RUNOILIJA MUUTTAA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Erkki Karun neljäs lyhyt mykkäkomedia, loppuvuodesta 1927 valmistunut Runoilija muuttaa, oli alun perin tehty Teuvo Puron tunnin mittaisen Vaihdokkaan (1927) esityspariksi. Samalla sen oli tarkoitus olla uuden, lyhytkomedioista koostuvan sarjan avausteos, joka jäi lopulta vain suunnitteluasteelle. Ainoastaan viikossa kokoon laitettu Runoilija muuttaa sai hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin, joten jo pelkästään tämän vuoksi on harmi, ettei Suomi-Filmi lähtenyt toteuttamaan suunnitelmiaan lyhytkomedioiden osalta.

Suomen Kansallisfilmografiassa kerrotaan, että elokuva on hyvin pitkälti samankaltainen kuin Karun vuonna 1921 käsikirjoittama ja Teuvo Puron ohjaama Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Molemmissa on päähenkilönä vallatonta elämää viettävä nuori mies, joka päättää huijata rahaa varakkaalta enoltaan. Vilunki menee aikansa läpi, kunnes eno päättää tulla paikan päälle katsomaan, kuinka asiat oikein ovat.

Erkki Karu oli Suomen ja suomalaisten kuvaaja, jonka elokuvien tarinat ulottuivat aina eteläisestä saaristosta Lappiin saakka. Siksi onkin erikoista, että hänen elokuvansa eivät tarjonneet kuin yhden selkeästi tunnistettavalle murrealueelle yhdistettävän henkilön, rikkaan eno Turpeisen Joroisista – ja häneenkin saamme tutustua Helsingissä! Savolaismurretta puhuvasta enosta olisi helposti voitu tehdä yksinkertainen maalaistollo, mutta se ei sopinut Karun pirtaan. Päinvastoin, enosta on pikemminkin tehty tarinan ainoa ”aito” henkilö: teeskentelemätön ja lupsakka herrasmies, täydellinen vastakohta teennäisille ja pingottaville Tuiskuille, jotka edustavat elokuvassa hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa. Näin elokuvan naurun kohde ei olekaan hauskasti puhuva maalainen, vaan jäykkä, ylpeä ja kulisseistaan tiukasti kiinni pitävä helsinkiläinen – tai ainakin siten minä asetelman koen.

Runoilija muuttaa                  Runoilija muuttaa

Elokuvan keskittyy lähes täysin sisätiloihin ja vieläpä siten, että yleiskuvat ovat useimmiten kuin teatterin lavalle sommiteltuja. Karu koettaa elävöittää kerrontaa lähi- ja puolikuvin, mutta siitä huolimatta vaikutelma on hyvin teatterimainen. Tätä korostavat entisestään näyttelijät, jotka esittävät roolinsa paikka paikoin railakkaasti yli. Kuinka paljon tällaiset seikat katsojaa häiritsevät, on tietysti jokaisen oman maun mukaista, mutta itse olisin toivonut Karun kaltaiselta veteraanilta hieman elokuvamaisempaa tyyliä. Toisaalta olisin myös halunnut, että näyttelijöitä olisi piiskattu vieläkin railakkaampiin suorituksiin, jotta elokuvassa olisi ollut todellista farssin tuntua.

Runoilija muuttaa on kepeä ja mukava lyhytelokuva. Siinä on hauskoja vitsejä ja miellyttäviä henkilöitä, kesto on kompakti eikä loppuratkaisussakaan ole moittimista. Tästä kaikesta huolimatta tuntuu siltä, ettei Karu ole laittanut aivan kaikkia taitojaan peliin elokuvaa tehdessään - sen vuoksi Runoilija muuttaa jää ratkaisevasti Karun parhaasta mykkälyhäristä, vuonna 1923 ensi-iltansa saaneesta farssista Kun isällä on hammassärky.

RUNOILIJA MUUTTAA, 1927 Suomi

Tuotanto: Suomi-Filmi Ohjaus: Erkki Karu Käsikirjoitus: Erkki Karu (todennäköisesti) Kuvaus: Frans Ekebom Lavastus: Erkki Karu
Näyttelijät: Ossi Korhonen (runoilija Eero Keso), Heikki Välisalmi (eno Turpeinen Joroisista), Uuno Laakso (herra Tuisku), Glory Renvall-Leppänen (rouva Tuisku), Birgit Sergelius (Liisa, rouva Tuiskun sisar), Heljä Salomaa (kaksivuotias lapsi)

Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI (Suomi-Filmin klassikot -vhs)



© 15.3.2014 Kari Glödstaf