CHYT'TE HO!
Kukapa meistä ei olisi joskus todennut tekevänsä jotain asiaa ”vasemmalla kädellä” tai istuvansa tietyn ajan vaikka ”tolpan nokassa”. Tällaisia värikkäitä kuvailuja on tietysti vaikka kuinka, yhtenä suosituimmista varmaankin helpoimmiksi miellettävien tehtävien suorittaminen vaikka ”silmät sidottuina”. Näin uhoaa taiteilija Johnny Miller lähtiessään ystäviensä kanssa juhlista kotiin. Matkalla kaverukset innostuvat lyömään vetoa, pystyykö Johnny suoriutumaan kotimatkasta side silmillään. Hän itse pitää sitä helppona temppuna, mutta todellisuus osoittautuukin joksikin aivan muuksi.
Tšekkiläinen mykkäelokuva oli 1920-luvulla hyvin monipuolista ja kansainvälisille vaikutteille altista. Ei siis ollut tavatonta, että maan elokuvantekijät saattoivat yhdistellä teoksissaan saksalaista ekspressionismia, neuvostoliittolaista kuvakerrontaa, ranskalaista impressionismia ja jopa amerikkalaista slapstickiä. Useimmat yrityksistä jäivät puolitiehen, eikä maan tunnetuimpiin mykkäkauden ohjaajiin lukeutuneen Karel Lamacin Chyt’te ho! (engl. Catch Him!, 1925) ole poikkeus, vaikka sisältääkin kohtuullisen paljon mykän komedian peruselementtejä.
Chy’tte ho! on yhdistelmä rikoselokuvaa, romanttista komediaa sekä aikakaudelle ominaista lennokasta kohellusta. Koska säilynyt printti ei ole täydellinen, emme voi varmuudella todeta kaikkia lainauksia, mutta ainakin Lev Kulešovin Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolševikkien maassa (1924) ja Harold Lloydin Salamaa ja jyrinää (1923) on katsottu tarkkaan, kuten myös Mack Sennettin johtaman Keystone-komediatehtaan tuotannot. Aikalaiskriitikot eivät elokuvasta innostuneet, vaan arvostelivat tekijöiden yritystä ratsastaa amerikkalaisten mestareiden ideoilla. Näin ollen Chyt’te ho! painui vähitellen unholaan, mutta kiitos elokuvahistorioitsijoiden – ja erityisesti naispääosaa esittäneen Anny Ondrákován (myöh. Anny Ondra) päätymisen Pordenonen vuoden 2013 festivaalijulisteeseen – elokuva on sittemmin kaivettu naftaliinista ja mekin saamme mahdollisuuden tutustua siihen tänä vuonna Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla.
Ondráková on elokuvan kiinnostavin näyttelijä pelkästään muun uransa puolesta, mutta tällä kertaa hän jää valitettavan vähälle huomiolle pois lukien loppuhuipentumaa. Miespääosaa esittävä Lamac on huomattavasti keskeisemmässä osassa, kuten myös hänen rinnallaan nähtävä Theodor Pištek.
”Elokuva sisältää hauskoja vitsejä muodonmuutoksista ja naamioitumisista, vähän kuin animaatiossa. Loppupuolella on jännittäviä hetkiä kalliolta putoamisen, rautatiekiskoihin sitomisen, miltei hirttäytymisen ja hirvensarviin liittymisen muodossa… [ - - ] Kevyen sarjan tuote teknisesti vaatimattomalta kopiolta. Huumorintaju paistaa siitä huolimatta läpi.” (Antti Alanen).
Tuotanto: A-B Praha
Ohjaus: Karel Lamac
Käsikirjoitus: Karel Lamac, Václav Wasserman
Kuvaus: Otto Heller
Lavastus: Vilém Rittershaun
Näyttelijät: Karel Lamac (taiteilija Johnny Miller), Anny Ondráková (Lilly Ward), Theodor Pištek (hänen holhoojansa), Antonie Nedošinská (Lillyn palvelija), Martin Fric (Johnnyn ystävä)
Kesto: 36 min.
Ensi-ilta: 1.1.1925 / ---