MYKKÄELOKUVAVUOSI 2017

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kun vuosi sitten aloin miettiä tulevaa vuotta ja asettaa sille toiveita ja odotuksia, en oikein tiennyt mitä nostaa esille ja mitä ei. Osin kyse oli pessimismistä, sillä aivan liian useana vuotena ”se ja se” klassikko on ollut restaurointipöydällä ja vain julkaisuallekirjoituksia vailla, mutta lopulta mitään ei ole sitten tapahtunutkaan. Myös lukuisat huhut löydetyistä harvinaisuuksista ovat liian usein osoittautuneet pelkiksi uutisankoiksi, kuten vaikkapa takavuosien kohu sadoista tsaarinajan Venäjän löydetyistä elokuvista. Kun ei odota liikoja, ei joudu pettymään.

Vuosi osoittautui loppujen lopuksi erittäin rikkaaksi ja antoisaksi. Uudet julkaisut, mykkäelokuvien televisioesitykset, korkeatasoiset festivaalit niin meillä kuin muuallakin, elokuvakirjat, KAVIn esityssarjat, ympäri Suomea järjestetyt erikoisnäytökset… Mykkäelokuva voi edelleenkin hyvin ja toivottavasti ensi vuonnakin voimme olla samaa mieltä.


Vuoden 2017 merkkitapahtumia
On hämmästyttävää, että mykkäelokuvia löydetään edelleen. Tämän vuoden merkittävimpiä uutisia lienevät Victor Sjöströmin Judaspengarin (1915) yhyttäminen Ranskasta sekä Louise Brooks -elokuvan Sankareita ilmassa (Now We’re in the Air, 1927) fragmentin löytyminen ja sen Pordenonessa tapahtunut uudelleenesitys. Meillä Suomessa KAVI restauroi Finlandian (1922), jota saatiin ihailla niin Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla kuin Helsingin juhlaviikoillakin. Upeasta musiikista vastasi Radion sinfoniaorkesteri kapellimestarinaan Kalle Kuusava.

Vuoden puhutuin julkaisusarja on amerikkalaisen Kino Lorberin käsialaa. Elokuvaharrastajat ovat jo vuosien ajan kironneet Paramountin tuotantojen saatavuutta, mutta tänä kesänä asiaan tuli melkoinen muutos. Kino Lorber ilmoitti tehneensä julkaisusopimuksen kymmenestä Paramountin klassikosta ja aloitti niiden työstämisen välittömästi. Ensimmäisinä markkinoille tulivat Allan Dwanin Zaza (1923) ja William A. Wellmanin Beggars of Life (1928) ja lisää on tulossa ensi vuonna: toistaiseksi on varmistettu ainakin James Cruzen Karavaanin (1923), A. Edward Sutherlandin It’s the Old Army Gamen (1926) sekä Gregory La Cavan Running Wildin (1927) julkaisupäivämäärät. Eurooppalaisista julkaisijoista parhainta ja harvinaisinta laatua tarjoaa edelleen Edition Filmmuseum, kun taas takavuosina komeaa työtä tehnyt Eureka on taantunut vanhojen nimikkeidensä uudelleenlämmittäjäksi – siinä ei yksi Varietee (1925) paljoa pelasta. Masentavaa on myös todeta, että CineMuseumin The Mack Sennett Collection Vol. Two jäänee ikuiseksi lupaukseksi, kuin myös The Arbuckle Anthologykin. Toivottavasti tuleva vuosi osoittaisi epäilykseni vääriksi.

Finlandia                  Ostoksia

Ajan ilmiö on puolestaan Kickstarter-joukkorahoitus, jonka avulla useat unohdetut amerikkalaiselokuvat on saatu taas harrastajien ulottuville. Erityisen rakastuneita keräyksistä vastaavat tahot tuntuvat olleen Marion Daviesiin, mutta myös harvinaiset kauhuelokuvat ja mykkäkoomikot ovat saaneet omia julkaisujaan. Samalla rahoitusmallilla on toteutettu myös Alex Barrettin ohjaama kaupunkisinfonia London Symphony (2017).

Maamme paras televisiokanava, YLE Teema (rinnallaan nettipalvelu YLE Areena), tarjoili mykkäelokuvasarjoja kahteen eri otteeseen. Syksyllä muisteltiin Venäjän vallankumousta ja sen synnyttämiä elokuvia ja vielä ennen vuoden vaihtumista saatiin ihailla kotimaisia tuotantoja aina Finlandiasta Salaviinanpolttajiin (2017). Kymmenisen elokuvaa ei kuulosta määrällisesti ehkä paljolta, mutta on kansainvälisesti mitattuna merkittävä: brasilialainen ystäväni kertoi, ettei heidän valtakunnallisilla televisiokanavillaan ole esitetty mykkäelokuvia yli vuosikymmeneen.

Elokuvafestivaalit olivat ja menivät ainakin omalta osaltani ohi, sillä en ehtinyt tänä vuonna kuin Forssaan. Olen silti suunnattoman iloinen, että myös festivaalien ulkopuolella on mykkäelokuvaelämää. Maaliskuussa Oulun sinfoniaorkesteri esitti Mauritz Stillerin klassikkoelokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) Armas Järnefeltin alkuperäismusiikilla. Lokakuussa Kymi Sinfonietta jatkoi mykkäelokuvien esittämissarjaansa. Aiempina vuosina ohjelmistoon ovat kuuluneet Chaplinin Kultakuume (1925) sekä Chaplinin poika (1921), mutta tänä vuonna valinta kääntyi kotimaiseen elokuvaan: Erkki Karun Koskenlaskijan morsian (1923) sai kunnian tulla esitetyksi alkuperäisellä musiikilla varustettuna.


Ensi vuodesta
Näistä lähtökohdista katsoen myös tulevan vuoden voi odottaa olevan erittäin korkeatasoinen. Kadonneita tai kadonneiksi luultuja elokuvia nostetaan edelleenkin päivänvaloon, uusia restaurointeja tehdään ympäri maailmaa ja Kino Lorberin julkaisusarja antaa uskoa myös jo kuolleeksi väitetylle DVD:lle. KAVIn ohjelmasarjoissa esitetään harvinaisuuksia, mykkäelokuvafestivaalit voivat hyvin niin meillä Suomessa kuin ulkomaillakin ja aiheesta kirjoittavat tahot työstävät innolla uusia kirjojaan muiden asiasta kiinnostuneiden iloksi. Myös kotimaisella mykkäelokuvarintamalla on odotettavissa mielenkiintoisia uutisia, sillä tiettävästi ainakin Teuvo Puron Kihlaus (1922) on restauroitavien elokuvien listalla.

Kihlaus


© 31.12.2017 Kari Glödstaf