Street of Forgotten Women

STREET OF FORGOTTEN WOMEN


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Amerikkalainen mykkäelokuvamaailma valtavine studiokomplekseineen ja tähtijärjestelmineen olivat kultapölyllä siloteltuja unelmia, joita vastaan peilaten koko aikakausi näyttäytyy hienompana kuin mitä se kenties olikaan. Pinnan alle katsomalla voimme kuitenkin edelleen nähdä kolikon toisen puolen: 1910-luvun ihmiskauppaelokuvat ja huumeongelmat vaihtuivat seuraavalla vuosikymmenellä prostituutiokuvauksiin, joista osa on säilynyt katselukelpoisena meidän päiviimme asti. Tunnetuin lienee Wallace Reidin lesken, Dorothy Davenportin vuonna 1925 ohjaama keskinkertainen Red Kimona, mutta aivan mitätön tuttavuus ei ole myöskään Norton S. Parkerin ohjaama Street of Forgotten Women, vaikka mistään klassikkoelokuvasta ei tämänkään teoksen kohdalla voi puhua.

Nimettömäksi jäävään suurkaupunkiin sijoittuva Street of Forgotten Women kertoo rikkaan kiinteistö- ja teollisuusmogulin tyttärestä, Grace Flemingistä, jonka suurin haave on tulla näyttelijäksi. Hänen epäonnekseen vanhemmat ovat sitä vastaan ja kun Grace tutustuu teatterialalla työskentelevään muukalaiseen, isä katkaisee välit tyttäreensä. Grace tulee pahoin huijatuksi ja ennen pitkää hän huomaa ajautuneensa halpahintaisen tanssinäytöksen esiintyjäksi ja sitä myötä prostituoiduksi. Gracen onneksi isän viha ei ole ikuista ja tämä alkaa epätoivoisena etsiä tytärtään.

Street of Forgotten Women                  Street of Forgotten Women

Street of Forgotten Women lupaa alkuteksteissään tuoda julki aikakautensa pahat asiat sekä yhteiskunnan pimeän puolen ja siinä se onnistuukin vallan hyvin – olkoonkin, että nykykatsojaa varmasti huvittaa näyttelemisen esittäminen syntisenä harrastuksena, ammatista puhumattakaan. Näin ollen isän suuttumus tyttärelleen tuntuu yliampuvalta, mutta kuitenkin se on ollut valitettavan todellista. Eikä suurkaupunki kaikkine huijareineen ja nuoren naisen kunniaa himoavine ihmishirviöineen ollut pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Tämän shokeeraavaksi tarkoitetun elokuvan ongelma on sen tosikkomaisuus. Vaikka tarkoitus on ollut hyvä, suu mutrussa kerrotun tarinan vahvat puolet kärsivät liiallisesta synkistelystä. Realismi loistaa poissaolollaan viidakoksi kuvatussa suurkaupungissa, jossa jokainen taistelee omasta elintilastaan ja on valmis kaikkiin häikäilemättömyyksiin saadakseen haluamansa. Kärsijänä ovat ennen kaikkea nuoret naiset, joita metsästetään säälimättä. Turvaverkon petettyä kadotus on ilmeinen, sillä viimeistään ylpeys estää langennutta naista pyytämästä apua.

Tämän kaiken olisi voinut vielä hyväksyä, jos Parker olisi vienyt elokuvansa katkeraan ja likaiseen loppuun. Näin ei tietenkään käy, vaan virheensä ymmärtävä isä rientää viime hetkellä apuun ja pelastaa tyttärensä. Samalla hän pyyhkii kaikki köyhälistökorttelit ja katutyttöjen sekä sutenöörien työskentelykujat maan päältä ja rakentaa kaupungista paremman paikan. Elämä kenties voittaa, mutta kaltaiselleni katsojalle tällainen loppu on todellinen antikliimaksi.

STREET OF FORGOTTEN WOMEN, 1927 Yhdysvallat

Tuotanto: Kayanay Productions Ohjaus: Norton S. Parker
Näyttelijät: ---



© 10.12.2020 Kari Glödstaf