Tramp, Tramp, Tramp

KULKIJAN KULTATEILLÄ

Rakkauden ihmeelliset tiet


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Amerikkalaisen koomikon Harry Langdonin pitkä elokuvaura on jäänyt siinä määrin tuntemattomaksi, että nykyään hänet muistetaan ainoastaan muutamasta 1920-luvun puolenvälin jälkeen syntyneestä komediasta. Syyn katsotaan olleen yksin Langdonin: muutaman menestyselokuvan myötä hän alkoi kuvitella itsestään liikoja, erotti koko joukon osaavia apulaisiaan ja ryhtyi itsenäiseksi elokuvantekijäksi. Elokuvien taso laski aikalaisten silmissä radikaalisti, koomikon tähti himmeni nopeasti ja tuokio elokuvamaailman valokeilassa oli ohi jo ennen äänielokuvan aikaa.

Langdonin ensimmäisen pitkän elokuvan, vuonna 1926 valmistuneen Kulkijan kultateillä tapahtumat sijoittuvat Burtonin kaupunkiin, Massachusettsiin. Suuri paikallinen kenkäyhtiö on nielaissut pienyritykset ja suutarit yksi toisensa jälkeen. Sama kohtalo odottaa myös Amos Loganin suutaria, jolla on vuokrarästejä maksettavanaan. Koska asiakkaita ei juuri ole, ovat rahatkin tiukassa ja konkurssi koputtelee ovelle. Ainoana toivonaan vanhalla suutarilla on poikansa Harry, joka lupaakin hankkia tarvittavat rahat "kolmessa kuukaudessa, vaikka se veisi vuoden". Onnekas sattuma tulee avuksi, sillä Burtonin suuri kenkätehdas järjestää kävelykilpailun Amerikan halki, jonka pääpalkintona on muhkeat 25 000 dollaria. Harry päättää osallistua kisaan, mutta ei pelkästään rahojen vuoksi: kisan voittaja saa nimittäin myös kenkäpohatan tyttären, johon Harry on sydänjuuriaan myöten rakastunut.

Tramp, Tramp, Tramp                  Tramp, Tramp, Tramp

Kulkijan kultateillä alkaa varsin leppoisissa tunnelmissa, eikä tarinan alkupuolella ole komiikkaa kuin nimeksi. Varsinainen show alkaa vasta siinä vaiheessa, kun kävelykilpa käynnistyy. Tämän jälkeen tarina gageineen saa tuulta alleen ja etenee varsin vauhdikkaissa merkeissä. Oivaltava, hauska ja kekseliäs käsikirjoitus - jota ovat olleet luomassa mm. tuleva mestariohjaaja Frank Capra sekä Harold Lloydin työryhmässä aiemmin toiminut Tim Whelan - vie Langdonin milloin jyrkänteen reunalle, vankilaan ja pyörremyrskyn keskelle eli miltei joka paikkaan, minkä etukäteen kuvitella saattaa. Ja koska Amerikassa ollaan, on tarinaan tietenkin sisällytetty osoitus siitä, että mitättömimmälläkin olennolla on mahdollisuudet maineeseen ja kunniaan, kunhan vain yrittää tarpeeksi ja saa osakseen ripauksen onnea.

Ollakseen komedia ei Kulkijan kultateillä ole kuitenkaan kovin onnistunut. Vika ei ole materiaalissa vaan pikemminkin siinä, että Langdon on joko rakastanut kuvattua materiaalia liikaa tai elokuvan leikkaajat eivät ole välittäneet lopputuloksesta piirun vertaa. Suurin osa tarinan gageista ovat nimittäin aivan liian pitkiksi venytettyjä, eivätkä näin ollen toimi läheskään parhaalla mahdollisella tavalla. Kokonaisuus on harmittavan epätasainen ja ainoastaan vankilan kivilouhokselle sijoitettu jakso onnistuu aidosti ihastuttamaan. Langdonin ensimmäinen pitkä elokuva ei pysty haastamaan muiden suurten mykkäkoomikoiden luomuksia millään osa-alueella.

Tramp, Tramp, Tramp                  Tramp, Tramp, Tramp

Lapsenkasvoinen Langdon on luonnollisesti esillä miltei joka kohtauksessa. Aivan kelvollisesti mies tahollaan suoriutuukin, vaikka pidemmän päälle hänen maneerinsa – lapsenomainen katse, hölmistynyt ilme – alkavatkin kyllästyttää. Nuoren, edellisvuonna elokuvauransa aloittaneen Joan Crawfordin tärkeimpänä tehtävänä on ollut näyttää kauniilta ja siinä tuleva tähti onnistuukin kieltämättä varsin hyvin. Muu näyttelijäkaarti on perustasoa, eikä millään muotoa mieleen jäävää.

Kulkijan kultateillä keräsi kiitettävät arvostelut eikä lipputuloissakaan ollut moittimista, mutta koska ohjaajana toiminut Harry Edwards oli ylittänyt kuvausbudjetin, päätti Langdon siirtää hänet syrjään seuraavasta pitkästä elokuvastaan. Tilalle Langdon kiinnitti Capran, jonka kanssa yhteistyö onnistui huomattavasti paremmin ja samana vuonna valmistunut Vahva mies on kaikin puolin onnistuneempi kokonaisuus. Kauan ei Capran ja Langdoninkaan yhteistyö kestänyt, vaan se päättyi jo seuraavana vuonna valmistuneen Pitkät housut –elokuvan myötä.

TRAMP, TRAMP, TRAMP 1926 Yhdysvallat

Tuotanto: Harry Langdon Corporation Ohjaus: Harry Edwards Käsikirjoitus: Frank Capra, Tim Whelan, Hal Conklin, Frank Holliday, Gerald Duffy, Murray Roth Kuvaus: Elgin Lessley
Näyttelijät: Harry Langdon (Harry), Joan Crawford (Betty Burton), Edwards Davis (John Burton), Carlton Griffin (Roger Caldwell), Alec B. Francis (Amos Logan), Tom Murray (Nick Kargas), Brooks Benedict (taksikuski)



© 6.12.2006 Kari Glödstaf