Rudolph Valentino

RUDOLPH VALENTINO

s. 6.5.1895 Castellaneta, Italia

k. 23.8.1926 New York


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Rodolfo Alfonzo Raffaelo Pierre Filiberto Guglielmi di Valentina d'Antonguolla (nimi vaihtelee lähteestä riippuen) syntyi pienessä eteläitalialaisessa Castellanetan kaupungissa. Hänen isänsä toimi eläinlääkärinä, ranskalaista syntyperää ollut äiti hoiti kotona lapsia, joita oli Rodolfon lisäksi isoveli Alberto sekä pikkusisko Maria. Rodolfo oli nuorena villi ja auktoriteetteja vastaan kapinoiva, eikä koulunkäynti kiinnostanut häntä millään muotoa. Asiat pahenivat perheen isän kuollessa Rodolfon ollessa yksitoista, joten perhe yritti saada nuorukaista ojennukseen lähettämällä tämän Venetsian sotilasakatemiaan. Sielläkään ei onnistanut, koska Rodolfo hylättiin alalle sopimattomana. Lopulta hän kuitenkin onnistui suorittamaan tutkinnon maataloudesta.

Perheen vakaan taloudellisen aseman ansiosta nuori poika saattoi nähdä maailmaa ja vuonna 1912 hän matkasikin Pariisiin onneaan etsimään. Menestystä ei kuitenkaan tullut, vaan hän näki jopa nälkää ja joutui kerjäämään rahaa kadulla elääkseen. Pettynyt nuorukainen palasi kotiin, mutta päätti pian kokeilla onneaan uudelleen. Seuraavana vuonna Rodolfo suuntasi kohti New Yorkia.

UUDELLA MANTEREELLA
Alku ei ollut sielläkään helppo. Nuorukainen elätti itsensä ensin pikkurikollisena, sitten sekalaisia töitä tehden. Vähitellen hän alkoi kuitenkin saavuttaa menestystä, kiitos hyvien tanssitaitojensa. Nuori Valentino toimi New Yorkissa ollessaan tanssinopettajana sekä tanssijana erilaisissa klubeissa ja yökerhoissa ja lopulta hänen maineensa kiiri kuuluisan Alla Nazimovan (1879-1945) korviin, jonka ansiosta Valentino sai kiinnityksen erääseen maata kiertävään musikaaliin. Musikaalin tie päättyi Utahiin, mutta saamansa palkkion myötä Valentino pystyi jatkamaan matkaansa länsirannikolle, San Franciscoon, jossa hänen uransa tanssijana jatkui. Hollywoodiin Valentino saapui vuotta myöhemmin, 1917.

Valentino oli näytellyt pieniä rooleja jo New Yorkin vuosinaan, joten aivan uusi aluevaltaus elokuva ei hänelle ollut. Myös Hollywoodissa hän sai osakseen sivuosia, joissa hän esitti useasti lipeviä roistoja. Pikkuhiljaa Valentinon uutteruus ja periksiantamattomuus alkoivat kantaa kuitenkin hedelmää ja hän alkoi tulla tunnetuksi elokuvakaupungissa. D.W. Griffith suunnitteli kiinnittävänsä nuorukaisen elokuvaansa Scarlet Days (1919), mutta hylkäsi tämän lopulta Valentinon erikoisen ulkonäön vuoksi elokuva-alalle sopimattomana. Myöhemmin Griffith toki ymmärsi millaisen virheen oli tehnyt, mutta silloin oli hänen kannaltaan jo liian myöhäistä.

MILJOONIEN NAISTEN PÄIVÄUNI
Valentinon keksijänä pidetään Hollywoodin kuuluisimpiin naiskäsikirjoittajiin lukeutunutta June Mathisia (1892-1927), joka nähtyään erään tämän sivuosasuorituksistaan, suositteli nuorukaista ohjaaja Rex Ingramille (1893-1950). Metro Picturesin palkkalistoilla ollut Ingram kiinnostui Valentinosta oitis ja kiinnitti tämän näyttävän suurelokuvansa Neljä ratsastajaa (The Four Horsemen of the Apocalypse, 1921) pääosaan. Elokuva oli valtaisa menestys ja Valentino nousi rivinäyttelijästä suureksi elokuvatähdeksi yhdessä hujauksessa. Samana vuonna valmistuneet Nuoria sydämiä (The Conquering Power), Kamelianainen (Camille) sekä Sheikki (The Sheik) vahvistivat Valentinon suosiota entisestään.

Valentino osui elokuvamaailmaan juuri parhaaseen aikaan. Siinä missä miehillä oli Douglas Fairbanksin ja William S. Hartin kaltaisia seikkailijasankareita, puuttui naisten kaipaama romanttinen rakastaja – John Barrymoresta ja Wallace Reidista huolimatta – tyystin. Mutta Valentino muutti kaiken. Hän oli itsevarma, avoimen vihjaileva ja hyvännäköinen muukalainen vieraasta maasta, jonka suurten silmien viekoitteleva katse ja tähdestä huokuva seksuaalinen vetovoima lumosi naisen kuin naisen. Miehille Valentino oli sen sijaan kuin punainen vaate – homopiirejä lukuun ottamatta – sillä heidän mielestään tämä oli aivan liian feminiininen ollakseen vakavasti otettava elokuvatähti.

"Naiset eivät rakastu minuun, vaan kuvaani valkokankaalla. Olen ainoastaan kangas, johon naiset maalaavat unelmiaan."

Valentino siirtyi pois Metrolta pian läpimurtonsa jälkeen, mutta se ei vaikuttanut hänen menestykseensä. Vuosi 1922 oli vielä suurta juhlaa Valentinon uralla, mutta tämän jälkeen alkoi mennä hieman heikommin. Syy ei ole pelkästään näyttelijän tai huonojen roolivalintojen, vaan osansa tähän oli myös tähden toisella vaimolla, Natasha Rambovalla (1897-1966). Rambova oli ottanut Valentinon uran kontrolliinsa pian heidän avioitumisensa jälkeen (1922) ja alkanut johtaa sitä pahasti harhaan. Itsevarmasta latinorakastajasta alkoi sukeutua aiempaa naismaisempi ja kun tähän lisätään vielä syyte kaksinnaimisesta (Valentinon edellinen avioliitto ei ollut vielä rauennut hänen naidessaan Rambovan) ja riidat tuotantoyhtiö Famous Players-Laskyn (myöhemmin Paramount) kanssa, oli edellisvuosien kassamagneetti ajautunut pahasti hakoteille. Valentino viettikin vuoden 1923 täysin syrjässä elokuvamaailmasta.

PALUU PARRASVALOIHIN JA URAN LOPPU
Valentino onnistui kuitenkin palaamaan takaisin. Saatuaan täytetyksi sopimuksensa Famous Players-Laskyn kanssa, hän siirtyi United Artistsille. Valentino erosi vaimostaan, alkoi taas tehdä töitä menestyksensä eteen ja UA:n riveissä hän tekikin kaksi varsin mallikelpoisesti menestynyttä elokuvaa. Musta kotka (The Eagle, 1925) sekä Sheikin poika (The Son of the Sheik, 1926) nostivat hänet parrasvaloihin ja matka takaisin menestykseen näytti sinetöidyltä. Elokuussa 1926 kaikki muuttui kuitenkin täysin yllättäen.

Valentino oli saapunut New Yorkiin mainostamaan Sheikin poikaa. Eräänä päivänä hänen terveydentilansa yllättäen huononi äkillisten vatsakipujen vuoksi. Tähti kiidätettiin sairaalaan, jossa hänellä todettiin puhjennut mahahaava. Tuhannet ihailijat sairaalan ulkopuolella ja miljoonat ympäri maailmaa odottivat pelonsekaisin tuntein idolinsa terveydentilaa koskevia uutisia. Pahimmat pelot toteutuivat, kun koko elokuvamaailmaa järisyttävä tieto Valentinon kuolemasta tuli julki. Se oli shokki, jollaista ei oltu aiemmin koettu. Miljoonat surivat ympäri maailmaa ja jopa sadantuhannen ihmisen väitetään olleen saattamassa tähteä hautaan. Yli kymmenen naispuolisen ihailijan kerrotaan tehneen itsemurhan ja hautajaiset olivat päättyä kaaokseen ihmismassojen vyöryessä Valentinon haudalle. Surijoiden joukkoon mahtui tietenkin myös näyttelijöitä, joista Pola Negrin (1894-1987) kerrotaan menneen pisimmälle: hän heittäytyi hysteerisenä arkun päälle ja ilmoitti, ettei jaksaisi enää elää rakkaansa poismenon jälkeen. Pahasti velkaantuneelta Valentinolta ei jäänyt edes sen vertaa omaisuutta, että niillä olisi pystytty hankkimaan hänelle hautapaikkaa. Niinpä June Mathis siirrätti tähden ruumiin omaan sukuhautaansa Hollywood Forever Cemeterylle Kaliforniaan.

VALENTINO NÄYTTELIJÄNÄ
Nykykatsojan on kenties hieman vaikeaa käsittää Valentinon suunnatonta menestystä, näyttelijänä hän ei nimittäin ollut mitenkään kaksinen. Toisaalta, eipä hän juuri päässyt taitojaan osoittamaan niissä romanttisissa hömppäelokuvissa, joita studiot hänelle työnsivät. Heikkojen käsikirjoitusten lisäksi Valentino olisi kaivannut avukseen myös laadukkaampia ohjaajia, mutta studioille hän riitti sellaisenaan, pääasia että rahaa tuli. Tässä suhteessa hänen siirtymisensä Metro Picturesin (myöhemmin M-G-M) riveistä Famous Players-Laskyn palvelukseen vuonna 1921 oli erittäin epäonnistunut ratkaisu.

Mutta Valentinossa oli jotain selittämätöntä, jotain tavallista elokuvatähteä ylevämpää. Hänessä oli karismaa, viettelevää ja vihjailevaa erotiikkaa, nuoruutta, kauneutta ja elinvoimaisuutta – ei hän muuten niin menestyksekästä uraa olisi tehnytkään. Valentino oli miljoonien naisten päiväunien kohde ja sellaiseksi hän myös varhaisen kuolemansa ansiosta jäi. Valentinon kanssa Neljä ratsastajaa –elokuvassa ikimuistoisen tangokohtauksen näytellyt Alice Terry onkin kiteyttänyt osuvasti:

"Suurin asia mitä Valentino koskaan teki, oli se, että hän kuoli."

VALENTINON ELOKUVIEN SAATAVUUS
Valentinon karisma ja näyttelijätaidot ovat edelleenkin helppo tarkistaa. Hänen elokuvistaan kiinnostuneiden ei tarvitse koluta elokuvafestivaaleja ja –arkistoja, vaan valtaosa Valentinon elokuvista on saatavilla kotikatsojillekin. Myös muutama vuosi sitten löydetty, vuosikymmeniä kadonneeksi luultu Kallioiden ja salakarien ohi (Beyond the Rocks, 1922) on päivitetty dvd:lle sekin.

LÄHTEET: The International Dictionary of Films and Filmmakers vol II, Actors and Actresses (1986)
The Oxford History of World Cinema (1996)
Ephraim Katz: Film Encyclopedia (2001)

RUDOLPH VALENTINO MYKKÄELOKUVASIVUSTOLLA
  • Camille (Kamelianainen, 1921)
  • Sheik, The (Sheikki, 1921)
  • Beyond the Rocks (Kallioiden ja salakarien ohi, 1922)
  • Son of the Sheik, The (Sheikin poika, 1926)


  • © 3.8.2006 Kari Glödstaf