7th Heaven

SEITSEMÄNNESSÄ TAIVAASSA

Seitsemäs taivas


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Suurista ohjaajista puhuttaessa harvemmin mainitaan elokuvauransa jo vuonna 1912 aloittanutta Frank Borzagea, amerikkalaisen rakkauselokuvan suurta mestaria. Huolimatta siitä, että hänen elokuvansa menestyivät erinomaisesti ympäri maailmaa ja Sergei Eisensteinin tiedetään ylistäneen häntä yhdeksi suurimmista ohjaajista, painui Borzagen nimi toisen maailmansodan jälkeen vähitellen unholaan. Vuosikymmenten ajan hän oli vain ohjaaja muiden joukossa, kunnes koki uuden arvonnousun 1990-luvun alkupuolella.

Borzagen tunnetuin mykkäelokuva, vuonna 1927 valmistunut Seitsemännessä taivaassa sijoittuu Pariisin slummiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sen päähenkilöt ovat viemäreiden puhdistajana toimiva Chico (Charles Farrell), jonka suurimmat haaveet ovat kadunlakaisijan toimi sekä löytää vaimo itselleen. Diane (Janet Gaynor) puolestaan on alkoholisoituneen sisarensa Nanan (Gladys Brockwell) kanssa asuva pikkurikollinen, joka alituiseen joutuu tämän pahoinpitelemäksi. Chico pelastaa sattumalta Dianen hurjan siskonsa kynsistä ja estääkseen tyttöä joutumasta vankilaan, ottaa tämän ullakkohuoneistoonsa asumaan.

7th Heaven                  7th Heaven

Rakkauselokuva on nykyään ennemminkin luotaantyöntävä kuin katsojaa houkutteleva lajityyppi, eikä ihme, sillä niin paljon latteuksia ja tyhjänpäiväisyyksiä genre on viime vuosien ja vuosikymmenten aikana tarjonnut. Syy voidaan helposti vierittää elokuvastudioiden niskoille, joiden johtajat eivät ole vaivautuneet panostamaan genren elokuviin laadullisesti juuri millään tavalla. Ei riitä, että elokuvaan kiinnitetään olemattomat näyttelijänlahjat omaavia, kiiltokuvamaisia tähtiä tai tunnettuja näyttelijöitä, joilla ei ole roolihahmojensa vaatimaa sielukkuutta sen enempää kuin näyttelijöiden välistä kemiaakaan. Lajityyppinä rakkauselokuva on aivan yhtä haastava kuin mikä tahansa muukin ja vaatii tekijöiltään onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi täydellistä aiheeseen paneutumista.

Seitsemännessä taivaassa on kauttaaltaan vahva teos. Näyttelijävalinnat ovat kohdallaan ja aikakautensa suuriin nimiin lukeutuneet Gaynor ja Farrell tahoillaan erinomaisia. Enkelimäinen Gaynor on juuri niin herkkä ja viaton kuin kuuluukin, Farrellissa on hurmaavan poikamaisuuden lisäksi ritarillista miehisyyttä ja Dianen tarvitsemaa optimistisuutta. Kaikkiaan yksitoista elokuvaa yhdessä tehneiden näyttelijöiden välillä on aitoa tunnetta ja he ovat täysin tasavertaisia rakkauselokuvien kuuluisimman parivaljakon Greta Garbo - John Gilbert kanssa.

7th Heaven                  7th Heaven

Miltei kahden tunnin kestostaan huolimatta elokuva pysyy hyvin koossa alusta loppuun eikä tyhjäkäyntiä esiinny missään vaiheessa. Kahden ihmisen kaikki maailman vaikeudet voittava rakkaustarina ei sisällöltään ole välttämättä kaksinen, mutta Borzage lataa sen niin täyteen tunnetta, ettei moiseen kiinnitä huomiota. Tyylitietoisena lajityypin hallitsijana hän myös pitää langat tiukasti käsissään, eikä elokuva ylitsepursuavista tunteenpurkauksista huolimatta lipsahda missään vaiheessa siirappisuuden puolelle – edes lopussa, joka voisi helposti latistaa koko komeuden. Roolihahmot ovat tavallisuudestaankin huolimatta erittäin tunteisiin vetoavia ja niin he kuin heidän rakkautensakin syvenee luonnollisesti elokuvan edetessä. Harvoin on rakastavaisten välille saatu aikaan tällaista viattoman ja aidon rakkauden tunnetta kuin tässä elokuvassa ja kohtaus, jossa Chico viimein tunnustaa ääneen rakkautensa Dianelle, kuuluu lajityypin suurten hetkien joukkoon.

Seitsemännessä taivaassa keräsi vuolaasti kehuja niin kriitikoiden kuin yleisönkin taholta. Se oli yksi ensimmäisen Oscar-gaalan menestyjistä saaden osakseen viisi ehdokkuutta, joista se voitti kolme: ohjauksesta, naispääosasta (Gaynorin palkintoon lukeutuivat roolisuoritukset myös Auringonnoususta (1927) ja Kadun enkelistä (1928)) sekä käsikirjoituksesta. Vaikka elokuva oli ehdolla myös parhaan elokuvan palkintoon, meni se yllättäen William Wellmanin elokuvalle Siivet (1927), joten Oscar-akatemian käsittämättömillä valinnoilla on pitkät perinteet. Kymmenen vuotta myöhemmin filmatussa uusintaversiossa tarinan taika oli jo kadonnut, eikä se nimekkäistä tekijöistään – ohjaajana Henry King, pääosissa Simone Simon ja James Stewart – huolimatta menestynyt kovinkaan kaksisesti.

7TH HEAVEN, 1927 Yhdysvallat

Tuotanto: Fox Film Corporation Ohjaus: Frank Borzage Käsikirjoitus: Benjamin Glazer (Austin Strongin näytelmästä) Kuvaus: Ernest Palmer, Joseph A. Valentine Lavastus: Harry Oliver Leikkaus: H. H. Caldwell, Katherine Hilliker Musiikki: Lew Pollack, Erno Rapée, Michael Mortilla Puvustus: Kathleen Kay Välitekstit: H. H. Caldwell, Katherine Hilliker
Näyttelijät: Charles Farrell (Chico), Janet Gaynor (Diane), Ben Bard (eversti Brissac), David Butler (Gobin), Marie Mosquini (Madame Gobin), Gladys Brockwell (Nana), Emile Chautard (isä Chevillon), Jessie Haslett (Valentine-täti), Brandon Hurst (George-setä)



© 16.4.2007 Kari Glödstaf