Suomalaisen elokuvan festivaali 2019

SUOMALAISEN ELOKUVAN FESTIVAALI 2019

Turku 11.-14.4.2019


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Turussa järjestettävä Suomalaisen elokuvan festivaali on kotimaisten elokuvatapahtumien raskassarjalainen ja todellinen veteraani, mutta samalla myös jostain käsittämättömästä syystä monien muiden elokuvajuhlien varjoon jäänyt kummajainen. Itsekin sain tietää kyseisestä tapahtumasta vasta muutama vuosi sitten, vaikka Suomalaisen elokuvan festivaalia on järjestetty jo vuodesta 1992. Mikäli kotimaiset elokuvat kiinnostavat, ei tämän parempaa paikkaa ole niihin tutustumiseksi.

Suomalaisen elokuvan festivaali tarjoaa kaikenlaista kotimaista elokuvaa aina kokeellisista lyhytfilmeistä tuoreimpiin tulokkaisiin ja harvinaisimpiin mykkäklassikoihin. Lukuisat festivaalivieraat elävöittävät näytöksiä ja paikalla olevat tutkijat ja elokuvavieraat ovat poikkeuksetta valmiita vuoropuheluun katsojien kanssa. Mistään pönötysfestivaalista ei siis ole kyse ja toivottavasti tapahtuma säilyttää välittömyytensä tulevinakin vuosina.


Festivaalin taiteellinen johtaja Juri Nummelin, kuinka summaisit tämän vuoden tapahtuman?
- SEF on uudistunut hienosti, tämän vuoden ohjelmistomme on monipuolinen ja ajankohtainen. Mukana on niin uutta ja vanhaa kokeellista elokuvaa kuin Suomi-Filmin rakastetuimpia komedioita ja melodraamojakin. Lisäksi ohjaaja Selma Vilhunen on meillä vieraana kolmen pitkän elokuvan ja kolmen lyhytelokuvan kera. Mykkäelokuvanäytöksiä on tänä vuonna kaksi kappaletta, sillä halusimme siten juhlistaa sata vuotta täyttävää Suomi-Filmiä.

Mykkäelokuvanäytökset ovat nykyään kaikkien festivaalien peruskauraa, mutta SEF on suosinut niitä aina, vai kuinka?
- Mykkäelokuvat ovat olleet ohjelmistossamme alusta lähtien. Jo ensimmäisillä festivaaleilla näytettiin Teuvo Puron Anna-Liisa (1922), Jalmari Lahdensuon Pohjalaisia (1925) sekä Heikki Ahon ja Björn Soldanin dokumenttielokuva Suomen puu- ja paperiteollisuus (1929).

Tämän vuoden ohjelmistossa ovat Teuvo Puron Kihlaus (1922) sekä Carl Fagerin Rautakylän vanha parooni (1923). Onko näihin valintoihin joku erityinen syy, entä kumpaa odotat innokkaammin?
- Kummastakaan ei ole ollut käyttökelpoista kopiota, joten molemmat ovat SEF:n ensikertalaisia. Itse odotan enemmän Rautakylän vanhaa paroonia, jota on ehkä harhaanjohtavastikin sanottu Suomen ensimmäiseksi kauhuelokuvaksi. (Zacharias) Topelius ja gotiikka kiinnostavat itseäni erityisesti, mutta arvelin myös, että yleisöä voisi kiinnostaa tällainen näkökulma vanhempaan kotimaiseen elokuvaan.


Kihlaus                  Rautakylän vanha parooni

Teillä on elokuvissa eri muusikot, Kari Mäkiranta orkestereineen säestää Rautakylän vanhan paroonin ja Lau Nau eli Laura Naukkarinen tyylittelee Kihlauksen. Millä perusteella valitsitte muusikot tämänvuotisiin produktioihin?
- Kari Mäkiranta on ollut meillä jo useana vuonna säestämässä ja aina tehnyt hyvää työtä (haastattelija muistaa erityisesti Teuvo Puron Sylvin esityksen vuonna 2016, joka kohosi Mäkirannan musiikin myötä hurjiin tunnetiloihin). Laura puolestaan on henkilökohtainen tuttu, jonka säestyksiä on Turussa nähty viime vuosina usein esimerkiksi KAVI:n sarjassa. Häntä oli helppo pyytää, varsinkin kun tiesi, että lopputulos on laadukas ja myös kiinnostaa yleisöä.

KAVI restauroi viime vuonna kaikki säilyneet kotimaiset mykkäelokuvat ja julkaisi ne VLMedian kautta suurena kokoelmana, jossa oli myös kaikki Suomi-Filmin teokset. Mitä luulet, lisääkö tällainen kulttuuriteko katsojien mielenkiintoa paitsi suomalaista elokuvaa, myös suomalaista mykkäelokuvaa kohtaan?
- Varmasti lisää, vaikka jäähän se myös harvojen herkuksi. En ole niin suuri tuntija kotimaisen mykkäelokuvan kohdalla, että osaisin sanoa siitä mitään yleistä, mutta hyviä elokuvia olen nähnyt, kuten useimmat Teuvo Puron ohjaukset.

Suomalaisen elokuvan festivaali on aivan nurkan takana. Esitysaikataulut ja tarkemmat elokuvaesittelyt ovat nähtävissä tapahtuman kotisivuilta.

Suomalaisen elokuvan festivaali 2019


© 7.4.2019 Kari Glödstaf