FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2013

30.8. - 1.9.2013


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Joskus oli aika, jolloin naisnäyttelijät houkuttelivat katsojia teattereihin siinä missä miehetkin. William S. Hart, Douglas Fairbanks, Ivan Mozzhuhin ja suuret koomikot saivat rinnalleen Mary Pickfordin, Asta Nielsenin ja kumppaneiden kaltaisia virtuooseja, joiden elokuvia tehtiin aivan samanlaisella vakavuudella kuin miestenkin – nykyäänhän naisten tähdittämät elokuvat tuntuvat olevan peruseskapismia, joissa suuret teemat ja tärkeät kysymykset on jätetty käsittelemättä. Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2013 tekee aikamatkan vuosikymmenten taakse ja tarjoaa ylpeänä koko joukon mykän kauden suurten naistähtien teoksia.

Festivaalin erikoisuus on kiinalaisen elokuvan ikoneihin lukeutuvan Ruan Lingyun kaksi elokuvaa. Vain 24-vuotiaana itsemurhan tehneen Ruanin filmografia käsittää kaikkiaan 29 nimikettä, joista vuosien saatossa on suuri osa tuhoutunut. Festivaalien ohjelmistossa on säilyneistä ehkäpä ne tärkeimmät ja tunnetuimmat, vuonna 1931 valmistunut ”Kalastajatyttö” ja kolme vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut ”Jumalatar”, yksi mykän elokuvan tuntemattomista mestariteoksista.


ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

Maurice Tourneur: Pieni rikas tyttö-parka (The Poor Little Rich Girl, 1917)
Mary Pickfordin uran suurimpiin teoksiin lukeutuva Pieni rikas tyttö-parka kertoo rikkaan perheen ainoasta lapsesta Gwendolynistä, jolla on elämässä kaikkea muuta paitsi vanhempiensa rakkautta. Onnistuvatko vanhemmat laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ennen kuin on liian myöhäistä? Elokuvan ohjannut Maurice Tourneur oli visualisti vailla vertaa, eikä tämän elokuvan nähtyään tarvitse ihmetellä miksi. Arvostelu.

Sam Wood: Kallioiden ja salakarien ohi (Beyond the Rocks, 1922)
Kumpi onkaan kannattavampaa, naida rahaa ja pelastaa perheensä köyhyydeltä vai valita sydämen mukaan, vaikka se ei johtaisikaan taloudelliseen onnelaan? Gloria Swansonin ja Rudolph Valentinon tähdittämä Kallioiden ja salakarien ohi oli paitsi tekijöidensä parhaita valkokangastuokioita, myös yksi 1990-luvun elokuvalöydöistä. Pitkään kadoksissa ollut teos löytyi erään hollantilaisen keräilijän kokoelmista ja on sittemmin restauroitu todella loistokkaaseen esityskuntoon. Arvostelu.

Ernst Lubitsch: Madame Dubarry (Madame DuBarry, 1919)
Pola Negri ja Emil Jannings irrottelevat ikimuistoisesti tässä ”Euroopan Griffithiksi” nimetyn Ernst Lubitschin spektaakkelissa. Elokuva on valtava kansainvälinen menestys ja sen myötä Lubitschin taitoa luoda ja käsitellä sekä intiimiä draamaa että valtavia joukkokohtauksia ihasteltiin kaikkialla. Mikäli elämä Ranskan hovissa on ollut tällaista, ei ole ihme, että kansa sai jossain vaiheessa tarpeekseen. Arvostelu.

Urban Gad: Die Arme Jenny (1912)
Rikas mies viettelee köyhän Jennyn, mutta suhde ei tuo naiselle onnea, sillä mies vain leikkii hänen kanssaan ja kun hauskanpito on ohi, hylkää rakastajattarensa. Jennyä esittävä Asta Nielsen oli elokuvan ensimmäinen kansainvälisesti merkittävä tähti, eikä aiheetta, sillä hän oli myös lahjakas ja erittäin vetovoimainen näyttelijätär, jonka eroottinen väreily on aistittavissa edelleen.

Mauritz Stiller: Rakkaus ja sanomalehtitoimi (Kärlek och journalistik, 1916)
Mauritz Stillerin harvemmin nähdyn komediaelokuvan päähenkilöt ovat Karin Molanderin esittämä nuori sanomalehtitoimittaja ja Richard Lundin julkisuutta karttava tiedemies. Kepeä romanttinen komedia on paitsi näyttelijöiden juhlaa, myös Stillerin varhaisimpia säilyneitä elokuvia. Arvostelu.

Bu Wancang: ”Kalastajatyttö” (Tao hua qi xue ji, engl. The Peach Girl, 1931)
Ruan Lingyu ja Jin Yan – kiinalaisen elokuvan ”Garbo” ja ”Valentino” - esittävät pääosia vuonna 1931 valmistuneessa traagisessa rakkauselokuvassa, jossa luokkayhteiskunta näyttää karun puolensa taas kerran. Visuaalisesti vaikuttava, myös emotionaalisesti koskettava elokuva oli valmistusvuotensa suuria menestyksiä. Arvostelu.

G. W. Pabst: Kadotetun päiväkirja (Das Tagebuch einer Verlorenen, 1929)
”Mikäli maailmassa olisi hivenenkin enemmän rakkautta, ei kukaan joutuisi eksyksiin”, todetaan G. W. Pabstin viimeisessä mykkäelokuvassa, jonka pohjana oli aikalaisia kuohuttanut kohuromaani nuoresta, prostituoiduksi ajautuneesta apteekkarin tyttärestä. Pabst käyttää lähdeteoksesta vain murto-osan, mutta onnistuu luomaan erinomaisen kuvauksen maailmasta, jossa tekopyhät ja kaksinaamaiset aikuiset käyttävät häikäilemättömästi valtaa. Pääosassa loistaa amerikkalainen Louise Brooks. Arvostelu.

William Beaudine: Turvattomat (Sparrows, 1926)
Suuren ja luoksepääsemättömän rämeen laidalla on kidnapattujen lasten farmi, jonka asukkaat on määrätty häikäilemättömän herra Grimesin taholta pakkotyöhön. Lopulta lapsista vanhin, Molly, saa tarpeekseen ja aikoo johdattaa vangit turvaan halki synkän ja vaarallisen rämealueen. Saksalaisista elokuvista runsaasti vaikutteita saanut Turvattomat on hieno osoitus tuottajatähtensä Mary Pickfordin taiteellisesta kunnianhimosta. Gustav von Seyffertitz tekee erinomaisen roolisuorituksen herra Grimesina. Arvostelu.

Yonggang Wu: ”Jumalatar” (Shen nu, engl. The Goddess, 1934)
Yksi mykän kauden aiheetta tuntemattomia mestariteoksia kertoo prostituoituna työskentelevästä yksinhuoltajasta, joka yrittää tarjota lapselleen paremman tulevaisuuden ja tarrata itsekin normaaliin elämään kiinni. Langenneen naisen osa ei ole kuitenkaan helppo, eikä menneisyyden taakkaa karisteta niin vain harteilta. Erittäin hienostuneesti toteutetun teoksen pääosassa loistaa Ruan Lingyu. Arvostelu.

Teuvo Puro & Jussi Snellman: Anna-Liisa (1922)
Minna Canthin viimeiseen näytelmään perustuva Anna-Liisa on suomalaisen mykkäelokuvan perusteoksia. Alistetun, miehisen yhteiskunnan leikkikaluksi sysätyn nuoren naisen kohtalon kuvaus on varmaotteista, minkä vuoksi elokuvaa verrattiinkin ilmestyessään ruotsalaisten mestareiden teoksiin. Helmi Lindelöf tekee nimiroolissa unohtumatonta työtä, mutta ei pidä vähätellä Mimmi Lähteenojan Hussoakaan, jonka ilkeily nostattaa tunteita vielä lähes vuosisata elokuvan valmistumisen jälkeenkin. Arvostelu.

Carl Th. Dreyer: Glomdahlin morsian (Glomdalsbruden, 1926)
Tanskalaismestarin tuntemattomin mykkäelokuva kertoo kahdesta nuoresta ja heidän suhtestaan. Norjassa kuvattu, maisemaa hienosti hyväkseen käyttävä ja menneen ajan henkeä huokuva Glomdahlin morsian painottaa suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen teemoja dreyermäisellä varmuudella. Griffithmäinen loppuhuipentuma toimii oivana kruununa nuorten vaikeuksien sävyttämälle romanssille. Arvostelu.

Festivaalien kotisivut



© 18.8.2013 Kari Glödstaf