Raskolnikow

RASKOLNIKOV


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Robert Wienen vuonna 1923 ohjaaman Raskolnikovin yllä on aina leijunut salaperäisyyden huntu. Tohtori Caligarin kabinetin ja Synnynnäisen (molemmat 1920) ohjaajan ekspressionistinen painajaisuni mainitaan useissa elokuvahistorian kirjoissa, mutta sen näkeminen on maineesta huolimatta poikkeuksellisen vaikeaa. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa, sillä elokuvasta on tiettävästi olemassa Netherlands Film Museumin hieno restaurointi, jota ei ole kuitenkaan saatettu kotitallenneformaattiin.

Fjodor Dostojevskin kaunokirjalliseen klassikkoon Rikos ja rangaistus (ilm. 1866, suom. 1899) perustuva Raskolnikov kertoo samannimisestä ylioppilaasta, joka käy säännöllisesti panttaamassa omaisuuttaan rikkaan Aljona Ivanovan (Toma) luona. Yksinäisyyden hetkinään Raskolnikov (Gregori Chmara) miettii murhaavansa Ivanovan ja lopulta myös tekee sen. Teosta muodostuu hirveä henkinen taakka ja Raskolnikovin mielenterveys alkaa järkkyä entistä pahemmin.

Wienen käsikirjoittama Raskolnikov pyrkii seuraamaan alkuperäismateriaalia mahdollisimman tarkasti ja sen se myös tekee. Uskollisuudesta huolimatta se ei tavoita romaanin syvyyttä: kohokohtaan eli murhaan asti kaikki menee lähestulkoon hyvin, mutta sitten iskee taantuma eikä päähenkilön henkiseen kurimukseen moraalisine pohdintoineen päästä riittävästi käsiksi. Raskolnikovin syyllisyys ja murhaa tutkivan Porfiri Petrovitšin (Pawel Pawlow) välinen kissa ja hiiri -leikki jää myös ohueksi. Bela Balászin mukaan elokuvalla ei mediana ollut vielä kypsyyttä välittää Dostojevskin psykologista universumia onnistuneesti. Hänen toteamuksensa mukaan ”Robert Wienen herkästä ohjauksesta, erinomaisista näyttelijöistä ja parhaista parhaimpiin lukeutuvista yksittäisistä kohtauksista huolimatta Raskolnikovin täytyi epäonnistua”.

Raskolnikow                  Raskolnikow

Ulkoisilta avuiltaan Raskolnikov on silkkaa taidetta. Sen maailma on synkkä ja houreinen, pitkien varjojen ja sokkeloisten rappukäytävien hallitsema Pietari, jossa aurinko ei milloinkaan paista. Vääristyneet ja mielikuvitukselliset lavasteet ovat vielä tyylitellympiä ja villimpiä kuin Caligarissa ja painajaisunet sekä houreet aikansa parhaimmistoa. Koronkiskurieukko Ivanovassa on samanlaista pahuutta kuin G. W. Pabstin Ilottoman kadun (1925) häikäilemättömässä lihanleikkaajassa ja tätä korostetaan vielä Raskolnikovin näyssä, jossa valtaisan rahasäkin vieressä istuva Ivanova nauraa ivallisesti köyhille rahanlainaajille. Lopulta kaiken pahuuden ja häikäilemättömyyden keskeltä Raskolnikov löytää suopean ja hyväntahtoisen Sonjan (Maria Kryshanowskaja), joka muuttaa hänen elämänsä suunnan.

Raskolnikov ei ole Caligarin kaltainen mestariteos, mutta heikkouksistaan huolimatta omilla jaloillaan seisova, persoonallinen ja rohkea näkemys Dostojevskin romaanista. Toistaiseksi sen ainoa viralliseksi luokiteltava julkaisu on Alpha Videon käsialaa, mutta siihen ei kannata turvautua kuin ehdottomassa hädässä, niin luokaton se on. Tällä hetkellä ainoa katsomisen arvoinen versio on Youtubessa, mutta sekin venäläisillä väliteksteillä.

RASKOLNIKOW, 1923 Saksa

Tuotanto: Leonardo-Film, Neumann-Filmproduktion Ohjaus: Robert Wiene Käsikirjoitus: Robert Wiene (Fjodor Dostojevskin romaanista) Kuvaus: Willy Goldberger Lavastus: Andrei Andrejew
Näyttelijät: Gregori Chmara (Rodion Raskolnikov), Pawel Pawlow (tutkintotuomari Porfiri Petrovitš), Toma (Aljona Ivanova), Elisabeta Skulskaja (Raskolnikovin äiti), Alla Tarassewa (hänen tyttärensä, Raskolnikovin sisko), Mihail Tarhanov (Marmeladov), Maria Germanowa (hänen vaimonsa), Maria Kryshanowskaja (Sonja, heidän tyttärensä)



© 11.12.2016 Kari Glödstaf