LAILLISUUDEN RAJOISSA
Norma Talmadge oli Talmadgen sisaruksista kaikkein menestynein ainakin elokuvamaailmassa, valittiinhan hänet 1920-luvulla useampaan otteeseen suosituimmaksi amerikkalaiseksi naisnäyttelijäksi. Katoavaista oli tosin mainen kunnia hänenkin kohdallaan, sillä ura pysähtyi äänielokuviin eikä Norma Talmadgen nimeä taida tuntea enää kuin mykkäelokuviin kaikkein intomielisimmin suhtautuvat harrastajat. Tämä on tietysti luonnollista, sillä eihän hänen elokuviaankaan ole liiemmin saatavilla, erityisen vaikeaa on hänen suosituimpien elokuviensa yhyttäminen. Hyvin ei mene tosin kirjallisuuden puolellakaan, sillä ainoatakaan kunnon elämäkertaa ei Norma Talmadgesta ole tähän päivään mennessä tehty.
On jotenkin surkuhupaisaa, että ne muutamat saatavilla olevat elokuvat ovat vaatimattomia, ja niistä on ennemminkin haittaa kuin hyötyä Talmadgen uudelleenarviointia ajatellen. Tällainen teos on myös Frank Lloydin ohjaama Laillisuuden rajoissa, jossa Talmadge esittää tavaratalon myyjätärtä Marya, joka joutuu vankilaan varkaudesta. Tosiasiassa hän on syytön, mutta tavaratalon omistaja, herra Gilder (Joseph Gilgour), haluaa tehdä hänestä varoittavan esimerkin jokaiselle samanlaisia temppuja suunnittelevalle nuorelle. Mary ei lannistu, vaan vannoo kostavansa kaiken korkojen kera.
”Four years ago you took away my name and gave me a number! I’ve given up that number and now I’ve got your name!”
Frank Lloyd aloitti uransa jo vuonna 1914 ja ehti ohjata kaikkiaan 134 elokuvaa ennen lopettamistaan vuonna 1955. Häntä ei voi kuitenkaan pitää suurena taiteilijana, vaan pikemminkin teknisesti vakuuttavana rutiiniohjaajana, joka oli parhaimmillaan silloin, kun hänellä oli tukenaan vahva teksti ja ryhmässään nimekkäitä näyttelijöitä. Tällöin Lloyd sai luovuutensa kukkimaan ja tuloksena oli kaikin puolin vahvoja elokuvia, kuten vaikkapa Oliver Twist (1922), Merihaukka (1924) tai tunnetuimpana kaikista, Clark Gablen ja Charles Laughtonin kanssa tehty Kapina laivalla (1935). Valitettavasti Laillisuuden rajoissa ei ole minkään näiden veroinen.
Kyseessä on nimittäin kauttaaltaan hukattu kokonaisuus. Broadway-näytelmä, nimekäs elokuvaryhmä ja kiinnostavan oloinen tarina antavat odottaa paljon. Kun vielä aloituskin on mallikas, odotukset nousevat kattoon, mutta siihenpä se sitten jääkin. Odotettua kostoa ei koskaan tule, ellei sellaiseksi lasketa Maryn ja herra Gilderin pojan Richardin (Jack Mulhall) romanssia, joka on kaikkea muuta kuin isän mieleen. Draama jää latteaksi, eikä elämänsä hukanneen Maryn tragedia jaksa innostaa. Kun tähän vielä lisää muutaman todella epäuskottavan juonenkäänteen ja erittäin lattean loppuhuipennuksen, voi hyvinkin todeta tulleensa huijatuksi.
Toivoa sopii, ettei Laillisuuden rajoissa jää satunnaisen katsojan ainoaksi mielikuvaksi Norma Talmadgen taidoista, sen verran vähän hänellä on tällä kertaa meille tarjottavaa – jopa kohtaus, jossa hän ilmoittaa herra Gilderille vampanneensa tämän pojan ja mentyään naimisiin tämän kanssa jää jotenkin puolitiehen. Talmadgea kiinnostavimmiksi nousevatkin sivuosia miehittävät Lew Cody ja Eileen Percy, joista etenkin jälkimmäinen jää mieleen iäkkään miljonäärin huiputtajana. Ward Crane on niin ikään pätevä lipevän English Eddien roolissa, kun taas Jack Mulhall ei saa mitään merkittävää aikaiseksi.
Tuotanto: Joseph M. Schenck Productions – First Nationalille
Ohjaus: Frank Lloyd
Käsikirjoitus: Frances Marion (Bayard Veillerin näytelmästä)
Kuvaus: Norbert Brodin, Tony Gaudio
Lavastus: Stephen Goosson
Leikkaus: Hal Kern
Näyttelijät: Norma Talmadge (Mary Turner), Lew Cody (Joe Garson), Eileen Percy (Aggie Lynch), Jack Mulhall (Richard Gilder), Joseph Gilgour (Edward Gilder), Ward Crane (English Eddie), Arthur F. Hull (George Demarest), Helen Ferguson (Helen Morris), DeWitt C. Jennings (etsivä Burke)