SYLVESTER
”Tulkaa. Astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.”
Mooseksen kirjan Baabelin torni -lainauksella alkava Sylvester sai ensi-iltansa tammikuussa 1924 ollen käsikirjoittaja Carl Mayerin ja ohjaaja Lupu Pickin kolmiosaiseksi tarkoitetun kamarielokuvasarjan keskimmäinen osa. Aiheen käynnistänyt Pirstaleita (1921) kertoi syrjäiselle rataosuudelle sijoittuvan perheen tragedian, jossa ratavartijan tyttären antautuminen ulkopuoliselle tarkastajalle johtaa veritekoon ja hulluuteen. Sylvesteriä ei voi pitää juuri sen kepeämpänä.
Sylvesterin kertomus sijoittuu uudenvuodenaaton iltaan. Sen päähenkilöt ovat pientä ravintolaa pitävä mies ja hänen vaimonsa, joiden iloisen illanvieton katkaisee miehen iäkäs äiti saapumisellaan. Vierailu ei ole mieleinen, sillä vaimo ei tule anoppinsa kanssa toimeen ja ennen pitkää kaksikon välit kiristyvät äärimmilleen. Asiaa ei suinkaan auta se, että mies on kyvytön hoitamaan tilannetta kumpaankaan suuntaan: heittääkö äiti ulos kadulle vai laskeako irti vaimosta ja menettää samalla myös heidän yhteinen lapsensa?
Saksalaisen mykkäelokuvan eittämättä tärkeimpiin käsikirjoittajiin lukeutunut Mayer kuvasi elokuvissaan useasti ihmiselon pimeää puolta, sitä osaa, joka ulkoisen ärsykkeen myötä aktivoituu tai lamautuu. Hintertreppessä poikaystävänsä murhan todistanut palvelustyttö ei kestä menetystä, vaan heittäytyy itsekin kuolemaan. Pirstaleita-elokuvassa ratavartija puolestaan kostaa tyttärensä kunnian menetyksen surmaamalla syyllisen. Viimeisessä miehessä iäkäs ovimies kadottaa nuoremman ovimiehen saapumisen ja virkansa menettämisen myötä koko olemassaolonsa perustan ja kuolisi pelkkään masennukseen, ellei käsikirjoittaja olisi suonut hänelle toisenlaista loppua.
Sylvesterin murhenäytelmässä katalysaattorina toimii miehen äiti. Alussa näemme, kuinka pariskunta valmistautuu sangen hilpeissä tunnelmissa illalliselleen, kunnes keittiön ikkunaan piirtyy anopin varjo. Mukava tunnelma katkeaa kuin veitsellä leikaten. Miniä ja anoppi vaihtavat tuskin katseita, mutta päättävät sitten yrittää teennäisesti virittäytyä juhlatunnelmaan. Lopullisesti naamiot riisutaan, kun naisen nukahdettua anoppi katsoo seinälle ripustettuja valokuvia ja vanhat kaunat heräävät henkiin: nainen on vienyt häneltä pojan ja samalla hänen ainoan tukensa ja turvansa. Tragedia on valmis.
Siegfried Kracauer toteaa Mayerin elokuvien sijoittuvan alemman keskiluokan maailmaan, jonka edustajat ovat ”kykenemättömiä ylevöittämään viettejään”. He eivät pysty nousemaan kaunan kierteestä, joka johtaa heidät ennen pitkää tuhoon. Siinä missä porvaristo pystyi rahojensa avulla ostamaan itselleen paremman elämän ja omantunnon, oli keskiluokan ja sitä alempien luokkien elämä yhtä taistelutannerta, jossa jokainen oli sodassa toista vastaan, ja jokainen on kokenut kärsimänsä takaiskut kuin viimeisenä nöyryytyksenä.
Sylvester on monitasoinen elokuva, josta oppii jokaisella katsomiskerralla jotain uutta. Sen karua tarinaa kiinnostavampana on aina pidetty liikkuvaa kameraa, joka otti noihin aikoihin merkittäviä askeleita. Yhteiskunnan kahtiajakautumista kuvaavaa katua on analysoitu monissa teksteissä, kuten myös välitekstitöntä kerrontaa. Pyöröoven päättymätöntä liikettä on pidetty kaaoksen vertauskuvana, kaupungin keskellä lähes reaaliajassa kulkevaa kelloa puolestaan elämän vangitsijana. Näiden lisäksi ei sovi myöskään sivuuttaa monia pieniä yksityiskohtia ja eleitä, joilla kaikilla on tärkeä osa kokonaisuutta ajatellen. Kokonaisuutta, joka ravistelee tottuneempaakin mykkäelokuvan ystävää.
Elokuvalle oli aikoinaan käydä huonosti. Sen ainoa esityskopio oli lyhennelmä, kunnes Japanin elokuva-arkistosta löytyi lähes alkuperäistä vastaava versio. Vuosina 2018-2020 työstetty, japanilaisen printin ja monen eri arkiston täytemateriaalien pohjalta jäsennelty restaurointi on vain viitisen minuuttia ensi-iltaversiota lyhyempi ja se on niittänyt mainetta niin Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaaleillakin (2020) kuin San Franciscon mykkäelokuvajuhlillakin (2022). Tänä syksynä Sylvester esitetään Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla osana ”Tuntematon Eurooppa” -teemaa.
”Sylvester on esimerkki elokuvataiteesta, joka liikkuu pantomiimin, baletin, Beethovenin jousikvartettien ja aikakauden suurten runoilijoiden aallonpituuksilla.” (Antti Alanen: Film Diary).
Tuotanto: Rex-Film GmbH
Ohjaus: Lupu Pick
Käsikirjoitus: Carl Mayer
Kuvaus: Karl Hasselmann, Guido Seeber
Lavastus: Robert A. Dietrich, Klaus Richter
Leikkaus: Luise Heilborn-Körbitz
Musiikki: Klaus Pringsheim
Näyttelijät: Eugen Klöpfer (kahvilanpitäjä), Edith Posca (vaimo), Frida Richard (äiti)
Kesto: 58 min.
Ensi-ilta: 3.1.1924 / ---