Tokyo no kôrasu

TOKION SYDÄN


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Yasujiro Ozu toimi uransa alkuvuosina niin kuvausassistenttina kuin apulaisohjaajanakin, ennen kuin hän sai mahdollisuuden omien elokuvien ohjaamiseen. Vuosien saatossa Ozusta kehittyi mestarillinen japanilaisen keskiluokan kuvaaja, mutta alkuvaiheessa Ozu oli taipuvainen komedian suuntaan - hän ihaili valtavasti amerikkalaisia elokuvia ja varsinkin mykkäkoomikoita. Miehen uran alkuajoista on kuitenkin vaikea saada käsitystä, sillä monet hänen uransa alkupään teoksista ovat joko kadonneet tai huonosti saatavilla. Vuonna 1931 valmistunut Tokion sydän lukeutuu niihin muutamaan, joita kotikatsojankin on mahdollista hankkia kokoelmiinsa.

Elokuvan päähenkilö on Shinji Okajima (Tokihido Okada), nuori vakuutusyhtiössä työskentelevä perheenisä. On palkkapäivä, jonka kunniaksi hän on luvannut ostaa pojalleen (Hideo Sugawara) polkupyörän. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelman mukaan, sillä Okajima riitautuu konttorin johtajan (Reiko Tani) kanssa ja saa potkut. Vaikka Okajima suhtautuukin tapahtuneeseen ensi alkuun iloiten, paljastuu työttömän arki hänelle nopeasti, kun perheellä alkaa raha loppua.

Tokyo no kôrasu                  Tokyo no kôrasu

Tokion sydämessä on kaksi seikkaa, jotka osoittavat kyseessä olevan Ozun uran alkupään elokuvan. Jokainen hänen teoksiaan seurannut tunnistaa kyllä japanilaismestarin tyylin, niin omaperäinen se oli. Tokion sydämen aikaan tyyli ei ollut vielä muodostunut ja Ozun kiinnostus amerikkalaisiin elokuviin on vielä selvästi nähtävillä niin leikkauksen kuin kuvauksenkin saralla. Kohtaukset ovat lyhyitä ja napakasti toisiinsa liittyviä, kamerakulmat vaihtelevia ja mikä yllättävintä, kamera liikkuu monessa kohtauksessa. Tokion sydän ei ole siis toteutukseltaan yhtä persoonallinen kuin kuuluisimmat Ozun teoksista.

Toinen huomattava seikka liittyy tarinaan. Vaikka Ozun ankarimmissakin draamoissa oli aina mukana myös huumoria, ei se sodan jälkeisissä elokuvissa ollut enää yhtä selkeästi esillä kuin hänen varhaisissa mykkäelokuvissaan. Vaikka Tokion sydänkin on tarinaltaan dramaattinen, on silti ensimmäinen puolituntinen silkkaa komediaa amerikkalaisten virkaveljien malliin. Taloudellisen ahdingon iskiessä naurut on kuitenkin naurettu ja tarina muuttuu draamaksi, jollaisena se myös pysyy loppuun asti.

Tokyo no kôrasu                  Tokyo no kôrasu

Yksi Ozun elokuvien hienouksista on mielestäni tarkoin luonnostellut henkilöhahmot – niissä ei ole mitään epäaitoa tai teennäistä. Tokion sydämen hienoimpia kohtauksia on, kun isä tulee kotiin työpäivän jälkeen eikä hänellä olekaan mukanaan lupaamaansa polkupyörää. Seuraa nuoren Hideo Sugawaran vahva ja aidonoloinen tunteenpurkaus sekä yhteenotto vilpillisen isän kanssa. Ei pidä tietenkään vähätellä Tokihido Okadan suoritusta, mutta silti 7-vuotiaan Sugawaran suorituksessa on jotain suurenmoista. Kaiken kaikkiaan näyttelijöiden työskentely on ozumaiseen tapaan hyvää.

Tokion sydäntä pidetään Ozun ensimmäisenä merkittävänä teoksena ja täytyy myöntää, että kyseessä on hyvä elokuva. Pitkän matkaa tuntuukin siltä, että Ozun elokuvien ystävä on saanut käsiinsä jälleen yhden mestariteoksen lisää. Siinä on monia hauskoja oivalluksia sekä dramaattisia kohtauksia ja näyttelijätkin ovat elementissään. Loppuhuipennus on kuitenkin liian helpon oloinen ja huolimattomasti väännetty, jotta elokuvan voisi nostaa suurimpien Ozu-teosten joukkoon.

TOKYO NO KÔRASU, 1931 Japani

Tuotanto: Shochiku Ohjaus: Yasujiro Ozu Käsikirjoitus: Komatsu Kitamura, Kôgo Noda Kuvaus: Hideo Shigehara Lavastus: Minzô Kakuta, Tsunetarô Kawasaki, Beijiro Tanaka, Yonekazu Wakita Leikkaus: Hideo Shigehara Puvustus: Kurenai Saitou Välitekstit: Tomoo Shiga
Näyttelijät: Tokihido Okada (Shinji Okajima), Emiko Yagumo (hänen vaimonsa), Hideo Sugawara (poika), Hideko Takamine (vanhempi tytär), Tatsuo Saito (opettaja), Chôko Iida (hänen vaimonsa), Reiko Tani (johtaja)



© 28.8.2009 Kari Glödstaf