THE ROSE OF RHODESIA
Afrikkalaisia tai Afrikassa tehtyjä mykkäelokuvia on niin vähän tarjolla, että jokaiseen niistä on tartuttava kuin hukkuvan siihen kuuluisaan oljenkorteen. Viime aikoina esillä on ollut lähinnä tunisialaisen Albert Samama Chiklin ohjaamia lyhytelokuvia ja fragmentteja, joista tosin ei ole ainakaan vielä suotu minkäänlaista fyysistä, kotikatseluunkin kelpaavaa julkaisua. Sellaista ei tosin ole nyt arvostelussa olevastakaan teoksesta, eli Harold M. Shawn vuonna 1918 ohjaamasta The Rose of Rhodesiasta, mutta onneksemme se on sentään katsottavissa ilmaiseksi Eye Filmmuseumin striimiltä.
The Rose of Rhodesia oli Shawn toinen Etelä-Afrikassa ohjaamista mykkäelokuvista. Näistä ensimmäinen, vuonna 1916 valmistunut De Voortrekkers on niin ikään nykyharrastajan ulottuvilla, kun taas viimeinen, Thoroughbreds All (1918) on kadonnut. Jälkimmäisen kiinnostavuutta lisää entisestään se, että kyseessä on ollut komedia. Näin ollen väistämättä tulee, mieleen millaista komiikkaa eteläafrikkalainen mykkäelokuva voisi tarjota?
The Rose of Rhodesiassa ei sen sijaan komiikkaa juuri ole. Se kertoo suuresta heimopäälliköstä, Ushakapillasta, joka haaveilee poikansa jonain päivänä hallitsevan koko suurta Afrikkaa. Koska nykyiset maat ovat valkoisten hallussa, Ushakapilla kerää varoja aseiden ostoon, joiden avulla hän aikoo nousta kansansa kanssa kapinaan. Isän pettymykseksi poika ei ole kiinnostunut sotimisesta, vaan on hyvin läheisissä väleissä naapurissa asuvan lähetyssaarnaajan pojan kanssa. Heidän lisäkseen tapahtumiin sotkeutuvat vielä timanttiryöstön tehnyt ulkopuolinen työnjohtaja, alkoholiin mieltynyt kullankaivaja sekä tämän tytär.
Vuosikymmeniä ensin kateissa ollut ja sittemmin Eye Filmmuseumin kokoelmista löytynyt The Rose of Rhodesia on kärsinyt lyhennyksistä, sillä nykyinen versio on tiettävästi noin parikymmentä minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Tämä saattaa selittää sen paikoin outojakin juonenkäänteitä, jotka yllättävät kokeneenkin katsojan. Valitettavasti on mahdotonta sanoa, ovatko nämä muutokset tapahtuneet elokuvan alkuperäisen julkaisun jälkeen, vaiko olleet kenties yritys parantaa sen ilmestyessään saamaa heikkoa vastaanottoa.
Parasta The Rose of Rhodesiassa on sen miljöö ja tunnelma. Kaikesta näkee, että nyt ei ole menty Floridaan teeskentelemään viidakkoelämää kuten vaikkapa varhaisissa Tarzaneissa oli tapana, vaan todellakin ollaan kaukaisilla mailla. Vesiputoukset, kalliot, alkuasukaskylät ja valkoisten asuintalot antavat elokuvalle outoa kiehtovuutta ja mahdollistavat sananmukaisesti näköalan jo kauan sitten kadonneeseen maailmaan. Alkuperäisasukkaiden ja maata hallitsevien valkoisten välisen konfliktin kehittely on kiinnostavaa, ja tiettävästi juuri Rhodesiassa tapahtuneiden kansannousujen vuoksi elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan Etelä-Afrikassa – kuvaaminen ja esittäminen Rhodesiassa olisi voinut siirtää väkivaltaisuudet valkokankaalta todellisuuteen.
Valitettavasti Shaw ei pidä tätä juonen osa-aluetta hengissä kuin ajoittain, sillä hänen mielenkiintonsa tuntuu keskittyvän enemmän jalokivivarkauden selvittelyyn ja työnjohtaja Fred Winterin hahmoon. En myöskään saa otetta Rosen perheeseen ja heidän ahdinkoonsa, sillä kullankaivajana työskentelevän isän kuvaaminen elämäänsä tylsistyneenä alkoholistina on verrattain tavanomaista ja yksiulotteista. Mutta kenties syy elokuvan epäonnistumiseen on juuri niissä kadotetuissa minuuteissa?
Tuotanto: Harold Shaw Film Productions
Ohjaus: Harold Shaw
Käsikirjoitus: Harold Shaw
Kuvaus: Henry Howse, Ernest Palmer
Näyttelijät: Edna Flugrath (Rose Randall), Marmaduke A. Wetherell (Jack Morel), Chief Kentani (Ushakapilla), Prince Yumi (Mofti, hänen poikansa), Howard Wyndham (Fred Winters), Ralph Kimpton (etsivä)
Kesto: 81 min.
Ensi-ilta: 23.3.1918 / ---
Katso elokuva: The Rose of Rhodesia