906)
Kolmeminuuttinen lyhytelokuva esittelee tekniikan uuden ihmeen, pölynimurin, joka imaisee sisuksiinsa kaiken lähellä liikkuvan. Imurin puhdistusteho hakee vertaistaan: lopussa näytetään, kuinka sen syövereihin joutunut hamppari astuu esiin herrasmiehenä!


Viggo Larsen: Tandpinens kvaler (aka The Painful Toothache, 1906)
Erkki Karun lyhytkomedian Kun isällä on hammassärky (1923) vahvasti mieleen tuova tanskalaisteos kertoo tuskallisesta hammaskivusta kärsivästä miehestä. Mies yrittää lievittää särkyä juomalla itsensä umpihumalaan, mutta lopulta ainoa mahdollisuus on poistaa hammas raitiovaunun avulla. Yksinkertainen ja hauska elokuva oli Nordisk-yhtiön ensimmäisiä tuotantoja.


August Blom: Kærlighedens styrke (aka The Power of Love, 1911)
Tyylitietoinen ja hillitty draama, jossa vaikuttavan yksinkertainen näytteleminen ja tanskalainen elokuvakielen taju kasvavat vahvaksi kokonaisuudeksi. Tuttu tarina juhlimiseen taipuvasta nuoresta miehestä, jonka on löydettävä vaikeuksien kautta oma paikkansa elämässä, ei ole mullistava, mutta August Blomin vahva ohjaus nostaa elokuvan korkealle koko valmistumisvuotensa tuotantoja maailmanlaajuisesti tarkastellen. Pääosia esittävät Carlo Wieth ja Clara Wieth Pontoppidan olivat oikeastikin naimisissa.



Kærlighedens styrke (1911)                  Jim the Penman (1921)


Kenneth Webb: Jim the Penman (1921)
Vanhaan teatterinäytelmään perustuva elokuva kertoo tunnollisesta pankkivirkailijasta, jolle nimikirjoitusten väärentäminen on lasten leikkiä. Hän käyttää pitkän aikaa taitojaan rikollisiin puuhiin, kunnes joukko etsiviä saa hänen toimistaan vihiä ja silmukka miehen ympärillä alkaa kiristyä. Tuolloin hän tekee yllättävän, joskin ehdottoman oikean ja takuulla muistiin jäävän ratkaisun. Rutiinityö, jonka Lionel Barrymoren vahva roolisuoritus ja loppuhuipentuman ehdottomuus nostavat keskinkertaisuuksien yläpuolelle.


EI TIETOA OHJAAJASTA: Changing Hues (1922)
Sympaattinen ja viehättävä lyhytelokuva perheenäidistä, joka päättää hankkia hieman ”väriä” perheensä elämään. Koska hänellä ei ole varaa uuteen mekkoon, hän värjää omat ja lastensa vaatteet ihastuttavin pastellivärein. Lopussa koko perhe tanssahtelee iloisesti toisiaan käsistä pidelleen.


Jakov Protazanov: Prosessi kolmesta miljoonasta (Protsess o trjoh millionah, 1926)
Välittömästi Räätäli Toržokista -elokuvan jälkeen Protazanov tarttui uuteen komediaan. Italialaiseen näytelmään perustuva Prosessi kolmesta miljoonasta kertoo kolmesta varkaasta, joista ”kaikki tekivät työnsä parhaiden taitojensa mukaan”. Tapioca on pikkurikollinen, Cascariglia herrasmiesvaras ja Ornano miljoonakaupat tehnyt pankkiiri, joka saa kaksi ensin mainittua kannoilleen. Unohtumattomimmassa jaksossa mestarivarkaaksi miellettyä Tapiocaa kuvataan milloin sankariksi, neroksi, pyhimykseksi ja prinssiksi aina sen mukaan, mihin yhteiskuntaluokkaan uutista lukeva henkilö kuuluu. Elokuva huipentuu oikeudenkäyntiin, jossa paikalle saapunut Cascariglia osoittaa olevansa mestarivaras vailla vertaa.


John W. Noble: The Call of Her People (1917)
Vaatimaton melodraama romanien parissa kasvaneesta naisesta, jonka valtaväestöön lukeutuva isä tulee noutamaan sivistyksen pariin. Naisen sulhanen ei hyväksy tätä, vaan päättää saada tämän itselleen vaikka väkisin. Poliittisesti epäkorrekti elokuva esittää romanit vähemmän mairittelevassa valossa. Kaksi kelaa on kateissa, jonka vuoksi elokuvan loppuratkaisu jää näkemättä. Ethel Barrymore on täysin väärin roolitettunakin kiinnostava.


Darwin Dan: Pan si dong (aka The Spider Cave, 1927)
Norjasta vuonna 2011 löydetty Pan si dong on eroottissävytteinen fantasiaelokuva, jossa matkaa tekevä munkki päätyy seuralaisineen kauniiden naisten asuttamalle luolalle. Naiset houkuttelevat ryhmäläiset yksi kerrallaan luokseen, tarkoituksenaan kietoa heidät rakkauden seittiin. Lähtökohdiltaan kiinnostava, mutta toteutukseltaan varsin kömpelö elokuva opettaa, että jonain päivänä seitti vääjäämättä latistuu. Muutamat kuvat ovat todella kauniita ja kohtaus, jossa munkki näkee tulevan vaimonsa hämähäkkinä, on hätkähdyttävä. Materiaalin puuttumisen vuoksi kokonaisuus tuntuu silti kaoottiselta ja hallitsemattomalta, eivätkä norjalaiset välitekstit tunnu millään tapaa luontevilta. Elokuva oli valmistuessaan valtava menestys Kiinassa.


Pan si dong (1927)



© 30.10.2014 Kari Glödstaf