Yukon Jake

YUKON JAKE


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Essanaylla elokuvauransa jo vuonna 1907 aloittanut Ben Turpin lukeutuu niihin mykkäelokuvakoomikoihin, joita näkee tätä nykyä useammin elokuvakirjojen sivuilla kuin itse elokuvissa, sen verran heikosti hänen tuotantoaan on keräilijöille tarjolla. Mykkäkauden suursuosikkeihin lukeutuneen Turpinin kulta-aika osui vuosille 1917–1927, jolloin hän työskenteli Mack Sennettille. Turpin vetäytyi filmiteollisuudesta äänielokuvan myötä, mutta vieraili satunnaisesti vielä muiden koomikoiden teoksissa aina kuolemaansa 1940 saakka. Turpin muistettaneen tätä nykyä paitsi Chaplinin kanssa tehdyistä komedioista, myös Rudolph Valentinoa, John Gilbertiä ja Erich von Stroheimia esittävistä parodioista.

Kyllä Turpin osasi tehdä elokuvia omillakin avuilla, tästä hyvänä esimerkkinä vuonna 1924 valmistunut Yukon Jake, jossa hän esittää Mustang Gulchin sheriffiä Cyclone Billiä. Onnistuttuaan ensin häätämään kaupunkia terrorisoivat lainsuojattomat, Bill joutuu lähtemään takaa-ajoon näiden kaapattua pormestarin tyttären mukaansa. Matka vie Billin kauas pohjoiseen, lumen peittämään Alaskaan.

Yukon Jake                  Yukon Jake

Ben Turpinin ja monien muiden slapstick-taitureiden teokset ovat osoittautuneet itselleni varsin vaikeiksi tapauksiksi, sen verran poikkeavaa heidän komiikkansa on nykynormeihin verrattuna. Hurjavauhtinen Yukon Jakekin vaikutti ensi katsomalta silkalta kaaokselta ilman järjen hiventä, mutta muutaman katselukerran myötä Turpinin toilailuista alkoi löytyä järkeviäkin sävyjä. Kekseliäitä gageja on runsaasti mukana, näistä erikoisimpana Bathing Beauties, joihin Bill tutustuu unessaan. Valitettavasti joitain vitsejä myös pitkitetään turhaan, jolloin kokonaisuus väkisinkin kärsii. Leikkausvirheitäkin esiintyy siellä täällä, tosin tällaisissa farsseissa niitä ei pidetty niin suurena virheenä kuin minä nykykatsoja ne mahdollisesti kokee.

Olen joskus aikaisemminkin todennut, kuinka mykkäkoomikot tuntuivat lainailevan toistensa ideoita omiin tarkoituksiinsa ilman sen suurempia ongelmia – tai ainakaan historioitsijat eivät niistä kerro. Tämä tuli mieleen Yukon Jaken ja samaan aikaan tuotannossa olleen Kultakuumeen (1925) sisältämien yhtäläisyyksien vuoksi. On hyvinkin mahdollista, että työparina aiemmin toimineet Chaplin ja Turpin ovat saaneet toistensa teoksista ideoita omiin elokuviinsa. Lopputulokset eroavat kuitenkin toisistaan siinä määrin, että mistään plagioinnista on turha puhua. Sanomista tuli sen sijaan käsikirjoittaja E. E. Paramore Jr:n taholta vuosia myöhemmin, hänen väittäessään Sennettin käyttäneen luvatta hänen runoaan The Ballad of Yukon Jake tämän elokuvan pohjana.

Yukon Jake on sillkaa kaahausta täynnä oleva kaksikelainen, joka saa slapstickin ystävät nauramaan useaan otteeseen. Vastaavasti se on myös selkeä aikakautensa tuote, jonka yksiulotteisuus ja kohellus voivat myös tuntua vieraalta. Jos kiinnostus yhtään heräsi, kannattaa tämä katsoa vaikkapa Youtubesta, sen verran vähän Ben Turpinin lyhytelokuvia on tätä nykyä tarjolla.

YUKON JAKE, 1924 Yhdysvallat

Tuotanto: Mack Sennett Comedies Ohjaus: Del Lord Käsikirjoitus: Mack Sennett (tarina) Kuvaus: George Spear Leikkaus: William Hornbeck Puvustus: Gladys Rousseau Välitekstit: John A. Waldron
Näyttelijät: Ben Turpin (sheriffi Cyclone Bill), Bud Ross (pormestari), Natalie Kingston (Nell), Kalla Pasha (Yukon Jake), Jack Richardson (Tony Macaroni), Thelma Hill, Fanny Kelly, Elsie Tarron, Hazel Williams (kylpeviä kaunottaria)



© 20.10.2012 Kari Glödstaf