TUKKIJOELLA
Teuvo Pakkalan komedialliseen teatterinäytelmään perustuva Tukkijoella on kotimaisen mykkäelokuvan perusteoksia. Sen kansallisromanttinen yleisilme kesäisine maaseutuineen ja tukkisavottoineen, Mauritz Stillerin Juhassa (1921) keskeistä osaa näytelleen Urho Somersalmen mukanaolo sekä kaikkiaan kolmeen elokuvaversioon innoittanut lähdemateriaali antavat odottaa elokuvalta paljon. Odotukset ovat kuitenkin ylimitoitetut, sillä Yleisradion viiden mykkäelokuvan uudelleensäestämissarjaan kuuluva Tukkijoella osoittautuu pettymykseksi.
Pietolan talo on jokivarren taloista suurin ja sen isäntä rehdeistä rehdein, suorapuheinen mies. Pietolan isäntä on nyttemmin kuitenkin velkaantunut ja paikkakunnan kieroilija, rättäri Antti Huhtanen huomaa saaneensa tilaisuuden kaapata Pietolan tila ja sen kaunis tytär tällä tavoin omakseen. Hän uskottelee Pietolan isännälle olevansa tämän ystävä, vaikka samaan aikaan hän levittelee isännästä kyläläisille valheita.
Tukkilaisryhmä saapuu kylälle ja pian myös Pietolan taloon. Ryhmän päällysmies Aaprami Turkka ihastuu Pietolan tyttäreen Katriin ja aikoo tämän isän vastusteluista huolimatta kihlata tytön. Hän saa ohimennen vihiä rättärin suunnitelmista, jolloin hän päättää pelastaa paitsi tulevan vaimonsa kotitalon, myös osoittaa kyläläisille, mikä mies silmäätekevä rättäri tosiasiassa onkaan.
Elokuva alkaa vauhdikkaasti ja jo ensimmäisten minuuttien aikana selviää niin Pietolan isännän ahdinko, tämän inho tukkilaisia kohtaan kuin rättärin kieroilutkin. Tukkilaisten läsnäolo kuitataan muutamalla lyhyellä kohtauksella tarinan keskittyessä maaseutujuonitteluihin. Hahmoja esitellään pikavauhtia, mutta silti kokonaisuus pysyy vielä tässä vaiheessa koossa. Ohjaajanoviisit Axel Slangus ja Wilho Ilmari ovat onnistuneet esittelyjaksossa verrattain kelvollisesti.
Pikkuhiljaa pakka leviää kuitenkin käsiin. Kohtaukset seuraavat toisiaan ilman johdonmukaisuutta saaden katsojan hämmästelemään käsikirjoittajana toimineen Erkki Karun ratkaisuja. En ole nähnyt alkuperäisnäytelmää, mutta aikalaiskriitikoiden huomautukset monimutkaisen juonen sovittelemattomuudesta on helppo allekirjoittaa. Päätön, moneen suuntaan poukkoileva tarina ryntäilee loppuun saakka tavalla, joka ei vakuuta intohimoisintakaan mykkäelokuvan ystävää. Ohjaajille on annettava kritiikkiä siitä, että Tukkijoella jää tunnelataukseltaan todella vaisuksi eikä yksikään tarinan monista romansseista säkenöi juuri hiipuvaa hiillosta kummemmin. F. W. Murnaun Auringonnousun (1927) maalaisnaista ulkoisesti muistuttava Ellen Sylvin on hyvä naispääosassa, Eino Salmela onnistuu mukavasti rättärin roolissa mutta Somersalmen ilmeily on paikoin aivan liian teatraalista.
Ei Tukkijoella kuitenkaan täydellinen rimanalitus ole, sillä elokuvalla on selkeä sanoma tarjottavanaan. Sen mukaan kenenkään ihmisen tuomiota ei tulisi julistaa ensivaikutelman perusteella, sillä joskus se voi osoittautua täydellisen vääräksi. Maine voi olla mitä vain, mutta tekojen tulisi puhua puolestaan – sen saa Pietolan isäntäkin lopulta huomata. Tämän sinänsä moitteettoman viestin painoarvoa tosin vähentää se, että samat litaniat on lueteltu sadoissa muissa elokuvissa niin ennen kuin jälkeenpäinkin.
Axel Slangusin ja Wilho Ilmarin ohjaama Tukkijoella on elokuva, josta toivoisi pitävänsä enemmän kuin nyt. Se on ulkoisesti erittäin kaunis maaseutuelokuva, jonka sisältö ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua ja joka jää kokonaisuutena selvästi keskitason alapuolelle. Rakastetut Pölhö-Kustaa ja ”Ottiatuota” Tolari saavat sentään hymynkareen tämän arvostelijan suupieliin, mikä ei ole aina kaikkein helpoin tehtävä.
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Axel Slangus, Wilho Ilmari
Käsikirjoitus: Erkki Karu (Teuvo Pakkalan näytelmästä)
Kuvaus: Frans Ekebom
Lavastus: Carl Fager
Leikkaus: Axel Slangus, Frans Ekebom
Musiikki: Emil Kauppi
Puvustus: Hannes Kuokkanen
Näyttelijät: Urho Somersalmi (Aaprami Turkka), Ellen Sylvin (Pietolan Katri), Emil Lindh (Pietolan isäntä), Eino Salmela (rättäri Antti Huhtanen), Agnes Lindh (rättärin äiti), Mary Spennert-Hannikainen (Anni), Litja Ilmari (Pahna-Maija), Ossi Korhonen (Pölhö-Kustaa), Heikki Välisalmi (Heikki ”Ottiatuota” Tolari), Kirsti Suonio (Maija Rivakka), Paavo Costiander (Huotari)
Lähdemateriaali ja kuvat: Yleisradio (Mykkä valo -sarjan televisioesitys)