RJAZANIN NAISET
Syntinen kylä
Venäjän – ja sen edeltäjän Neuvostoliiton – historiassa on ollut muutamia lyhyitä jaksoja, jolloin maa on osoittanut voivansa astua kohti länsimaisempaa ajattelu- ja käyttäytymismallia. Nämä jaksot ovat kestäneet yleensä vain muutaman vuoden, ja ne ovat heijastuneet yhteiskuntaan kaikin puolin vapaampana aikana, jonka jälkeen on tosin palattu vanhaan, autoritääriseen hallintaan. Boris Jeltsinin aikakausi on jäänyt jälkipolvien mieleen viimeisenä demokratisoitumisajanjaksona, jonka jälkeen maa siirtyi nykyisen hallitsijansa, Vladimir Putinin hyppysiin. Edellinen pehmeämpi aikakausi koettiin 1950- ja 1960-luvuilla, suojasään vuosina, joka päättyi silloisen puolueen johtajan, Nikita Hruštšovin syrjäyttämiseen ja Leonid Brežnevin hallintokauteen.
Ensimmäisen kerran neuvostovenäjän kansalaiset saivat hengittää vapaammin uuden talouspoliittisen ajanjakson eli NEP:n aikana. Tämä heijastui myös taiteeseen ja samalla elokuvaan, jossa sallittiin muutaman vuoden ajan monenlaisia maata käsitteleviä näkemyksiä. Neuvostoelokuva nousi nopeasti tasavertaiseksi muun maailman elokuvatuotannon kanssa, ja lukuisat tuon aikakauden nimikkeet ovatkin jääneet pysyvästi elokuvan historiaan Panssarilaiva Potjomkinin (1925) seilatessa eskadroonan kärkenä. Tätäkään iloa ei kestänyt pitkään, sillä tuotantoja alettiin rajoittaa jo vuonna 1928 ja varsin nopeasti elokuvataide kahlittiin palvelemaan puolueen tarkoitusperiä.
Neuvostoelokuvan ensimmäisiin naispuolisiin tekijöihin lukeutuneen Olga Preobraženskajan vuonna 1927 ohjaama Rjazanin naiset (tunnetaan myös nimellä Syntinen kylä) sijoittuu samannimiseen maalaiskylään. Tapahtumat alkavat keväästä 1914, jolloin varakkaan maatilan omistajan poika Ivan nai naapurikylästä köyhän Annan, ja asettuu tämän kanssa kotitilalleen asumaan. Samaan aikaan Ivanin isä heittää tyttärensä Vasilisan talostaan, koska tämä on rakastunut liian köyhään mieheen, seppä Nikolaihin. Pian tapahtumien jälkeen syttyy sota, joka vaikuttaa merkittävästi kaikkien asianosaisten elämään.
Rjazanin naiset alkaa hyvin tavanomaisena draamana. Se kuvaa esittämänsä yhteisön hyvin hierarkkisena yhteisönä, jossa perheen päällä on täydellinen toimintavalta kaikkeen. Tätä toimintatapaa ei kannata vastustaa, sillä siitä joutuu monenlaisiin ongelmiin. Sen huomaa parhaiten kodistaan pois ajettu Vasilisa, jonka isä kääntää tyttärelle täydellisesti selkänsä. Perhesiteet katkaistaan lopullisesti kylvökohtauksessa, jossa kaupunkiin matkalla oleva isä ja miehensä poissaolon vuoksi peltoa kääntävä tytär kohtaavat.
Samalla elokuva on myös kulttuurihistoriallinen dokumentti. Preobraženskaja antaa runsaasti painoarvoa kylän tapahtumille, joista eniten aikaa saavat luonnollisestikin erilaiset juhlat, kuten häät ja sotilaiden kotiinpaluu. Kauniisti koristellut rakennukset ja kylän raitit, kansallispukujen ja juhla-asujen kirjo sekä musiikki- ja tanssiesitykset ottavat elokuvan haltuun, osoittaen samalla ohjaajan hallinneen myös kokeellisemman ilmaisun. Siinä missä Preobraženskaja kertoo tarinansa pääosin staattisen kameran ja leikkauksen avulla, on juhlajaksoissa nähtävissä ilmaisuvapaampaa tyylittelyä.
Elokuva huipentuu tragediaan, jossa Vasilisa paljastuu uuden ajan vahvaksi naiseksi. Isäänsä vastaan kapinoinut tytär ottaa tilan ja ajan haltuun seurauksista välittämättä. Hän on kuin uuden ajan äiti-Venäjä, selkä suorana menneisyytensä hylkäävä, omia teitään kulkeva itsenäinen nainen, jota maailman vastoinkäymiset eivät voi horjuttaa. Sanomalla on varmasti ollut vastaanottajansa elokuvan ilmestymisaikaan, joskin me valitettavasti tiedämme, kuinka tässäkin asiassa lopulta kävi. Historia on sen jälkeen toistanut itseään useammin kuin kerran.
”Harvoin saa elokuvassa katsella elämän todellisuutta niin runollisen kauniina ja syvästi liikuttavana, kuin tässä kuvassa. Suurenmoinen kuvaus Venäjän kansan elämästä iloineen ja suruineen. Erinomaisen ehyet luonnekuvat, draamallinen kehittely, Venäjän kansan herkän sielunelämän oikeata ymmärtämistä. Elokuvataiteen ohjauksen mestarinäyte. Liikuttava kuvaus yksinkertaisen talonpoikaistytön elämästä ja kärsimyksistä. [ - - ] Tämä elokuva on niitä harvoja, joka ansiosta on saanut katsojain mielenkiinnon hereille ja varmaankin tulee kauan aikaa saamaan täydet katsomot.” (HS 28.4.1929).
Tuotanto: Sovkino
Ohjaus: Olga Prebraženskaja, Ivan Pravov
Käsikirjoitus: Boris Altšuler, Olga Višnevskaja
Kuvaus: Konstantin Kuznetsov
Lavastus: Dmitri Kolupajev
Näyttelijät: Kuzma Jastrebitski (Vasili Schironin, maatilan isäntä), Emma Tsesarskaja (Vasilisa, hänen tyttärensä), Georgi Bobynin (Ivan, hänen poikansa), Raisa Pužnaja (Anna), Olga Narbekova (Matveena), E. Safonova (Aljona, Annan täti), M. Sabeljev (Nikolai, seppä)
Kesto: 88 min.
Ensi-ilta: 13.12.1927 / 14.4.1929